Kirosanat kaikuvat, kun hylkeet syövät kalat ja repivät verkot

Hylkeet ovat nousseet mereltä Iijoelle, peräti voimalaitokselle asti. Joessa olevat kalaverkot tietävät hylkeille helppoa ruokaa, mutta kalastajille isoja menetyksiä.

Kotimaa
Jukka Pietikäinen verkkoja kokemassa
Kati Jurkko / Yle

Pohjois-Pohjanmaalla Iijoen suulla ja Iijoen edustan merialueella himotuimmat saaliskalat ovat lohi, taimen ja siika. Niitä himoitsevat kalastajien lisäksi hylkeet.

Hyljekanta on kasvanut voimakkaasti, mistä johtuen iiläiset kalastajat ja hylkeet ovat yhä useammin samoilla apajilla eli kalaverkoilla.

Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskuntien puheenjohtaja Risto Tolonen kertoo, että hylkeitä on aina ollut Iijoen edustalla, mutta tilanne on viime vuosina oleellisesti muuttunut ja on koko ajan menossa pahemmaksi.

– Tilanne alkaa olla katastrofaalinen. Hylkeet tulevat rantaan ja tänne joelle. Vaikka hylkeitä on kuulemma joskus ollut enemmänkin, tänä päivänä ne tulevat jokeen Raasakan voimalaitoksen alapuolelle asti.

Tolosen mukaan hylkeet, norppa ja halli, ovat tottuneet ihmisiin ja tulevat heistä välittämättä hakemaan verkoista helppoa ruokaa.

– Ne elävät kalastajien kustannuksella, eli syövät elinkeinon ja särkevät pyydykset.

Kalastajat eivät laita verkkoja veteen

Tyynenä lokakuun aamuna Jukka Pietikäinen lähtee kokemaan verkkoja, jotka hän on riskin tuntien jättänyt yöksi veteen.

– Viime vuonna hylkeet repivät kolmessa viikossa viisitoista verkkoa, Pietikäinen puistelee päätään.

Ei ole kuitenkaan ihan riekaleiksi verkkoa repinyt. Tähän voi tehdä solmun ja käyttää vielä.

Jukka Pietikäinen

Jo matkan päästä näkee, että verkossa on kaloja. Pietikäinen toivoo siellä olevan emosiikoja, jotka kalastajat ottavat näin syksyllä elävänä talteen mädinhankintaa ja poikastuotantoa varten.

Mädinhankintapyynnillä 30-40 vuotta ylläpidetty siikakanta on nyt vaakalaudalla, Tolonen pelkää.

– Emokalahankinta on vaarassa. Nyt olisi paras pyyntiaika, mutta verkot eivät ole vedessä. Sitä kautta emokalahankinta ja siikakanta ovat uhattuina.

Pietikäisen verkossa on pieni lahna, hauki, iso särki, muutama urossiika ja kaksi isoa reikää.

– Onhan täällä hylje käynyt. Ei ole kuitenkaan ihan riekaleiksi verkkoa repinyt. Tähän voi tehdä solmun ja käyttää vielä, Pietikäinen toteaa.

Toiveena rauhanomainen rinnakkaiselo

Kalastajilla ei ole minkäänlaisia keinoja hyljetuhojen estämiseksi, Tolonen harmittelee. Ainoa tapa yrittää estää hylkeitä on olla veneessä passissa koko sen ajan, kun verkot ovat vedessä.

– Sittenkin hylkeet saattavat tulla hakemaan verkosta kaloja. Voi olla, että kun kalastaja on hätistämässä yhtä hyljettä, niin toisessa päässä verkkoa toinen on viemässä kaloja.

Kirosanat ovat Iijoella kuulemma aika yleisiä.

– Ei me hylkeitä kirota, koska niitä on aina täällä ollut. Mutta me manaamme hylkeiden suojelua. Niitä olisi pitänyt vähentää aikoja sitten. Nyt tilanne on vaikea saada normaaliksi, Tolonen harmittelee.

Kun kalastaja on hätistämässä yhtä hyljettä, niin toisessa päässä verkkoa toinen on viemässä kaloja.

Risto Tolonen

Iijoella toivotaan, että hyljekantojen suhteen päästäisiin normaalitilanteeseen, mikä ennen on vallinnut kalastajien ja hylkeiden välillä.

– Pitää kaikin voimin kehittää keinoja, millä myös kalastajien elämä voidaan turvata. Hylkeiden suojelun sijaan pitäisikin puhua kalastajien ja myös kalakantojen suojelusta, Tolonen sanoo.

Vuonna 2015 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa yli 30 000 harmaahyljettä, joista Suomen merialueella vajaat 10 000. Norppien määräksi maa- ja metsätalousministeriö on arvioinut noin 15 000 yksilöä.

Hylkeitä metsästetään vuosittain vain murto-osa annetuista kiintiöistä, koska metsästäminen on vaikeaa eikä pyydystettyjä hylkeitä saa hyödyntää millään tavalla.

Hylkeet oppivat nopeasti

Luonnonvarakeskuksen tutkija Mervi Kunnasranta kertoo, että hylkeitä nähdään joissa silloin tällöin, koska ne kulkevat uteliaina paikasta paikkaan.

– Ne menevät mihin tahansa, missä on ruokaa helpoiten ja runsaiten saatavissa ja jokea pitkin ne kulkevat niin pitkälle kuin pääsevät, Kunnasranta kertoo.

Hylkeistä ei ole ollut hänen mukaansa vastaavanlaista riesaa muissa Suomen joissa, yhtä Satakunnan alueella vuosia sitten tapahtunutta lukuunottamatta

– Ne oppivat hyvin nopeasti, eli jos ne ovat olleet siellä ennenkin, ne osaavat mennä sinne uudestaan.

Kunnasranta aikoo olla yhteydessä Iin kalastajiin tapauksen tiimoilta.

Lisätty tutkija Mervi Kunnasrannan kommentit 14.10.2016 klo 14:55.