1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. lapsettomuus

Lapsettomuus ei aina erota paria: ”Kyllä me pärjätään kaksistaankin”

Janne ja Susanna ovat päättäneet pysyä yhdessä, vaikka toivottua lasta ei kuulukaan. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö lapsettomuus satuttaisi.

lapsettomuus
Vaaleanpunainen nallekarhu
Noin joka viides hedelmällisessä iässä oleva heteropariskunta kokee tahatonta lapsettomuutta.Yle

Kaveripariskunta oli tullut kylään. Heillä oli iloisia uutisia. Vauva on tulossa! Minä tahansa muuna päivänä Susanna olisi ollut iloinen uutisesta. Mutta ei nyt. Susanna ja Janne olivat juuri käymässä läpi raskasta prosessia, josta läheiset eivät tienneet. He selvittivät, miksi he eivät saa olla niitä, jotka vievät tuon iloisen uutisen kavereilleen.

– Silloin olisi tehnyt mieli sanoa heille, että lähtekää kotiin, Susanna kertoo.

Kun syytä ei löydy

Susanna ja Janne ovat tavallinen hieman alle 30-vuotias pari. Yhteisiä vuosia on takana reilu 10. On ammatit, työt ja talo. Sitä yhtä puuttuvaa, lasta, on yritetty viisi vuotta tuloksetta. Kun pari oli yrittänyt tosissaan lasta noin vuoden ajan, aloitettiin tutkimukset lapsettomuuden syyn etsimiseksi.

– Tutkimukset olivat henkisesti raskaita. Pelotti tosi paljon, että jos sieltä löytyy jotain, Susanna kertoo.

Syytä ei löytynyt.

– Kaikki on päällisin puolin ihan ok. Lääkäri kertoi, ettei voi sanoa syytä, mistä lapsettomuus johtuu. Meille suositeltiin inseminaatiota, Susanna muistelee kolme tutkimuskertaa vaatineiden tutkimusten lopputulemaa.

Miksi me ei saada? Nyt niillekin tulee. Nyt sekin on raskaana. Lapsettomuus on herättänyt parissa monenlaisia tunteita. Välillä Susanna oli katkera ja mustasukkainenkin kavereille, jotka saivat lapsia. Etenkin tutkimusten aikaan katkeruus oli voimakkaimmillaan.

– Nykyään osaa olla iloinen siitä, että kaverit saavat lapsia ja heillä onnistuu, kertoo Susanna, jolla on lähipiirissään paljon lapsiperheitä.

Projekti jäissä

Lapsiperheen elämä voi olla stressaavaa, mutta niin voi olla myös lapsettomankin parin. Susanna ja Janne huomasivat, että jatkuva yrittäminen alkoi näkyä jaksamisessa. Niinpä pari jätti suositellut hormonihoidot odottamaan toista hetkeä.

– Ajateltiin, että annetaan nyt vaan asian olla hetken, koska hoitoaikakin on niin stressaavaa, että jos nyt vähän säästetään itseämme siltä. Ainakin toistaiseksi. Tällä hetkellä olemme ehkä hyväksyneet sen, että emme ikinä saakaan lasta, mutta jos niin kävisi, niin totta kai lapsi olisi tervetullut.

Tänä päivänä moni lähipiiristä tietää, että Susannalle ja Jannelle lapsen saanti ei ole itsestäänselvyys. Toisinaan vähän vieraammat ihmiset kuitenkin päästävät ilmoille sen kysymyksen, jota kukaan lapsettomuudesta kärsivä ei haluaisi kuulla.

– Koskas se teille tulee? Kysytään aina toisinaan.

– On aina vastattu, että katsellaan. Että ehtiihän tässä, kun ollaan vielä nuoria. Monesti Janne on kyllä sanonut sellaisen kommentin jälkeen, että kylläpä tuntui taas pahalta.

Susanna tietää, että asia on hankala Jannelle. Susanna haluaisi kokea äitiyden, mutta tietää, että isyys olisi Jannelle todella tärkeä asia.

– Hänestä tulisi maailman paras isä.

Ei erota vaan yhdistää

Susanna ja Janne ovat olleet toistensa tuki ja turva asian kanssa. Asia on pystytty keskustelemaan kaksin, eikä lapsettomuus ole koskaan edes puheissa noussut esiin syyksi erolle.

– Ehkä meillä on asenne kohdillaan. Aina olemme sanoneet, että kyllä me selviämme kaikesta, mitä tulee eteen, kunhan vaan pysytään yhdessä. Kyllä asiat järjestyvät tavalla tai toisella, ja keksimme kyllä tekemistä kahdestaankin. Otetaan vaikka toinen koira tai matkustellaan.

Eikä pari ole vielä kokonaan hylännyt toivoa lapsesta.

– Ehkä me jopa vielä ajattelemme, että kyllä se lapsi jossain vaiheessa tulee. Yritetään pysyä positiivisina ja nauttia tästä ajasta nyt. Eihän me olla vielä vanhoja. Kyllä tässä ehtii vielä.

Susannan ja Jannen nimet on muutettu.

Lue seuraavaksi