1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Nyhtökaura

Nyhtökaurayrittäjä Maija Itkonen patisti nuoria uskomaan unelmiinsa: "Jos ei tiedä pitäisikö lähteä vai jäädä, silloin pitää lähteä"

Nyhtökauran idean äiti Maija Itkonen voi nyt liittää ansioluetteloonsa myös nimikkeen Vuoden lyseolainen. Lukiolaisessa Salmelan Maijassa ja nykyisessä Maija Itkosessa samaa on ainakin tumma nuttura - eikä kauranainen syö vieläkään lihaa.

Maija Itkonen uskoo, että tavalliset ihmiset voivat saada muutoksen aikaan. Kuva: Ville Välimäki / Yle

Vuoden lyseolainen Maija Itkonen oli perjantaina ensi kertaa luennoimassa hämeenlinnalaisessa opinahjossaan, mistä hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1996. Saman arvonimen on saanut myös hänen kirjailijapuolisonsa Juha Itkonen (2006). Kuulijoina vanhassa juhlasalissa oli muun muassa luovan yrittäjyyden linjan opiskelijoita. Nuoret perehtyvät opinnoissaan muun muassa yrittäjyyteen, itsensä johtamiseen, bisnesosaamiseen ja luovuuteen – niinpä Itkosen tarina elämästään ja nyhtökaurainnovaatiosta otettiin vastaan innolla.

– Olin lukiossa tosi pihalla! Halusin etsiä jotain, enkä tiennyt, mistä olisin lähtenyt etsimään. Ajattelin, että jotain suurta pitäisi tapahtua, mutta mistä sitä etsisi? Olin kohtalaisen tunnollinen opiskelija, sain hyviä arvosanoja ja minulla oli kovat kriteerit itselleni, mutta sen enempää en ollut valmis ponnistelemaan. Ajattelin, että luen sen verran, että pääsen tavoitteeseeni ja se riittää, ei haittaa vaikka unohtaisin kaiken myöhemmin.

Itkonen toteutti mottoaan "jos ei tiedä pitäisikö lähteä vai jäädä, silloin pitää lähteä". Itkonen jatkoi Helsingin konservatorioon, Sibelius-Akatemiaan ja Göteborgin yliopistoon ja valmistui musiikista muutaman vuoden kuluttua.

– Olin hakenut Taideteolliseen korkeakouluun teollisen muotoilun osastolle, ja aloin opiskella teollista muotoilua siinä ohessa. Tein niitä ristiin, kävin iltaisin soittokeikkoja, teatterissa ja opettamassa, ja päivällä opiskelemassa muotoilua. Monta viinipulloa jäi juomatta, mutta ehkä opin työnteon kulttuuria, hän naurahtaa.

Valmistuttuaan hän oli perustamassa Design Factorya, mistä hollantilaisfirma pyysi häntä designeriksi, ja sitten hän perusti ensimmäisen oman yrityksensä.

– Tunsin, että en oikein kuulu joukkoon missään. Olin designer kun muut olivat insinöörejä, suomalainen kun muut olivat amerikkalaisia, nainen kun muut olivat miehiä, äiti kun muut olivat sinkkuja, muusikko kun toiset tekivät designia. Mutta eivät ne muutkaan kuulu joukkoon yhtään enempää ja kaikki ovat erilaisia. On hyvä kokea olevansa väärässä seurassa, koska silloin löytää oivalluksia, joita ei olisi muuten saanut, Itkonen nyt ymmärtää.

Kännykän lataamisesta maailman ruokakriisin ratkaisuun

Itkonen lähti ensimmäisessä firmassaan ratkaisemaan kännykän langattoman lataamisen ongelmaa.

– Ajatus oli, että tämä liittyy kahviin. Kuten kahvikuppi lasketaan pöydälle, niin samalla tavalla kännykkäkin lasketaan pinnalle. Miksei se voisi ladata itse itseään, kun jätän sen pöydälle? Lähdin hakemaan rahoitusta ja tiimiä, ja kehittelin karkkimaisen lisälaitteen, jotta mikä tahansa laite olisi adaptoitunut uuteen sähkönsyöttöjärjestelmään. Myöhemmin yritys myytiin amerikkalais-israelilaiselle firmalle. Se tarvitsi ympäristön, missä on joka korttelissa pari Starbucksia, Itkonen kuvailee.

Sitten tuli se lentomatka, jonka aikana idea nyhtökaurasta syntyi. Yhteistyökumppani oli tuttu jo samalta luokalta Lyseosta eli sittemmin elintarviketieteilijäksi opiskellut tutkimusjohtaja Reetta Kivelä.

– Muistan elävästi valtavan pettymyksen, kun soitin lentoasemalta ja menin taksilla sinne, missä hän oli. Hän ei tajunnut yhtään, vaan lyttäsi idean saman tien, että tuollaista ei pysty tekemään! Siitä lähti intensiivinen myyntiprojekti, eli yritin saada häntä uskomaan tähän juttuun ja kehittelin itse ajatusta samalla.

– Se kannatti, sillä kun hän sai itselleen vahvistuksen, että sen saisi tehtyä, niin sitten lähdettiin tekemään. Ajatteluprosessi oli tosi pitkä, mutta meni vain puoli vuotta, niin se homma oli tehty, Itkonen kertoo.

Loppu, kuten sanotaan, on historiaa. Nyhtökaura on osunut ytimeen, ihmiset ovat innostuneet jopa jonottamaan tuotetta. Muutamassa kuukaudessa polkaistiin käyntiin parintuhannen neliön tehdas, joka puskee nyhtökauraa. Tuotantoa on kasvatettu keväästä kolminkertaiseksi, mutta kysyntä on kasvanut samaa tahtia. Gold&Green Foods -yhtiön enemmistöosuus myytiin hiljattain Pauligille. Maailma odottaa nutturapään idealta suunnilleen globaalin ruokakriisin ratkaisua. Mikä ettei?

Jutun otsikkoa on muutettu ja tekstiä lyhennetty.