Luonteri Surf jatkaa maaseudun ilosanoman julistusta – "Me ollaan ihan nuorukaisia vielä, kyllä nuorena jaksaa"

Viime vuosituhannen loppuvuosina suuren yleisön suosion aallon harjalla ollut Juvalainen Luonteri Surf jaksaa edelleen. Uunituore levy on järjestyksessään kahdeksas studioalbumi, ja sen kunniaksi Luonteri Surf suuntaa jälleen keikkakiertueelle.

musiikki
Kalle Grotenfelt
Luonteri Surfin jäsenistä Kalle Grotenfelt ja Timo Oinonen ovat edelleen maanviljelijöitä.Pekka Havukainen/Yle

Juvalaisten maanviljelijänuorukaisten vuonna 1984 perustama Luonteri Surf on lähtökohtiinsa nähden jättänyt komean jalanjäljen suomirockin historiaan. Radiohittejä, keikkasuosiota ja jopa oma radio-ohjelma ilman suuren levy-yhtiön tukea, tuotantokoneistoa ja halua edes tehdä musiikista ammattia, olisi kova suoritus mille tahansa orkesterille, saati sitten lypsytilallisilta maalaispojille.

Yli kolme vuosikymmentä perustamisensa jälkeen Luonteri Surf voi edelleen jykevästi. Uunituore levy "Martti ja Timo ja Kalle ja Pekka" on järjestyksessään kahdeksas studioalbumi.

– Ei levyn teko ole meille mikään tiukka puristus, meille se on aina ollut helppoa. Siinä mielessä on puristettu, että ne on tehty vaivattomasti ja nopeasti, toteaa yhtyeen kosketinsoittaja Kalle Grotenfelt.

– Silloin kun ruvetaan levyä tekemään, niin meillä on yleensä biisejä aina tarpeeksi. Jos ei ole, niin sitten ei tehdä levyä. Yleensä on tehty sellaisessa viikon mittaisessa sessiossa purkkiin, mutta nyt tehtiin vähän pidempään kun tehtiin omassa treenistudiossa, jatkaa basisti Martti Ripaoja.

Luonteri Surfin kokoonpanossa soittaa edelleen kolme neljästä alkuperäisjäsenestä. Rumpali on matkan varrella vaihtunut muutamaan otteeseen, mutta Kalle Grotenfelt, Martti Ripaoja ja Pekka Kerminen ovat olleet mukana alusta saakka, ja Timo Oinonenkin rummuttanut jo lähes kaksi vuosikymmentä. Kenties juuri tästä johtuen uusi levykään ei poikkea aikaisemmasta tuotantosuunnasta, vaan kuulostaa Luoteri Surfilta.

– Kyllä se yleinen teema on, että lisää samaa, toteaa Martti Ripaoja.

Vaikka tunnin päästä kuolisi, niin se tuntuu silti hyvältä

Martti Ripaoja

– Samoilla uruilla soitan edelleen kuin vuonna 1984. Ei ole kukaan näpeltänyt mitään syntikoita. Aidot oikeat urut, niin kuin muutkin soittimet, niin sitä kautta se tulee, kertoo Kalle Grotenfelt.

Viime vuosina harvakseltaan keikkaillut Luonteri Surf nähdään uuden levyn tiimoilta myös keikkalavoilla. Juvalta 15.10. käynnistyvä kiertue kattaa kymmenkunta keikkaa.

Martti Ripaoja ja Kalle Grotenfelt
Luonteri Surf on vääntänyt punkkia jo yli kolme vuosikymmentä.Pekka Havukainen/Yle

– Me ollaan ihan nuorukaisia vielä, kyllä nuorena jaksaa. Menee vaan ja soittaa, se tuntuu aina yhtä hyvältä. Vaikka tunnin päästä kuolisi, niin se tuntuu silti hyvältä, virnuilee Martti Ripaoja.

– Tällaisella kokemuksen rintaäänen innostuksella lähdetään. Kyllä on hyvä mieli, uhkuu Kalle Grotenfelt.

Edelleen tiukasti maaseudun puolestapuhujia

Luonteri Surf on tullut tutuksi orkesterina, jonka jäsenet eivät ole piilotelleet maalaista juvalaistaustaansa. Alun perin orkesterin neljästä jäsenestä kolme oli maanviljelijöitä. Nykyään maanviljelijän tittelillä kulkevat vielä Kalle Grotenfelt sekä rumpali Timo Oinonen, ja yhtye on edelleen tiukasti maaseudun puolesta puhuja.

Tuntuu jotenkin vierallta tuo muusikko, me vaan soitetaan bändissä

Kalle Grotenfelt

– Me asutaan maalla, ja ollaan varmaan kaikki hyvin tyytyväisiä siihen. Kolmella orkesterin jäsenellä on ollut lypsykarjaa, mutta kenelläkään ei ole enää, kertoo Kalle Grotenfelt.

– Vaikka tuossa uudella levyllä ei taideta suoraan puhua lehmistä missään, ja maaseutukin mainitaan korkeintaan muutamassa kappaleessa, niin tottakai se tunkee läpi siitä mitä me ollaan ja mikä meidän ajatusmaailma on, muotoilee Martti Ripaoja.

Jo vuonna 1988 Ylen Yölinja tv-ohjelmassa Luonteri Surfin Kalle Grotenfelt linjasi Tero Lietteen tekemässä haastattelussa, että Luonteri Surfilla ei ole aikeita ryhtyä ammattilaismuusikoiksi. Eikä musiikista ammattia orkesterin jäsenille tullutkaan, vaikka suurimman suosion aikana keikkaileminen meinasi jo käydä työstä.

– Ei me olla muusikoita olla oltu koskaan. Tuntuu jotenkin vieraalta tuo muusikko, me vaan soitetaan bändissä. Martti on aina sanonut, että se soittaa bassoa sen takia, että siellä lavalla on jotain tekemistä, naureskelee Grotenfelt.

– En usko, että se olisi sopinut meille. Meillä oli kuitenkin tavallaan se vapaus, elämän vapaus ja luomisen vapaus, niin tärkeitä. En usko, että me oltaisiin mahduttu siihen karsinaan. Jos me oltaisiin oltu jossain vaiheessa tuolla ylempänä, niin me oltaisiin pudottu korkeammalta ja meitä ei varmaan olisi enää ollenkaan.

Tero Lietteen Luonteri Surfin tiet kohtasivat myöhemminkin ja sen kohtaamisen seurauksena Luonteri Surf alkoi tekemään omaa radio-ohjelmaa Radio Mafialle. Aamu Maalla ja Tonni tuorerehua ohjelmat pyörivät Radio Mafian ohjelmistossa useamman vuoden 1990-luvun alkuvuosina.

Suuruuden ajat viime vuosituhannen lopulla

Viime vuosituhannen lopulla yhtye teki läpimurtonsa myös suuren yleisön suosioon. Luonteri Surfin tähänastisen elinkaaren suurimmat hitit, Peruskallio ja Kauneimmat poplaulut, saivat runsaasti radiosoittoa ja keikkoja riitti joka viikonlopulle.

Kyllä se yleinen teema on, että lisää samaa

Martti Ripaoja

– Paljon on tehty ja jossain vaiheessa meinasi olla tosi tiukkaa työn ja kaiken muun sovittamisessa. Tultiin aina kotiin töihin huilaamaan, että kyllä se työstä kävi, pohtii Grotenfelt.

Ilman levy-yhtiön tukea lento ei kuitenkaan kantanut pitkäaikaisempaan suosioon. Suuren yleisö muistaa kuítenkin juuri tuon Peruskallio-kappaleen.

– Ei niin tyhmä ole, etteikö tiedä tekikö hyvän vai huonon biisin. Kyllä sen tiesi, että hyvä biisi, mutta hittihän on aina sattuma ja sattumien summa. Hieno biisihän se oli jo silloin, kertoo Martti Ripaoja.

– Itse en kyllä ymmärtänyt silloin sen koko loistokkuutta, mutta ymmärsin toki, että se on hieno biisi, toteaa puolestaan Kalle Grotenfelt.

Yhtyeen jäsenet käyvät jo vahvasti kuudetta kymmenettä, samoin osa yleisöstä. Keikoilla käy edelleen Luonteri Surfin alkuperäisyleisöä.

– Kyllä se alkuperäisyleisö rollaattoreidensa kanssa kinkkaa sinne aina, mutta sitten on toinen kolmasosa ihan tuntemattomia aina ja kolmas kolmasosa ihan uutta porukkaa ja nuoriakin, toteaa Martti Ripaoja.

Vaikka Luonteri Surfin punk-sanoma on valahtanut takaisin marginaaliyleisön kulutettavaksi, jaksaa orkesteri hyvin edelleen. Yhtye on tuottanut läpi vuosien uutta materiaalia ja keikkaillutkin säännöllisen epäsäännöllisesti.

– Se on itseilmaisun muoto, niin kuin ikämies jalkapallokin. Tapa tehdä vahinkoa, omille ja kaverin jäsenille. Kyllä tämä on itseilmaisua, pohtii Ripaoja.

– Itse kokee, että yhtye on jollain tavalla syventynyt. Kun jotain tekee pitkään ja aikaa kuluu, niin sitä kokee jollain tavalla hallitsevansa sen. Ja jos sitä on tehnyt pitkään niin sillä on myös iso merkitys itselle. Kyllä noita muita jaksaa edelleen katsella ja viihdymme hyvin yhdessä, pohtii Kalle Grotenfelt.