Bob Dylanin Nobel yllätti – kriitikko kiittää, runoilija tyrmää

Dylanin valinnassa kiitosta ja kritiikkiä saa sama asia: se että laulujen sanoitukset nostettiin nyt kirjallisuuden pyhälle jalustalle.

kulttuuri
Bob Dylan
Bob Dylan vastaanottamassa Medal of Freedom -mitalia Valkoisessa talossa vuonna 2012.Jim Lo Scalzo / EPA

Yllättävä uutinen Dylanin valinnasta otettiin osassa kirjallisuuspiirejä tyytyväisenä vastaan. Kriitikko Mervi Kantokorpi pitää Dylan-uutista virkistävänä ja hyvänä signaalina.

– Tätä kautta käyttörunous nousee kirjallisuuden kaanoniin. Runo ei tarkoita enää jotain, joka on paperille kirjoitettua ja ikiaikaista, vaan runoudella voi olla iso yleisö.

– Olen jo pitkään sanonut, että runous on karannut yli paperin reunojen ja nyt se näkyy.

Esitettävästä runoudesta on Kantokorven mukaan tullut nyt entistä arvostetumpaa.

– Jo Svetlana Aleksijevitšin valinta osoitti, että Nobel lähtee kovan kaunokirjallisuuden ytimestä muille alueille. kaikki asiat muuttuvat ja niin tekee myös kirjallisuus.

Kantokorven mielestä Dylanilla on valtava kaunokirjallisuuden lukeneisuus, ja se, että Nobelin piirissä on myös käyttörunoutta, on hieno ajatus.

Dylan-fani ei sulata valintaa

Kirjallisuuden yliopistolehtori ja runoilija Vesa Haapala pitää Dylanin musiikista ja kuuntelee sitä mielellään, mutta ei ymmärrä laulaja-lauluntekijän nostamista Nobel-kaanoniin.

– Häntä on hyvin vaikea verrata esimerkiksi Tomas Tranströmeriin tai muihin, jotka ovat myös kirjallisuutena todella korkeatasoista.

Haapala pitää Dylanin valintaa jonkinlaisena eleenä Akatemialta: Nobel-instituutti osoittaa, ettei se ole loputtoman kalkkeutunut tai jämähtänyt kaavoihinsa.

Haapala kuitenkin pohtii, olisiko ollut muita rockmuusikoita, jotka olisivat yhtä hyvin voineet tulla noteeratuiksi. Esimerkiksi hän nostaa Leonard Cohenin.

Haapalan mielestä Dylanin musiikki on hienoa, pop-sanoitukset hyviä ja kappaleet koskettavia, mutta se ei riitä. Dylan on käyttölyriikkaa, joka ei vertaudu kirjallisuuden parhaisiin teksteihin.

– Ehkä minulla on vanhanaikainen kirjallisuuskäsite, mutta en pysty näkemään, miten Dylanin tuotanto olisi teksteinä maata mullistavaa.

Nobelia ei lauluperinteestä

Tekstit käsittelevät tärkeitä asioita mutta eivät Haapalan mielestä nouse Nobel-kategoriaan.

– En vannoisi, että ne ovat klassikkotekstejä ilman sitä muuta instituutiota, esittämistä ja musiikkia.

Runoilija ei niele myöskään Akatemian perusteluita valinnalleen, sitä, että Dylan on luonut uutta runollista ilmaisua amerikkalaiseen lauluperinteeseen.

– Tulee mieleen, että onko Nobelin tehtävä antaa palkintoja tuollaisista ansioista.

Hyvääkin Haapala löytää: kirjallisuudesta ajatellaan, että se nostaa esiin tunteita ja arvoja.

– On totta, että ne menevät paremmin jakeluun pop- tai rock-tyypin kautta kuin jossakin isossa kuivakkaassa romaanituotannossa.

Laululyriikalla runoja suurempi yleisö

Turun yliopiston yleisen kirjallisuuden professori Hanna Meretoja puolestaan näkee Dylanin valinnan hyvänä asiana. Ja samasta syystä kuin Haapala.

– Jos ajatellaan, että kirjallisuuden tehtävä on puhutella, harva ihminen on pystynyt puhuttelemaan yhtä laajaa joukkoa kuin Dylan, Meretoja sanoo.

Hän pitää valintaa tervetulleena kannanottona.

– Se synnyttää keskustelua siitä, mitä kirjallisuus on ja miten sanataide vaikuttaa meidän elämäämme.

Dylan on rajojen ylittäjä. Meretojan mukaan Dylan yhdistää korkeakulttuurista ilmaisua mainoskieleen ja sodanvastaisiin kannanottoihin.