Suomessa myytävän kahvin takana lapsityötä ja surkeita palkkoja

Finnwatchin mukaan kahvitilojen nuorimmat työntekijät 5–6-vuotiaita.

Kotimaa
Kahvikuppi kuvattuna ylhäältä - kahvinpapuja taustalla.
Suomalaiset kuluttavat eniten kahvia henkeä kohti maailmassa.Ismo Pekkarinen / AOP

Finnwatch tutki työoloja Suomessa myytävän kahvin alkutuotannossa Brasiliassa, Intiassa ja Hondurasissa heinäkuusta 2015 tammikuuhun 2016. Tutkitut kahvitilat tuottavat kahvipapuja Suomen kahvimarkkinoiden keskeisille toimijoille Gustav Pauligille, Meiralle, Arvid Nordquistille ja Löfbergs Lilalle.

Ongelmat vaihtelivat maakohtaisesti, mutta yhteistä lähes kaikilla kahvitiloilla oli työntekijöille maksettu alhainen, elämiseen riittämätön palkka.

Räikeintä työvoiman hyväksikäyttö oli Hondurasissa, Finwatchin tutkija Anu Kultalahti kertoo.

– Hondurasissa alhaisten palkkojen aiheuttamat ihmisoikeusongelmat olivat kärjistyneet ja johtaneet laajamittaiseen lapsityövoiman hyväksikäyttöön. Alle 13-vuotiaita lapsityöläisiä tavattiin kaikilla tutkituilla, myös vastuullisuussertifioiduilla, tiloilla. Nuorimmat työntekijät olivat vain 5–6-vuotiaita.

Nuorimmat työntekijät olivat vain 5–6-vuotiaita.

Anu Kultalahti

Pauligille kahvia tuottaneilla tiloilla Intiassa ongelmana olivat sadonkorjuuajan työntekijöiltä perittävät valtavat rekrytointimaksut.

– Nämä työntekijät olivat saaneet hommansa työnvälittäjältä, joka veloitti kolmasosan työntekijöiden palkasta. Kohtuuttomat välitysmaksut johtavat pahimmillaan velkaorjuuteen, Kultalahti sanoo.

Brasiliassa, maailman suurimassa kahvintuottajamaassa, työolot Finnwatchin tutkimilla kahvitiloilla olivat parhaimmat. Ongelmiakin silti löytyi. Esimerkiksi Meiran alihankkija syrji naisia rekrytoinnissa ja Pauligille ja Meiralle kahvia toimittaneet vientiyritykset ja osuuskunnat on yhdistetty tiloihin, joiden on todettu teettäneen työtä jopa orjuuden kaltaisissa olosuhteissa.

Juhla Mokka ja Kulta Katriina eivät sertifioituja merkkejä

Finnwatchin mukaan monien suomalaisten kahvialan toimijoiden vastuullisuudessa on toivomisen varaa.

Esimerkiksi Suomen myydyimmät kahvibrändit, Gustav Pauligin Juhla Mokka ja Meiran Kulta Katriina eivät ole sertifioituja, eli todistetusti kestävällä pohjalla sosiaalisesti tuotettuja kahvimerkkejä.

Parhaiten vastuullisuusvertailussa pärjäsi Arvid Nordquist, jonka kaikki kahvi on ollut sertifioitua vuodesta 2014.

Seuraavaksi parhaiten kahvialan vastuullisuussertifiointinsa on hoitanut Kesko. Sen kaikki oman merkin kahvit ovat tästä syksystä asti olleet sertifioituja, muun muassa Keskon myymälöissä Juhla Mokan jälkeen myydyin kahvi, Pirkan Costa Rica.

Gustav Paulig, Löfbergs Lila ja SOK ovat nekin Finnwatchin mukaan vihdoin asettaneet itselleen melko tiukkoja tavoitteita sertifioituun raaka-aineeseen siirtymisestä.

Tuko Logisticsilta vastuullisuustavoitteet puuttuivat täysin ja Lidlin tavoitteet olivat puolivillaisia ja kunnianhimottomia.

Anu Kultalahti

Suurista kahvitoimijoista Meiralla on vähiten sertifioituja raakakahvihankintoja. Heiltä myös puuttuvat täysin vastuullisuudelle asetetut tavoitteet, Kultalahti sanoo, ja jatkaa vähiten vastuullisten kahvintuottajien listaa.

– Tuko Logisticsilta vastuullisuustavoitteet puuttuivat täysin ja Lidlin tavoitteet olivat puolivillaisia ja kunnianhimottomia.

Pyyhkeitä Finnwatchilta saavat myös trendikkäät pienpaahtimoiden kahvit. Niitä markkinoidaan vastuullisena suorakauppana, mutta järjestön mukaan väitetty vastuullisuus perustuu pelkkään luottamukseen ja heppoisiin oletuksiin.

Vastuullisuusmerkintä kahvipaketin kyljessä ei aina takaa eettisyyttä

Vaikka Finnwatch suosittelee kahvitoimijoille vastuullisuussertifioidun kahvin käyttöä, se muistuttaa, että sertifiointi-systeemi ei ole täydellinen.

– Tutkimillamme sertifioiduillakin tiloilla oli isoja ongelmia. Kahviteollisuuden vastuullisuushankkeet keskittyvät tuottajiin ja ovat sivuuttaneet kahvitilojen palkkatyöntekijät ja heihin liittyvät ongelmat, Kultalahti toteaa.

Sertifiointijärjestelmät toimivat yleensä hyvin haasteellisissa ympäristöissä, joten ei voida olettaa, että ne olisivat ongelmittomia.

Anu Kultalahti

Kultalahti pitää sertifioiduilta tiloilta löydettyjä rikkomuksia huolestuttavina valvontajärjestelmien uskottavuuden kannalta. Hän ymmärtää kuitenkin valvonnan ongelmallisuuden.

– Sertifiointijärjestelmät toimivat hyvin haasteellisissa ympäristöissä, joten ei voida olettaa, että ne olisivat ongelmattomia. Tilojen työoloissa havaitut ongelmat pyritään korjaamaan vaadituille tasoille.

Sertifioitu kahvi puutteista huolimatta yhä eettisin valinta

Mitä suomalaisen kahviystävän sitten tulisi tehdä, jos hän haluaa toimia mahdollisimman eettisesti? Ostaa vain sertifioitua kahvia vai olla ostamatta kahvia lainkaan?

Finnwatchin Anu Kultalahti ei suosittele kahvinjuonnin lopettamista. Hän muistuttaa, että kahvi tarjoaa toimeentulon noin 26 miljoonalle ihmiselle kahvintuottajamaissa.

– Meidän neuvomme kuluttajalle on valita sertifioitu kahvi. Sertifiointijärjestelmät ovat puutteistaan huolimatta edelleen ainut systemaattinen ja riippumaton tapa varmistaa kahvintuotannon vastuullisuus nimenomaan alkutuotannon tasolla.

Sertifiointijärjestelmät puutteistaan huolimatta ovat edelleen ainut systemaattinen ja riippumaton tapa varmistaa kahvintuotannon vastuullisuus.

Anu Kultalahti

Tuottaja saa tällä hetkellä kahvipaketin hinnasta vain noin seitsemän prosenttia. Finnwatchin mukaan summa ei ole riittävä takaamaan ihmisarvoisia oloja ja elämiseen riittävää palkkaa työntekijöille kahvitiloilla.

Paulig: Kaikki kahvi varmennentuilta tiloilta vuoden 2018 loppuun mennessä

Pauligin viestintäjohtaja Anita Laxénin mukaan he ovat avoimesti toimittaneet tietoja raporttia varten. Hän vakuuttaa, että yhtiölle on tärkeää selvittää, mitä tuotantoketjussa tapahtuu. Esimerkiksi Intiassa esitetyt ongelmat rekrytointimaksussa ovat yhtiön toimintaohjeiden vastaisia, sanoo Laxen.

– Olemme sitoutuneet siihen, että kaikki kahvi, minkä ostamme, on ostettu sertfioiduista tai muuten varmennetuista lähteistä vuoteen 2018 mennessä.

Pauligin hankintajohtaja Katariina Aho myönsi Radio Suomen Ajantasa-ohjelmassa, että intialaiselta rekrytointimaksuja vaatineelta tilalta toimitettiin kahvia Pauligille vuonna 2013.

– Meille tuli sieltä pieni määrä kahvia, alle 0,1 prosenttia kokonaisvolyymistamme vuonna 2013. Sen jälkeen sieltä ei ole tullut meille kahvia. Erityisen surulliseksi tämän asian tekee se, että se oli UTZ-sertifioitua kahvia, Aho sanoo.

Ahon mukaan on hyvä, että kahvinhankintaketjun epäkohtiin puututaan. Hän sanoo Pauligin itsekin valvovan kahvitilojensa toimintaa muun muassa vuosittaisilla arviointikäynneillä.

Samassa ohjelmassa puhuneen Finnwatchin Anu Kultalahden mukaan perinteisessä kahvin hankintaketjuissa valvonta alkutuotantotasolla on haastavaa.

– Monissa tapauksissa kahvipaahtimot eivät etukäteen tiedä hankintoja tehdessään, miltä tilalta kahvi loppujen lopuksi tulee. Yritysvastuutyössä lähtökohtana tulisi olla ongelmien ennaltaehkäisy eli valvonta ennen kuin ostopäätöksiä tehdään, Kultalahti kommentoi.

Meira kiistää ostot mustan listan kahvitiloilta

Meiran toimitusjohtaja Raimo Sinisalo kiistää Finnwatchin tiedot, että Pauligille ja Meiralle kahvia toimittaneet vientiyritykset ja osuuskunnat olisi Brasiliassa yhdistetty orjuuden kaltaisissa olosuhteissa työtä teettäviin tiloihin.

– Meiran hankintayhtiö ei osta kahvia näiltä niin kutsutuilta mustan listan yrityksiltä eikä niiden tuottamaa raakakahvia käytetä Meiran tuotteissa, Sinisalo sanoo.

Toimitusjohtajan mukaan kahvipaahtimo seuraa aktiivisesti käyttämiensä tilojen työolosuhteita.

– Meiralla on panostettu viime vuosina paljon vastuullisuuskriteereiden kehittämiseen ja valvontaan. Olemme aloittaneet tarkastuskäynnit Brasilian kahvitiloille tänä vuonna, ja olemme matkustamassa Hondurasiin ja Brasiliaan ensi vuoden alussa, Sinisalo sanoo.

Sinisalo korostaa Meiralla olevan omat vastuullisuustavoitteensa, jotka liittyvät muun muassa ympäristövastuuseen, työturvallisuuteen ja tuotteiden laatuun.