Kantelebändi alkoi vetää heviklassikoita: "Treenataan fiilispohjalta – viime treeneissä ei soitettu yhtään"

Äijäkanteleet-yhtyeen musiikki luottaa miehiseen otteeseen ja huumoriasenteeseen.

kulttuuri
Äijäkanteleet-yhtye soittaa Aitomäen nuorisotalossa Kouvolassa
Noin puolet Äijäkanteleet-yhtyeestä Aitomäen nuorisotalolla soittamassa. Eemil Hyppänen (vasemmalla), Teemu Haimi, Antti Niemi, Sampo Järnefelt ja Pekka Penttilä. Juha Korhonen / Yle

KOUVOLA Aitomäen nuorisotalon salissa viisi miestä seisoo ja soittaa kanteletta. Melodia on raskaan rockin klassikko Paranoid, mutta Älä Väinö vainoo -kappaleen sanat vievät ihan muihin maailmoihin.

– Mikko Perkoila tuli yhden keikan jälkeen baaritiskille ja kertoi, että hänellä olisi tällainen yksi tarina, kertoo Eemil Hyppänen Äijäkanteleet-yhtyeestä.

Hyppänen kuuluu 12-miehiseen yhtyeeseen, joka lupaa tarjota miehistä kanteleensoittoa huumoriotteella.

Yhtye perustettiin vuonna 2012 levittämään traditionaalisen kantelemusiikin ilosanomaa. Myöhemmin mukaan ovat tulleet myös kanteleversiot rokkibiiseistä.

– Kansanmusiikilla aloitettiin, mutta nyt rock-versioita on alettu tehdä entistä enemmän, sanoo Teemu Haimi.

Kantele kokoaa kaveriporukan

Äijäkanteleet-yhtye on tiivis kaveriporukka, jossa nuorin on parikymppinen ja porukan nestori Pekka Penttilä kohta seitsemänkymppinen.

Kanteleen soitto on tullut monelle täysin uutena kokemuksena.

– Kyllähän se oli uusi tuttavuus sinänsä, että en ollut soittanut, mutta kanteleita olin kyllä puusta veistellyt, paljastaa Antti Niemi.

Yhtyeen alkuvoimaksi tunnustettu kylän puuhamies Juhannus Niemi koitui esimerkiksi Sampo Järnefeltin kohtaloksi.

– Juhannus tuli katsomaan pelloilleni, että mihin sianlietettä levitetään. Hän toi samalla kanteleen ja toivotti tervetulleeksi seuraaviin treeneihin.

Äijäkanteleet-yhtyeen jäsenet eivät tähtää ammattimuusikoiksi, mikä näkyy myös harjoituksissakin.

Viime treeneissä ei soitettu yhtään, vaan katsottiin seuraavia tapahtumia ja heitettiin huulta.

Eemil Hyppänen

– Treenataan fiilispohjalta epäsäännöllisen säännöllisesti. Viime treeneissä ei soitettu yhtään, vaan katsottiin seuraavia tapahtumia ja heitettiin huulta, myöntää Eemil Hyppänen.

Yhtye aloitti kouluista lainatuilla soittimilla. Matkan varrella viisikieliset soittimet vaihtuivat nykyisiksi kuusikielisiksi perustellusta syystä.

– Haluttiin soittaa Finlandia ja vähän laajempaa skaalaa, muistelee Hyppänen.

Laulutunteja ja Amerikan valloitusta

Miehinen kanteleen soitto ei ole jäänyt pelkäksi paikalliseksi ilmiöksi tai sisäpiirin vitsiksi. Keikkasuosio erilaisissa tapahtumissa on kasvanut tasaisesti.

– Viime kesänä, kun oltiin Kaustisella ja päästiin ensimmäistä kertaa päälavalle esiintymään, niin naurettiin, että ollaan melkein kaikki nähty. Jos me vielä Konsta Jylhä -kilpailu voitetaan, niin sitten ollaan tyytyväisiä, virnistää Hyppänen.

Äijäkanteleet on käynyt keikalla myös Japanissa ja parin vuoden sisällä on tarkoitus lähteä USA:hankin, koska siellä FinnFest-tapahtuman järjestäjät ovat olleet kiinnostuneita.

Yhtye on ehtinyt myös pokkaamaan Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahaston 10 000 euron kulttuuripalkinnon. Palkinnosta on kuulemma käytetty jo "muutamia kymppejä" laulutunteihin.

Me pyritään kehittymään, mutta ei oteta paineita siitä.

Sampo Järnefelt

– Me pyritään kehittymään, mutta ei oteta paineita siitä. Laulumme on moniäänistä ja se koostuu niin monesta laulajasta kuin meitä on laulamassa, leukailee Sampo Järnefelt Äijäkanteleista.

Huumorista huolimatta hankintalistalla tulevaisuudessa ovat myös bassokanteleet.

Juttua muokattu 22.10. klo 11.44: Tarkennettu kulttuuripalkinnon myöntäneen rahaston nimi.