Norjalaistutkimus: Autoilusta eniten mikromuovia mereen

Tuhansia tonneja autojen renkaista ja tiepinnoitteista irtoavaa mikromuovia päätyy saastuttamaan meriä.

tiede
Kaksi miestä kerää purkkeja säkkeihin rannalla, joka on täynnä kirjavaa muovijätettä.
Tulvien nostattamia muovijätteitä Korle Gobnon rannalla Ghanassa. Christian Thompson / EPA

Meristä ja myös järvistä on löydetty hälyttäviä pitoisuuksia mikroskooppisen pieniä muovipartikkeleita eli mikromuovia.

Valtamerissä kelluvat muovipullojen muodostamat jätelautat ovat kauhukuvia ihmisen aiheuttamasta merten saastumisesta. Uusien norjalaisselvitysten mukaan liikenne on kuitenkin vielä suurempi vesistöjen mikromuovikuormittaja, jopa suurin.

Norjan ympäristöviranomaisten mukaan puolet eli 2 250 tonnia meren mikromuovista on peräisin liikenteestä eli autojen renkaista ja tiepinnoitteista. Sen jälkeen tulevat laivat ja veneet, joista irtoaa mereen muun muassa maalien mukana 650 tonnia mikromuovia. Muovijäte, kuten vesipullot, kuormittaa 400 tonnin verran.

Muovin siivoaminen merestä kallista

Norjan ympäristökeskuksen mikromuoviasiantuntija Hannah Hildonen kertoo Ylen Prisma Studiolle, että jatkossa on keskityttävä mikromuovin synnyn ehkäisyyn. Sen siivoaminen merestä on kallista ja hankalaa.

Keskus aikoo esittää Norjan liikenneministeriölle mikromuovien syntymistä ehkäiseviä toimenpiteitä.

Norjalaisarvioiden mukaan tehokkaimpia keinoja ovat muun muassa liikenteen rajoittaminen, teiden puhdistus ja tiepölyn talteenkerääminen, vaihtoehtoiset maalit, nukkasuodattimien asennus pesukoneisiin sekä hulevesien käsittelyn kehittäminen.

Tutkijat selvittivät asiaa Oslon edustan vesistöissä. Se on ensimmäinen laaja tutkimus, jossa on yhtä tarkasti arvioitu mikromuovien alkuperää

Grafiikka

.

Mikromuovia luminäytteissä

Ympäristöekologian professori Heikki Setälä Helsingin yliopiston Ympäristötieteen laitoksesta ei ylläty tuloksista.

– Liikenteen merkitys saattaa olla vielä arvioitua suurempi. Liikenne jauhaa pinnoilta muovia, ja se päätyy sadevesikaivojen kautta vesistöihin. Etenkin kaupunkialueet ovat riskialuetta, hän sanoo.

Suomessa ei vesien mikromuoveja ole vielä laajemmin tutkittu. Ainoa tähän mennessä tehty löytö on Ympäristötieteen laitoksen alustava havainto: Helsingin keskustasta kerätyissä luminäytteissä oli huomattavia määriä asvaltista ja renkaista irronnutta mikromuovia.

Sulamisen myötä muovit päätyvät mereen ja järviin, edelleen kaloihin ja vesieliöihin. Samoista vesistä useat suomalaiskaupungit saavat juomavetensä.

– Kyllä mikromuovi saattaa hyvinkin olla iso ja kumuloituva ongelma. Arkipäivässämme altistumme koko ajan muoveille ja niiden kemikaaleille, sanoo erikoistutkija Outi Setälä Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksesta.

– Muovin tuotanto kasvaa koko ajan ja tulee ennusteiden mukaan vain kasvamaan. Sitä päätyy yhä enemmän ympäristöön.

Muovi päätyy ravintoverkkoon

Mikroskooppisen pientä muovisilppua on kaikkialla, ja sitä tulee lähes kaikesta ihmisen toiminnasta. Vesistöihin sitä joutuu myös pyykinpesusta, roskaamisesta ja teollisuuden raaka-aineista.

Mikromuovia tiedetään päätyvän myös ravintoverkkoon. Kuluttajan lautaselle sitä voi kulkeutua esimerkiksi simpukoista. Mahdollisia vaikutuksia ihmisen terveyteen ei tunneta.

– Mikromuovi on siinä mielessä pelottava, että sitä me voimme niellä itsekin ja vaikutukset voivat kertautua, jos ne liikkuvat ravintoverkossa. Nämä ovat uhkakuvia. Voi olla, että pelkäämme turhaan, mutta sitä ei vielä tiedetä, Outi Setälä sanoo.

Mikromuovit ja muun muassa niiden päätyminen elimistöömme on aiheena Ylen Prisma Studiossa keskiviikkona 12.10. klo 20.