Maatalouslomittaja murehtii viljelijöiden jaksamista

Maatalouslomittajat ovat monelle maanviljälle tuki ja turva. Vastuu lomittajalla on suuri, sillä kyseessä voi olla monen sukupolven työ ja elämänura.

Laihia
Lehmän siluetti
Julian Stratenschulte / EPA

Laihialaisella Helena Hietasella riittäisi omallakin hevos- ja ravitilalla paljon töitä. Hän lähtee kuitenkin aikaisin aamulla lomittamaan kunnan muille maatiloille. Aikaiset aamut eivät Hietasta haittaa.

– Kukaan ei kaipaa mua täällä kotona aamuviideltä, Hietanen naurahtaa.

Työpäivä jakautuu lomittajilla kahtia, sillä töitä maatiloilla on aamuisin ja iltaisin. Työpäivien alkamisajankohta määräytyy tilakohtaisesti.

– Eihän niitä lomittaja voi lähteä muuttelemaan. Samat ajat, mitä tiloilla on muutenkin, niin niillä mennään, Hietanen toteaa.

Keskipäivän vapaat hetket Hietanen käyttää oman tilan kirjanpidolle ja laskutukselle sekä tekemällä ruokaa oman tilan työväelle. Työkokemusta lomittajan töistä on kertynyt jo 21 vuotta. Työn parhaiksi puoliksi Hietanen kokee tilat ja erilaiset työskentelytavat.

– Se on rikkaus, että saa mennä jonkun kotia töihin. Ei ole vielä sellaista tilaa tullut vastaan, jossa tehtäsiiin samalla lailla ne työt. Kaikissa on erilaiset työtavat, mutta kuitenkin lopputulos on samanlainen, Hietanen toteaa.

Suuri vastuu toisen elämäntyöstä

Nykypäivien maatilat ovat suuria ja pitkälle koneelllistettuja. Lomittajalla on siis suuri vastuu, koska kyseessä voi olla monen sukupolven työ ja elämänura. Nuorempana maatalouslomittajan vastuu tuntui raskaalta.

– Sillloin ajatteli, että voi ei, taasko ne lähtee reissuun. Nyt on kuitenkin jippii, että ne uskaltaa lähteä ja luottaa siihen, että homma pelaa, Hietanen kertoo.

Hietasen työskentelyalueena on pääasiassa Laihia. Lomitusrinkiin kuuluu viisi maatilaa, jotka ovat tulleet hyvin tutuiksi.

– Se on meidän kaikkien etu, että tuntee eläimet, isännät, emännät ja työskentelytavat, Hietanen toteaa.

Lomitus voi tulla nopeallakin aikataululla, mikäli esimerkiksi maanviljelijä loukkaantuu ja joutuu sairaalaan.

– Vaikka on oma lomitusrengas ja rengaslistat, niin tottakai se menee sitten uusiksi. Kyllä sijaisapu menee edelle, Hietanen toteaa.

Hietasen mukaan työssä lomittajana on paljon etuja. Pienen pohdiskelun jälkeen löytyy myös vähemmän mukavia puolia, nimittäin sää.

– Aina edellisiltana miettii, että millainen keli on esimerkiksi sunnuntaiaamuna, että pääseekö sivuteitä kulkemaan, koska eihän aurat kulje sunnuntaiaamuna aikaisin ja varsinkaan sivuteitä. Aina se sää on sellainen, joka on aamuisin jännittänyt, Hietanen pohtii.

Tilallisten jaksaminen murheena

Hietanen murehtii tilallisten jaksamista. Erityisesti tiukentuneet lomitussäädökset ihmetyttävät Hietasta.

– Joka tapauksessa jonkun pitää olla aina hoitamassa. Joka ikinen päivä on kiinni eikä pääse yhtään mihinkään, kun eläimet on hoidettava. Kuinka se jaksaa hoitaa, kun ei saa ollenkaan lomaa, Hietanen pohtii.

Hietanen itse on kesälomaillut monena vuotena vasta tammikuussa.

– Mä voin kyllä painaa kesällä töitä. Silloin on paljon helpompi herätä kuin talvella ja syksyllä, jolloin on pimeää ja sateista. Ei ole yhtään haitannut, kun on 20 astetta pakkasta, niin saa vetää vain peittoa korville ja viettää kesälomaa. Se sopii mulle todella hyvin, Hietanen naurahtaa.