Vesillä on töitä tarjolla – tukkuri tarvitsee sata uutta kalastajaa

Suomen merien ja järvien luonnonkalojen kysynnän ennakoidaan lisääntyvän lähivuosina. Saaliin saannissa riittää kuitenkin haastetta, sillä uusista ammattipyytäjistä alkaa olla jo pulaa.

luonto
Aamun ensimmäinen veto on takana ja troolia kerätään alukselle.
Risto Degerman / Yle

Kalastajaksi ryhtyminen on haasteellinen ammatti. Se vaatii paljon investointeja ja palkka on aina kiinni saaliista eikä säädösten ja määräysten viidakkokaan mieltä ylennä.

Troolari Kontti Kellon satamassa aamulla kello 5.
Troolari Kontin päivä alkaa Kellon kalasatamasta, jossa se varustetaan päivän matkaa varten.Risto Degerman / Yle

Saalista Suomen vesillä toki on, mutta kotimaisen kalan leviämistä hankaloittaa kuitenkin se, että kalastajia on nykyisin jo vähänlaisesti.

Kalastajan päivä alkaa aamulla troolin laskemisea mereen.
Kun apajien äärelle on saavuttu, alkaa trooliverkon lasku.Risto Degerman / Yle

Ammattikalastajien määrä on vähentynyt Suomessa 30 vuodessa noin 1800:sta alle 500 kalastajaan. Samalla myös kalasaaliit vaihtelevat. Muun muassa näistä syistä esimerkiksi oululainen kalatukkuri Hätälä Oy on peräänkuuluttanut uusia kalastajia alalle. Se onkin hakenut äskettäin yhteistyökumppanikseen sataa uutta kalastajaa eri puolille Suomea.

Kalastaja Lauri Halonen Kontin ruorissa Perämerellä.
Verkon laskun jälkeen alkaa kalaparvien etsintä, joka kestää joskus usean tunnin. Käytännössä työ onkin pitkälti hidasta ajoa ennalta mietittyä reittiä pitkin.Risto Degerman / Yle

Silakka hallitsee pyyntiä

Saalismäärillä mitattuna silakka on edelleen Suomen tärkein saaliskala, vaikka sen rahallinen arvo on viime vuosina laskenut, kun yhä suurempi osa saaliista syötetään rehuna.

Troolari Marjo vetämässä troolia Perämerellä lokakuussa 2016.
Troolausta voidaan tehdä yhdellä tai kahdella aluksella. Kahdella troolarilla vedettäessä trooliverkko jää alusten väliin sadan parin sadan metrin päähän taakse.Risto Degerman / Yle

Silakan menekki ruokakalaksi riippuu myös viikon päivistä, sillä lauantaina nostettu silakkasaalis päätyy suuremmalla todennäköisyydellä ruokapöytään kuin vaikkapa keskiviikkona pyydetty. Kellon kalasatamasta merelle suuntaava oululaiskalastaja Lauri Halonen kertoo, että kalan pyyntiä ohjaavat myös kauppa ja sen tarpeet.

Kiinnostava merimuikku

Perämerellä troolaavat kalastajat tähyilevätkin lokakuussa silakan sijasta mieluummin toista pientä hopeakylkeä eli lohikaloihin kuuluvaa maivaa.

Maiva on Perämeren erikoisherkku, joka on murtoveteen sopeutunut muikku. Tätä merimuikkua pyydetään meren pohjoisosassa. Maivaa troolataan silakan tapaan, mutta yleensä se liikkuu hiukan eri alueilla kuin silakka.

Troolin nostoa Perämerellä lokakuussa 2016.
Siinä sitä sitten on: Perämeren muikkua.Risto Degerman / Yle

Maivan kilohinta tekee siitä kiinnostavan saaliskalan. Esimerkiksi, keskiviikkona Hailuodon lähivesillä troolia oli vetämässä useita troolareita, joista vain osa oli paikallisia. Vierailijoita oli saapunut myös Kemin ja Kalajoen suunnalta. Pitkä matka apajille vaatii kuitenkin niin aikaa kuin polttoainettakin, joten turhan päiten pitkiä reissuja ei kannata tehdä.

Päivän saalis saatiin kokoon kahdella vedolla. Kylmäketju alkaa jo heti pyynnin jälkeen jäittämällä saalis.
Kalan saaminen tuoreena kauppoihin vaatii katkeamatonta kylmäketjua. Saaliskalat saavat heti peitokseen jäähilekerroksen.Risto Degerman / Yle

Maivoja etsitään vuosien varrella tutuiksi tulleilta troolausreiteiltä. Saaliin kertymistä yritetään ennakoida kaikuluotaimen avulla, mutta joka kerta lopputulos riippuu kuitenkin viime kädessä siitä sattuuko mehevä muikkuparvi kohdalle vai ei.

Ja sitten ne hylkeet

Pääosa Suomen merialueen kalansaaliista nousee Selkämereltä ja Saaristomereltä. Ammattikalastajan mukaan Perämeri on kuitenkin ihan kohtuullinen kalastusalue.

– Kyllähän täällä kalaa pissaa. Se riippuu keleistä ja vuodenajoista. Ainut on hylkeet. Ne ovat ne pahimmat, sanoo kalastaja Lauri Halonen, jonka matkassa kävimme päiväreissulla troolaamassa Hailuodon merialueella.

Samaan aikaan, kun Saimaalla suojellaan sikäläistä jääkauden jälkeensä jättämää norppaa, merialueelle kiristellään hampaita meressä elävien norppien ja toisen hyljelajin harmaahylkeiden eli hallien kasvaneen kannan kanssa.

Hylje hankaloittaa erityisesti verkoilla ja rysillä pyytävien kalastajien elannonhankintaa, mutta hylje osaa sekoittaa myös troolaajan pyyntiä, kertoo Lauri Halonen.

– Siellä voi olla troolin suulla parhaillaan kolme hyljettä, ja hylje ajaa parvessa olevat maivat hajalleen.

Kun hylje hajottaa troolin eteen sattuvat silakka- tai maivaparvet ja napsii makupalat, niin kalastajalle jää vain parven rippeet.

Näin kävi myös keskiviikkona, kun kävimme pyytämässä maivaa Lauri Halosen Kontti-troolarin kyydissä. Noin tunnin troolauksen jälkeen parin sadan metrin päässä vedettävän troolin ympärillä kävi lokkien kuhina. Pian Kontin parina troolia vetävän Marjo-aluksen kippari ilmoitti havainneensa kuhinan syyn. Troolin suuaukolla ahersi hylje.

– Lokit yleensä seuraa,, missä hylkeet ovat. Kun ne menevät vähän sivummalle syömään jotain isompaa kalaa, niin lokit syövät sitten kalojen jäänteitä.