Sananen – Melankolisti

Moni suomalainen yhdistää alkoholin ja melankolian käytön, varsinkin näin syksyisin. Mutta melankolia on toimintakykyä heikentävä asia jo itsekseen käytettynäkin.

joulukortit
Mikko tutustuu lähemmin Igoriin.
Arvo Vuorela / Yle

Ulkona on pimeää kuin tontun takapuolessa. Laskeutuminen ydinköydellä kohti hämärien ajatusten kanjonia on alkanut. Koko ajan on katkeransuloinen olo. Vielä enemmän kuin jalkapallomaajoukkuettamme, säälin itseäni. Miten ihminen voisi oppia melankolian kohtuukäyttäjäksi?

Hei, minä olen Mikko, olen melankolisti. - Hei vaan kaikille, Mikko, melankolisti olen. Joo. Se on hyvä harjoitella jos uusi ryhmä aloittaa, niin tulee sitten päkistämättä.

Käytän melankoliaa ihan liikaa, tiedän. Perheen mielestä kohtuuttomasti. Kun koivu näyttää häpeämättä stressinsä ja varistaa ensimmäisiä keltaisia lehtiään, minä piehtaroin jo alakulossa. Lehtikasaan en kehtaisi mennä, mutta temmellän tummissa tuntemuksissani. Auringon säde tulee ihan liian laakana. Se tiristää nenänvarteeni suolaisen touhutipan. Menneiden touhujen kunniaksi.

Auringon säde tulee ihan liian laakana.

Muiden puiden lehdet muuttuvat stressin takia punaisiksi. Niin kuin ihminenkin muuttuu. Katso hampurilaisravintolan autokaistan tyttöä. Häntä kuormitetaan jättitilauksilla tauotta - stressin ansiosta hän on hetkessä aniliininpunainen.

Päivän aikana ehdin yleensä olla melankolinen 18 kertaa. Kun pyöräilen töihin, muistan lapsuuteni kippurasarvisen ja sen tuoman täydellisen vapauden. Tuossa näen hävinneen Savelan autogrillin. Nieleskelen kohti ylämäkeä. Tuossa oli paloasema. Sen kellarissa harjoiteltiin Tarmo Uusivirran kanssa Jyväskylän kesän avajaisia. Työaikana ei saisi käyttää melankoliaa, koska se laskee työtehoa, tiedän, mutta minkäs teet. Ajatus on jo harsoinen ja matalaviritteinen.

Kotona keittiön pöydän ääressä melankolia suorastaan virtaa. Kotiin on moni kuollut. Sähkölasku saa jo tarttumaan melankoliaan. Joulukortit ovat too much. Pitääkö kaikkien yhteiskunnassamme oikein tuputtaa melankoliaa? Kun tietävät, että siitä seuraa ongelmia. Tuskin saan taas perunoita keitettyä.

Joulukortit ovat too much.

Alkoholista sentään tiedetään mitä se on. Etanolille on kemiallinen kaava. Melankolia on petollisempi. Lääkäri ei osaa siitä varoittaa. Sekin aiheuttaa riippuvuutta. Itse käytän melankoliaa vuosi vuodelta isompina annoksina. Kun perhe lähti ilakoimaan Wieniin, kaivoin heti tärisevin käsin esiin Sprinsteenin, Elvis Costellon ja Topi Sorsakosken levyt. Ja uskotteko jos sanon, että vedin suoraan suoneen.

Alkujaan melankolia oli nimitys mustan sapen aiheuttamalle mielisairaudelle. Että melankolia johtui mustan sapen ylituotannosta kehossa. Sana melankolia tulee kreikan termistä melaina kholee, joka tarkoittaa mustaa sappea.

Nyttemmin tiedetään, että ihminen on enemmän monimutkainen kuin yksinkertainen. Aleksis Kiven sairaus oli diagnoosiltaan krooninen melankolia. Nyt samaa paperia ei annettaisi.

Niin kuin ujo, niin myös melankolisti, on ympäristöongelma. Ujoa pidetään ylimielisenä ja koppavana. Melankolisti on selvästi masentunut. Älyäisi nyt mennä kotiin paranemaan, niin sisäilma paranisi.

Melankolisti voi nähdä elämän runollisuuden.

Moni ujo on oikeasti herkkä, asioita vaistoava ja syvästi ymmärtävä. Samoin melankolisti voi olla omintakeisella tavallaan onnellinen, elämän runollisuuden näkevä otus.

Haluaisin oppia melankolian kohtuukäyttäjäksi. Välillä kun vaivun väärässä paikassa, ottaisin vappupillin taskusta ja puhaltaisin tunnelmani erektiiviseen 45 asteen kulmaan. Ehkä oppisin myös ajattelemaan, että tänään silmäni vain hikoilevat. Tai tuuli tuiversi liivatelehdet silmämuniini!

Pieninä annoksia melankolia käytetään kohta lääkkeenä. Yhä useampi terapeutti on sitä mieltä, että surullinen musiikki hoitaa ihmistä.

Tuntuu kuin olisin uraa uurtanut.

Maallikkosaarnaaja Maasola