Verenluovutus perustuu luottamukseen – Vuosittain paljastuu useita infektiotartuntoja luovuttajilla

Verenluovutuksen turvallisuus perustuu luottamukseen ja veren tarkkaan tutkimiseen. Luottamus on erityisen tärkeää, sillä tuoreet infektiotartunnat eivät välttämättä näy kokeissa.

Kotimaa
Veripussit hyllyssä
Kaikki luovutettu veri tutkitaan tarkasti. Uzi Varon / Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu

Veripalvelulla on tarkat kriteerit siitä, kenet hyväksytään luovuttamaan verta. (siirryt toiseen palveluun) Luovuttajan valinta ja veren tarkat laboratoriotestit ovat tärkeimmät yksittäiset asiat, joilla turvataan verensiirtoja tarvitsevien potilaiden turvallisuus.

Esimerkiksi jotkut sairaudet ja lääkitykset voivat estää veren luovuttamisen täysin. Esimerkiksi matkustaminen ulkomailla, uusi seksikumppani, miesten välinen seksi, kuume tai antibioottikuuri aiheuttavat väliaikaisen esteen verenluovutukseen.

– Näin seulotaan riskit jo lähtökohtaisesti pienemmiksi. Lisäksi luovuttaja täyttää terveydentilakyselyn, jonka kautta saamme tietoja, joista voimme keskustella luovuttajan kanssa, Veripalvelun viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviainen sanoo.

Luovuttajan valinta pohjautuu luottamukseen

Luovuttajan valintaan vaikuttaa muun muassa kysely ja keskustelu ennen verenluovutusta. Esimerkiksi uusista seksikumppaneista, matkustelusta, lävistyksistä ja tatuoinneista kysytään ennen verenluovutusta haastattelussa, sillä ne lisäävät infektioriskiä.

– Luotamme verenluovuttajiimme, ja tämä perustuu nimenomaan luottamukseen, Toiviainen sanoo.

Haastattelussa valehteleminen tuottaisi suuren riskin, sillä monien infektiotautien, kuten HIV:n tai hepatiittien, taudinaiheuttajat eivät näy veressä heti tartunnan saamisen jälkeen. Katveaika voi olla viikkoja. Esimerkiksi HIV pysyy piilossa ainakin viikon tartunnan jälkeen.

Kaikki veri lisäksi myös tutkitaan tarkkaan.

– Veri on karenssissa niin kauan, kunnes tutkimukset on tehty, Toiviainen sanoo.

Verensiirtoon liittyy riskejä

Kun veri on luovutettu, se kulkee ensin testattavaksi ja käsiteltäväksi Helsinkiin maa- tai ilmateitse. Helsingissä veri testataan muun muassa HIV:n, Hepatiitti B:n ja C:n sekä kupan eli syfiliksen osalta. Lisäksi verestä poistetaan valkosolut, kertoo lääkäri Johanna Castrén Veripalvelusta.

– Veren valmistuksessa käytämme valkosolusuodatusta. Eli valkosolut, jotka nappaavat taudinaiheuttajat, bakteerit ja pöpöt itseensä, ne suodatetaan pois verivalmisteista, Castrén sanoo.

– Tyypillisimmät riskit, joita pyrimme luovuttajavalinnalla sekä herkillä testeillä pitämään minimaalisen pienenä, ovat veren välityksellä siirtyvien infektiotautien siirtyminen luovuttajasta potilaaseen. Se on se kaikkein merkittävin riski, sanoo Castrén.

Tautien lisäksi myös väärän veriryhmän veren saaminen voi aiheuttaa hengenvaarallisia reaktioita.

Vuosittain ikäviä yllätyksiä luovuttajille

Vuosittain vajaa parikymmentä verenluovuttajaa kokee ikävän yllätyksen, kun omasta verestä löytyy tartunta. Veripalvelun testaamasta verestä löytyy nimittäin tasaisin väliajoin viitteitä infektiotaudeista, joita luovuttajat eivät tienneet kantavansa. Esimerkiksi vuonna 2015 verta luovuttaneiden hepatiitteja tuli Veripalvelun tietoon yhteensä 14 tartuntaa, HIV:iä yksi ja kuppaa neljä tartuntaa. Luvut vaihtelevat hieman vuosittain.

Kaiken kaikkiaan Veripalvelulla verta luovuttaa 120 000 erillistä luovuttajaa vuositasolla. Esimerkiksi Kajaanissa vakituisia luovuttajia on noin 50 prosenttia kaikista luovuttajista. Jos verestä löytyy vakavia bakteeri- tai virusinfektioita laboratoriotesteissä, veri ei päädy käyttöön. Tällöin Veripalvelun lääkäri ilmoittaa verenluovuttajalle tämän tartunnasta, ja verenluovuttaja ohjataan terveydenhuollon piiriin.