Urbaani kaupunkipuro houkuttaa uhanalaisia meritaimenia kutupuuhiin

Ei uskoisi, että kapea, kerrostalojen lomitse virtaileva kaupunkipuro voi pitää sisällään jopa maailmanennätysmäärän uhanalaisen meritaimenen poikasia.

meritaimen
Vanhankaupunginkosken suvanto
Vantaanjoen ja sivupurojen ahkera kunnostaminen houkuttaa nousutaimenia jokeen. Pääseekö niitä näkemään?

Helsingin vanhankaupunginkosken länsihaaran pato kohisee melkoisesti, vaikka Vantaanjoen vesi onkin matalalla. Matala vesi hankaloittaa meritaimenen nousua, joskin pieni virtaama oikeastaan on siltikin taimenelle eduksi. Kovalla virtaamalla valtaosa Vantaanjoen vedestä virtaa padon kautta, jolloin suuri määrä taimenia ajautuu virran houkuttamana padon juurelle pussiin.

Hyppiessään patoa vasten taimenet saattavat loukata itseään. Suurempi ongelma on kuitenkin salakalastus. Tilaisuus tekee varkaan tämänkin padon juurella, vaikka ollaan melkein keskellä Suomen pääkaupunkia.

– Eihän valvontaa voi toteuttaa ympäri vuorokauden. Ne jotka välttämättä haluavat harjoittaa tällaista pyyntiä, kyllä he löytävät sen raon, jolloin täällä ei ole valvontaa, toteaa Suomen luonnonsuojeluliiton kalavastaava Henrik Kettunen.

Vantaanjoen emokalaseurannoissa on todettu, että merkittävällä osalla nousutaimenista on viiltoja kyljissä. Korkean veden aikaan kaloja ajautuu padon juurelle sellaisia määriä, että jopa rokastaminen eli kalan ulkopuolelta tartuttaminen suurilla koukuilla on tuloksellista. Se on laissa kielletty. On padon alla toki muutenkin kalastuskielto.

– Kalat vetävät puoleensa kaikkia kala-asioista kiinnostuneita. Myös sellaisia, jotka näkevät kalan pelkästään saaliina.

Taimenet odottavat sateita

Kun Vantaanjoen virtaama on heikko, ohjautuvat kalat helpommin itäiseen haaraan eli kosken puolelle. Vaikka koski kuohuu ihmisen silmällä arvioiden melkoisesti, uivat taimenet helposti siitä ylös ja kohti kutualueitaan.

Toisaalta kuivat säät saavat kudulle arvokkaiden sivupurojen vedenpinnat alas ja virtaukset tyrehtymään.

– Sienestäjien ja kalamiesten intressit säiden suhteen ovat yhtenevät, naurahtaa Henrik Kettunen.

Kettusen mukaan nyt, kudun alkuvaiheessa puroihin nousevat vain kaikkein rohkeimmat yksilöt. Suuri massa odottaa sateita Vantaanjoen pääuomassa.

Osa kaloista saattaa nousun tyssätessä laskea mätinsä myös joen pääuomaan. Pääuomassa kutu ei yleensä onnistu niin hyvin kuin sivupuroissa.

Lemmenleikkejä tekosoraikoilla

Vantaanjoella on poistettu vaellusesteitä ja kunnostettu kutusoraikkoja jo puolitoista vuosikymmentä. Yksi kunnostuskohteista löytyy vain muutaman kilometrin päästä merestä, Longinojasta Savelasta. Ennen kudun alkua paikalle tuotiin 25 tonnia soraa ja kivikkoa, jotka leviteltiin sopiviin kohtiin kutualustoiksi. Vaikka puro on vain pari metriä leveä ja melko matala, löytyi paikalta jo muutamaa päivää myöhemmin 80-senttinen naarastaimen kaivamasta kutusoraa pienempien koirastaimenten tapellessa ympärillä.

– Suurimmat merestä nousevat taimenet voivat lähennellä 90 senttiä, seitsemää-kahdeksaa kiloa. Nyt ovat liikkeellä vain kaikkein rohkeimmat kalat, sitten kun vesi hieman nousee ja samenee, niin täällä ei voi olla näkemättä kutevia kaloja.

Merivaelluksen tekevä taimen on uhanalaisempi kuin saimaannorppa.

Henrik Kettunen

Jos Vanhankaupunginkosken salakalastusta ei saadakaan kuriin, lähiössä julkisuus itse asiassa suojelee kaloja. Lähialueen asukkaat ja koiranulkoiluttajat seurailevat lähipuronsa asukkeja sen verran tiiviisti, etteivät kalavorot pääse puuhiinsa. Lisäksi kudunseurantaa tekee yli tusinan verran tarkkailijoita.

– Täällä on kyllä valvontaa. Toive onkin, että kalojen nousuun olevat ongelmat tulisivat ratkaistua. Ideaalia olisikin, että Vanhankaupunginkosken pato poistuisi, koska kyllä tänne kutualueille kuuluisi isompi kalamäärä nousta, sanoo kettunen.

Poikasia jopa maailmanennätysmäärä

Taimenenpoikasten sähkökalastuksissa poikasia on löytynyt joiltakin Longinojan alueilta jopa kolme neliömetriltä. Se on sellainen määrä, että hakee vertaistaan Suomessa, jopa koko maailmassa. Merestä nouseva taimen on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.

– Suomessa poikastuotantoa on rannikolla sen verran vähän, että merivaelluksen tekevä taimen on uhanalaisempi kuin saimaannorppa, toteaa Kettunen.

Istukkaitakin jokeen ja sen suulle laitetaan. Ne selviytyvät sinällään ihan hyvin, mutta luonnonkantaan verrattuna niiden kutu on arpapeliä. Niinpä jokainen luonnonkudusta syntynyt poikanen on arvokas.

Kuin todisteeksi kunnostustyön puolestapuhujille sillan alapuolelle lipuu vaaksanmittainen smoltti, toissakeväinen taimenen luonnonpoikanen. Se vaeltanee keväällä mereen. Jos kaikki menee hyvin, se palaa joskus puroon kutemaan useamman kilon lihoneena mörssärinä.