Jokihelmisimpukan pelastamiseksi hätäsuunnitelma – osa Ähtävänjoen raakuista pääsee kuntoutukseen

Äärimmäisen uhanalaisia raakkuja siirretään Pohjanmaalta voimistumaan tutkimusaseman suojiin, koska simpukka ei kestä joen suurta kiintoainekuormaa.

luonto
Jokihelmisimpukka kädessä.
Ähtävänjoesta on löytynyt tänä vuonna paljon kuolleita jokihelmisimpukoita.Kalle Niskala / Yle

Maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen raakku eli jokihelmisimpukka uhkaa kadota Ähtävänjoesta muutamassa vuodessa, elleivät sen olosuhteet parane ja ihmisen avustustoimet tuo tulosta.

Tämä siitä huolimatta, että Suomessa vuonna 1955 rauhoitetun raakun pelastamiseksi on tehty töitä 1970-luvun lopulta saakka. Vielä 1980-luvun alkupuolella Ähtävänjoella Pohjanmaalla eli 50 000 raakkua, nyt kannaksi arvioidaan enää 500 yksilöä.

– Raakkujen määrä on vähentynyt viime vuosina ja vuosikymmeniinä. Nämähän ovat vanhoja yksilöitä, Ähtävänjoella on jopa 1800-luvun lopulla syntyneitä simpukoita, kertoo johtava vesitalousasiantuntija Jukka Pakkala Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.

Raakkuja toipumislomalle tutkimusasemalle

Ähtävänjoki pääsi tänä vuonna Suomen kaikkien aikojen suurimpaan EU:n Life-hankkeeseen. Vesistöjen kunnostukseen tähtäävä FRESHABIT LIFE -hankkeen varoista osa kohdennetaan suoraan Ähtävänjoen raakkujen suojeluun.

Jolleivat olosuhteet parane tai jotain tehdä, kanta tuhoutuu lähivuosina.

Jukka Pakkala

Tarkoituksena oli muun muassa siirtää raakkuja joen pohjassa suvantopaikoilta suotuisimmille virtapaikoille ja lähettää nuoria toukkavaiheen simpukoita Norjaan kasvatettavaksi. Raakkujen kutu kuitenkin epäonnistui toista kesää peräkkäin ja pohjasta löytyi poikkeuksellisen paljon kuolleita yksilöitä. Ely-keskus joutuikin polkaisemaan äkkiä pystyyn hätäsuunnitelman simpukoiden pelastamiseksi.

– Päädyimme viime viikolla siihen, että viemme emoraakkuja tervehtymään parempiin olosuhteisiin. Onneksi Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalla oli mahdollisuus ottaa niitä vastaan. Perjantaina toimitimme sinne 66 raakkua, tavoitteena on viedä 100–200 raakkua sinne ainakin vuodeksi tervehtymään.

Mikäli kutu onnistuu tutkimusaseman suojissa, kudun tuloksena syntyvät glokidiotoukat viedään Norjan Bergeniin kasvattamoon muutamaksi vuodeksi ennen jokeen palauttamista.

Veden happamuus ja kiintoaineet ongelmana

Viimeiset sata vuotta ovat olleet raakulle hankalia. 1900-luvun alussa sitä ryöstökalastettiin joidenkin yksilöiden sisältämien helmien vuoksi. Sen jälkeen tulivat joen perkaukset, voimalaitosten padot ja muut ihmsten toimet, jotka heikentävät jokiveden laatua.

Pohjanmaan joissa on ollut viime vuosina pahojakin happamuusjaksoja, esimerkiksi 2006 koettiin laajoja kalakuolemia ja silloin osansa ankarista olosuhteista saivat myös Ähtävänjoen jokihelmisimpukat. Runsaat sateet ovat lisänneet joen ravinne- ja kiintoainekuormitusta.

– Veden laatu on heikentynyt. Vesi on ruskittunut ja kiintoainemäärä on yllättävän suuri. Voi pohtia sitä, että onko ilmastonmuutoksella vaikutusta asiaan. Ähtävänjoki ei tällä hetkellä sovellu edes aikuisille simpukoille, saati sitten nuoremmille, jotka ovat vielä vaateliaampia olosuhteiden suhteen, toteaa Jukka Pakkala.

Ähtävänjoen pohjaan asennettuihin mittaputkiin laskeutui viime kesän aikana pahimmillaan parikymmentä senttiä kiintoainetta. Jokihelmisimpukat ovat kirkkaiden, nopeasti virtaavien vesien laji.

Jukka Pakkala sukelluspuvussa Ähtävänjoessa.
Jukka Pakkala on työskennellyt vuosikymmeniä raakkujen parissa.Kalle Niskala / Yle

Jokihelmisimpukka ei selviä Ähtävänjoessa ilman ihmisen apua

Raakun glokidiotoukat muistuttavat jo simpukkaa – mikäli niitä näkisi. Läpimitaltaan vain 0,008 millimetrin toukat kiinnittyvät ensimmäisen talvensa ajaksi loisimaan noin kymmensenttisten lohien tai taimenten kiduksiin. Tästä ei ole haittaa kalanpoikasille.

Ähtävänjoessa on useita voimalaitoksia eikä patojen ohi ole rakennettu kalaportaita. Merilohi ei siis pääse tekemään poikasiaan raakkujen isäntäkaloiksi, vaan ihmisen on astuttava apuun joko istuttamalla jokeen lohia tai kuljettamalla glokidiotoukat kasvatuslaitoksiin.

Ähtävänjoen ongelmat ovat samanlaisia kuin muillakin maan joilla, lisäksi pohjan muotonsa takia Ähtävänjoelle muodostuu herkästi hyydetulvia, joita toisinaan joudutaan jopa räjäyttämään – se taas ei sovi pohjassa eläville raakuille.

– Sateisen kesät, sateiset talvet, eroosiotalvet, vuoden suurin tulva saattaa tulla talvella. Meillä on nyt luonnonkirjat hieman sekaisin. Yhdistettynä tähän maankäytön muutokset, niin vesistöjen tila on muuttunut Suomessa, joet ovat ruskettuneet.

Suomen parhaimmat raakkujoet löytyvät Lapista ja Koillismaalta, mutta myös Ähtävänjoki luetaan merkittäviin esiintymiin.

– Jokihelmisimpukan vähentyminen on lämpenemisen ja ihmisen toiminnan seurausta. Todennäköisesti raakku elää reliikkinä tässä joessa, jolleivat olosuhteet parane tai jotain tehdä, kanta tuhoutuu lähivuosina. Vesistöjen tilanne yleisemminkin on huolestuttava, sanoo Pakkala.

Vuoteen 2022 saakka kestävän FRESHABIT-hankkeen aikana on tarkoitus vähentää Ähtävänjoen kiintoainekuormaa kosteikkojen, pohjapatojen, ja pintavalutuskenttien avulla. Hankkeen aikana Pohjanmaalla virtaavien Ähtävänjoen ja Isojoen vesistöalueiden kunnostuksiin käytetään lähes kaksi miljoonaa euroa.