Analyysi: Tuore nobelisti on suomalaisen turvaverkkoyhteiskunnan puolustaja Massachusettsista

Bengt Holmström ei ole hautautunut tutkijan kammioonsa, vaan rohkenee keskustella myös siitä, mikä olisi viisasta talouspolitiikkaa, kirjoittaa taloustoimittaja Antti Parviala.

Analyysit (Yle Uutiset)
kupolirakennus puiston keskellä
CalvinKrishy

Bengt Holmström on ollut professorina maineikkaassa MIT–yliopistossa yli kaksikymmentä vuotta ja sitä ennen Yalen yliopistossa toistakymmentä vuotta. Tiedepiireissä häntä pidetään ennen kaikkea amerikkalaisen yliopiston professorina, mutta Holmström itse ei ole selvästikiään menettänyt kiinnostusta kotimaahan ja sen taloushuoliin.

Elokuussa Holmström oli yhtenä kirjoittajana kolmesta tekemässä valtiovarainministeriölle muistiota Suomen talouspolitiikan suunnasta.

Muistiossa todettiin finanssipolitiikan olevan kohdallaan ja rakennepolitiikan remonttihankkeidenkin olevan hyödyllisiä. Sen sijaan valtiota patistettiin määrittelemään nopeasti yliopistojen uudistaminen.

Valtiovaraiministeriön muistiossa Holmström oli yhtenä kirjoittajana Etlan Vesa Vihriälän ja Aalto-yliopiston Sixten Korkmanin kanssa.

Sen sijaan Etlan raportissa "Pohjoismaiden mallista” (siirryt toiseen palveluun)vuodelta 2007 hänen oman äänensä kuului selkeämmin.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportissa Holmström tuo teoriaa lähemmäs käytäntöä.

Raportin mukaan Pohjoismaisen mallin ytimessä on myönteinen suhtautuminen vapaakauppaan ja globalisaation. Myönteisen asenteen selittää se, että Pohjoismaissa on tasattu talouden riskejä verotuksen, sosiaaliturvan ja työmarkkinapolitiikan avulla.

Globalisaatio on puolestaan ehto korkeaan tulotasoon. Etlan raportissa kirjoitetaankin, että talouden avoimuus ja riskien jakaminen tukevat toisiaan.

Tästä pohjoismaisen mallin ydinpiirteestä on syytä pyrkiä pitämään kiinni vastedeskin, raportissa alleviivattiin lähes kymmenen vuotta sitten kuin kovien aikojen myrskyvaroituksena.

Pohjoismainen malli voidaan turvata vain uudistamalla sen instituutioita ja politiikkaa ja luomalla kansalaisten etuuksien ja velvoitteiden välille kestävä tasapaino, kirjoittajat päättelevät.

Tuon tasapainon rakentamisessa tullaan Holmströmin palkitun talousteorian, moraalikadon (moral hazard) ytimeen. Moraalikadolla tarkoitetaan tilannetta, jossa kannustusjärjestelmät johtavat esimerkiksi siihen, että riskin ottaminen kannattaa, koska mahdollinen lasku mätkähtää jonkun muun kontolle.

Miten teoriaa sovelletaan vaikka vakuutusbisnekseen, pankkitukeen, työttömyysturvaan, johtajabonuksiin – siihen teoria ei suoraan vastaa.

Mutta ainakin Holmströmin ajatuksia on haluttu kuunnella. Ehkä niilllä on ollut vaikutustakin Suomen julkisen talouden leikkauksien mitoittamisessa.