Musiikkitoimittaja: "Dylan on nyt nostettu suurten joukkoon"

Musiikkitoimittajien mielestä Bob Dylanin valinta oli sekä kummallinen että erinomainen ratkaisu. Dylanin vaikutusta musiikkimaailmaan ei kiistä kukaan.

kulttuuri
Bob Dylan
Bob DylanJavier Echezarreta / EPA

– Todella suuri yllätys, kuvailee tuntojaan Ylen musiikkitoimittaja Pasi Hiihtola kuultuaan Dylanin valinnasta kirjallisuuden Nobelistiksi.

Ensimmäisen rockmuusikon nostaminen kirjallisuuden ykköspaikalle ei jätä kylmäksi edes kokeneita musiikkitoimittajia.

– Kummallinen ratkaisu Akatemialta. En pidä siitä, että laulutekstit irrotetaan kontekstista eli musiikista, sanoo Jake Nyman.

Nymanin mukaan palkinto on kuitenkin “mieletön” tunnustus rocklyriikalle. Sitä kun ei ole totuttu pitämään samalla tavalla salonkikelpoisena kuin kirjallisuutta.

Hiihtola muistuttaa, että Dylan on nähnyt itsensä enemmän runoilijana kuin muusikkona.

– Ja nyt hänet nostetaan Pablo Nerudan ja muiden suurten joukkoon – virallisesti, Hiihtola sanoo.

Rock-vaihde herätti närää

Tunnustus tuli pitkästä, viidelle vuosikymmenelle ulottuneesta urasta.

– Dylanilla on ollut monta kautta ja hän on vaihtanut tyylisuuntaa monesti. Hän aloitti bluesrenkutuksilla, mutta löysi yhteiskunnallisen näkökulman ja hänestä tuli protestilaulaja, Nyman summaa.

Dylan ponnahti julkisuuteen 1960-luvun folk-aallolla. Silloin kaivettiin kansanmusiikki esiin ja Dylankin soitti akustisesti: instrumentteina olivat kitara ja huuliharppu.

– 1960-luvun alussa heti toisella lp:llään hän läväytti Blowin' in the Windin ja monta muuta hienoa kappaletta ja meni kertaheitolla folkbuumin ykkösnimeksi, Hiihtola sanoo.

Neljän ensimmäisen levyn jälkeen koitti rock-vaihde ja suuremmat bändit.

– Se herätti suurta närää alkuaikoina. Häntä haukuttiin juudakseksi ja petturiksi, Hiihtola kuvailee.

Protestilauluista uskontoon

Dylanin musiikki on tarttuvaa, melodiat ovat yksinkertaisia. Kaikki osaavat hyräillä ainakin Blowin' in the Windin. Silti Hiihtolan mielestä Dylanissa parasta ovat tekstit. Niitä mies hehkutta estoitta.

Tekstit eivät ole yksinkertaisia. Aiheetkin ovat vaihdelleet 1960-luvun Vietnamin sodasta ja rauhanlauluista (Masters of War, Hard Rain -_albumi), rakkausballadeihin (_Blood on the Tracks -albumi) ja ihmisoikeuskappaleisiin (Hurricane).

– Kun Dylan oli alkuaikoina vihainen nuori mies, hänen protestilaulunsa osasivat sanoa hämmästyttävällä tavalla sen, mikä on edelleen ajankohtaista, Nyman toteaa.

– Hänellä on myös utopistisia tekstejä, joista kukaan ei ole koskaan saanut selvää, mitä ne tarkoittavat, Hiihtola muistuttaa.

Dylanin tuotantoon kuuluvat myös gospelit. Ne liittyvät miehen uskoontuloon.

– Ehkä hän oli maalannut itsensä nurkkaan ja joutui hakemaan apua jostain korkeammalta. Hän alkoi kirjoittaa lauluja aiheesta ja teki senkin viimeisen päälle hienosti. Ehkä paras niistä levyistä on Slow Train Coming vuodelta 1979, Hiihtola sanoo.

Viime vuosina Dylan on nostanut hattua nuoruuden esikuvalleen Frank Sinatralle ja äänittänyt tämän kappaleita.

– Vanhempi herrasmies haluaa kumartaa omia kotijumaliaan, Hiihtola arvelee.

Vaikutus näkyy Suomessakin

Hiihtolan mukaan tuoreella nobelistilla oli 1960-luvulla uskomaton inspiraatio päällä.

– Hän pisti paperin kirjoituskoneeseen ja rupesi naputtamaan. Sieltä tuli mestariteos toisensa perään. Kun häneltä kysyttiin, pystyykö hän tekemään saman tänään, hän sanoi, että ei pysty. Kipinä jäi 1960-luvulle.

Hiihtola muistuttaa, että sen verran hyvä kirjoittaja Dylan kuitenkin on, että hän siitä huolimatta kirjoittaa biisejä entisellä tempolla.

Dylanin vaikutus muihin lauluntekijöihin on Nymanin arvion mukaan mittaamaton.

– Dylania on pidetty tietynlaisena mittatikkuna, samalla tavalla kuin pop-puolella Beatlesia. Se näkyy Suomessakin. Ensin tuli Hector ja Dave – Suomen Bob Dylan. Sen jälkeen tulivat nuoremman polven muusikot Juha Lehti, Paleface, Anssi Kela. Kaikki ne ovat Dylaninsa kuunnelleet, Nyman sanoo.