Vihamielinen kirjallisuus pois piilosta – "Kiellettyjä kirjoja tullaan katsomaan Tampereelta saakka"

Jatkosodan jälkeen Suomessa oli kirjasensuuri, jonka takia kaupoista ja kirjastoista poistettiin suuri määrä kirjoja Neuvostoliitolle vihamielisen sisällön takia. Kielletyt teokset ovat innostaneet yleisöä tutkimaan lähihistoriaa Riihimäellä tänä syksynä.

Riihimäki
Kaksi naista pitävät kirjastossa käsissään vanhoja kirjoja
Ritva Kuisma (vas.) ja Sirkku Seinä yllättyivät kuinka suosituksi 70 vuotta sitten sensuurin joutuneet kirjat ovat tänä syksynä olleet.Yle / Miki Wallenius

Riihimäen kirjastossa on syksyn ajan ollut esillä valikoima kiellettyjä kirjoja. Ne ovat kirjoja, jotka jatkosodan loputtua katsottiin olevan Neuvostoliitolle vihamielisiä.

Kaupunkilaiset ovat innostuneina selailleet teoksia, joissa naapuriin suhtauduttiin aikoinaan vihamielisesti ja rankasti arvostellen.

– Näitä kirjoja on tultu katsomaan Tampereelta saakka, kertoo informaatikko Sirkku Seinä Riihimäen kirjastosta.

Osa kirjaston asiakkaista on lainannut teoksia, mutta valtaosa on selaillut vanhoja kirjoja kiinnostuneina hymähdellen.

– Osasimme kyllä odottaakin kiinnostusta, sillä maailmanpolitiikan tilanne on tehnyt aiheesta jotenkin ajankohtaisen, Seinä pohtii.

Aikuisten lainaussalin keskellä seisovan telineen ympärillä näyttävät eniten kiinnostavan sotavuosina julkaistut kuvalehdet, joiden aineistossa näkyy sen sodanaikainen Suomi.

Tappio Neuvostoliitolle käynnisti hyllyjen puhdistuksen

Kun jatkosota oli ohitse ja Suomi hävinnyt sodan Neuvostoliitolle, ryhdyttiin myös kirjastojen valikoimaa syynäämään uusin silmin.

Kansalta haluttiin piilottaa kirjat, joissa esiintyi tavalla tai toisella neuvostovastaisuutta, Suur-Suomen ihannointia.

Kirjan selkämyksiä kirjahyllyssä kirjastossa
Sensuroiduissa kirjoissa haaveiltiin Suur-Suomesta ja arvosteltiin NeuvostoliittoaMiki Wallenius / Yle

Valvontakomissio antoi määräyksen syksyllä 1944, että Neuvostoliitolle vihamielinen (siirryt toiseen palveluun) kirjallisuus oli poistettava yleisön ulottuvilta.

Oikeusministeriö muunsi määräyksen pyynnöksi, jonka se esitti Suomen kustannusyhdistykselle, joka laittoi kirjeen ja listan kirjakaupoille. Myynnistä piti vetää pois 145 kirjaa. Listaan lisättiin vielä myöhemmin 143 teosta.

– Sen pohjalta ryhdyttiin miettimään myös kirjastojen roolia, kertoo Riihimäen kirjaston erikoiskirjastovirkailija Ritva Kuisma.

Pian kirjastoille tulikin virallinen pyyntö laittaa epäilyttävät kirjat piiloon kansalaisilta.

– Se oli valtion kirjastotoimiston kiertokirje numero 24, joka tuli lokakuussa 1944. Siinä pyydettiin laittamaan syrjään tietynlaisia kirjoja. Kirjaston johdon piti harkita, mitkä kirjat oli laitettava syrjään Neuvostoliiton oloja arvostelevina.

– Se tarkoitti matka-, muistelma- ynnä muita kuvauksia, saksalaisten neuvostovihamielisiä julkaisuja, vastustajan tekoja tunteenomaisesti värittäviä sotakuvauksia ja Suur-Suomi -suunnitelmia käsitteleviä kirjoja, luettelee Sirkku Seinä.

Lopulta poliisi vei kirjat pois

Niin Riihimäellä kuin muissakin maamme kirjastoissa ryhdyttiin saman tien toimeen. Silloinen kirjastonhoitaja Annikki Pohjonen otti asian esille heti johtokunnan puheenjohtajan Vilho Kustaa Kuulialan kanssa.

– He valitsivat heti 12 kirjaa. Johtokunnan kokouksessa listaa vielä jatkettiin ja lopulta kirjoja oli 84, sillä joitakin kirjoja oli useampi kappale.

Tämäkään ei vielä riittänyt,vaan jatkoa seurasi.

– Elokuussa 1945 tuli kiertokirja numero 26, jossa määrättiin, että Neuvostoliitolle vihamielinen kirjallisuus oli pakattava ja poliisin sinetillä varustettuna vietävä pois kirjaston tiloista, Sirkku Seinä valaisee.

– Riihimäellä poliisikomisario Laaksoselta tuli sitten todistus että hän oli syyskuun 11. päivä 1945 sinetöinyt virkasinetillä kirjat laatikkoon ja vienyt laatikon kauppalan varastorakennukseen.

Mutta napattiinko kirjoja hyllystä syrjään vähän liiankin heppoisin perustein?

– Saattoi sitä siinäkin olla. Kirjastoilla oli toki mahdollisuus käyttää omaakin valintaa ja harkintaa, tuumiin Ritva Kuisma.

– Se valinta ei varmasti ollut aina kovin johdonmukaista. Jossakin otettiin pois jotain toisia teoksia kuin toisessa kirjastossa. Täysin yhtenäistä linjaa ei ollut, arvelee Sirkku Seinä.

Riihimäen kauppalan kirjastosta lähti kaikkiaan 111 kirjaa.

– Siinä mielessä kyllä, että Riihimäen kirjasto oli 25:s eniten kirjoja poistaneista kirjastosta. Kauppaloista se oli kolmas. Suomessa oli tuolloin reilut 400 kirjaston joukossa, Sirkku Seinä luettelee.

Kirjakaupat poistivat Suomessa noin 300 ja kirjastot kaikkiaan 1783 nimikettä. Yhteensä kirjastoista poistettiin yksittäisiä niteitä 22 000 kappaletta.

Kirjat pääsivät pannasta vuonna 1958

Kirjat pysyivät kansalaisten näppien ulottumattomissa aina vuoteen 1958 saakka. Kirjat palasivat vaivihkaa ensin tutkijoiden käyttöön. Niitä pidettiin kaapeissa, joita joissakin paikoin kutsuttiin myrkkykaapeiksi.

– Riihimäellä kirjat siirtyivät takaisin kirjaston varastoon. Helsingissä ne olivat taas lukusalin käytössä, Ritva Kuisma tietää.

Nainen selaa korttinuippua
Tämä nippu, jossa on jokaisen kielletyt kirjan teostiedot, oli hetken aikaa kadoksissa.Miki Wallenius / Yle

Kirjat eivät varsinaisesti koskaan palanneet salien hyllyihin, sillä ne olivat jo osin vanhentuneita ja huonossa kunnossa. Uusintapainokset pääsivät kyllä mukaan normaaliin lainaustoimintaan.

– Esimerkiksi Erkki Palolammin Kollaan kestää -teosta löytyi kyllä ihan tavallisestakin hyllystä, Ritva Kuisma valaisee.

Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin vierailu kotikaupungissaan Riihimäellä innosti myös Ritva Kuisman ja Sirkku Seinän kaivelemaan kirjaston arkistoja.

Ekholm on tehnyt vuonna 2000 väitöskirjan kielletyistä kirjoista.

Kielletyistä kirjoista yleisimmät olivat Hitlerin Taisteluni, Kirsti Huurteen Sirpin ja moukarin alla, Erkki Palolammen Kollaa kestää, Mika Waltarin Neuvostovakoilun varjossa ja Alja Rahmanovan Avioelämään Punaisessa myrskyssä.

Kielletyt kirjat löytyvät jatkossa helposti

Riihimäellä on vuosikymmenien ajan kulkenut kirjastoväen kesken korttinippu, johon nuo kiellettyjen kirjojen teostiedot on kirjattu. Hetken aikaa koko nippu oli jopa kateissa.

– Tämä nippu oli kadoksissakin, kun ryhdyimme tätä näyttelyä kokoamaan, mutta onneksi se löytyi, Ritva Kuisma naurahtaa.

– Laitamme tietokoneellekin asiasanaksi kielletyt kirjat, jolloin rekisteristäkin löytyy luettelo, mitä kiellettyjä kirjoja meillä on todellisuudessa ollut.