Mikä avuksi, kun lapsi pelkää pimeää? – Psykologi: Käykää huone läpi taskulampun kanssa

Tuttu huone muuttuu pelottavaksi maailmaksi, kun valot sammuvat. Pimeän pelko on luonnollinen osa lapsen kehitystä, mutta entä jos mörkökammo ei hellitä?

lapset (perheenjäsenet)
Teddy bear.
Anna Sirén / Yle

Pimeän pelolle ei ole yläikärajaa, eikä lapsen pelkoa saa ikinä vähätellä. Jokainen lapsi on yksilö, ja lapselle sopivaa pelkojen voittamiskeinoa pitää siksi kuulostella tuntosarvet herkässä, sanoo psykologi Marie Rautava Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Pimeän pelko ja painajaiset alkavat tavallisesti 3–4 -vuotiaana, mutta ne voivat vaivata vielä aikuisiakin.

– Pimeän pelko on aika luonnollista. Pimeässä ei näe kunnolla, ja silloin tututkin esineet voivat saada ihan uudenlaisia hahmoja. Lapsen kanssa voi käydä läpi huonetta vaikka taskulampulla, ja verrata, miltä kaikki näyttää, kun valot on päällä, ja kun ne sammutetaan, sanoo Rautava.

Pimeässä kodin äänet huomaa eri tavalla kuin valoisaan aikaan. Myös erilaisiin ääniin voi totutella pikku hiljaa. Voidaan harjoitella, miltä huoneessa kuulostaa, kun toinen korva on tyynyssä, tai kun molemmat korvat ovat peiton alla.

– Tärkeintä on, että suhtaudutaan vakavasti lapsen pelkoon. Ei vähätellä, eikä mitätöidä. Otetaan lapsen tunne vakavasti, ja vakuutetaan, että aikuinen on lähellä ja mitään hätää ei ole, toteaa Rautava.

Pelko on suojakeino

Pimeän pelon herääminen voi olla merkki mielikuvituksen kehittymisestä. Pimeän pelolla on biologiset juuret, sillä se on ollut ihmisen selviytymisen kannalta tärkeä tunne. Sellaisena sen voi nähdä edelleen.

– Pelon tehtävä on myös suojata. Kun lapsi pelkää, hän on samalla myös varovainen eikä syöksy suin päin eri tilanteisiin. Samoin pelko toimii aikuisillakin vielä suojakeinona, pohtii Rautava.

Pelon käsittelemistä voi harjoitella esimerkiksi sadun kautta. Jos sadussa sankari saa vaikkapa mörön muuttumaan kiltiksi, tarina auttaa pelon voittamisessa.

Lapsen kanssa voi myös piirtää esiin pelottavia hahmoja, jotka lapsi on kuvitellut. Silloin voi pohtia yhdessä, millainen sankari karkottaisi nuo möröt tai peikot.

Jännityksen haku on keino harjoitella pelkoa

– Pelot voivat osoittaa myös sitä, että lapsi on hyvin ajattelevainen ja osaa ajatella asioita monesta näkökulmasta. Se voi osoittaa myös mielikuvituksen kehittyvän, lapsi osaa ajatella, että maailmassa on muutakin kuin mitä me näemme tässä ja nyt. Pelko on kehityksellisesti tärkeää, muistuttaa Rautava.

Jotkut lapset harjoittelevat ilman eri kehotustakin pelon tunnetta hakemalla jännitystä esimerkiksi Muumien Mörkö-hahmon kautta. Kun Mörkö ilmestyy ruutuun, lapsi katsoo jännittävää hahmoa hetken, ja peittää sitten silmänsä. Hetken kuluttua taas kädet väistyvät silmiltä, ja lapsi uskaltaa katsoa hetken lisää.

Jokainen lapsi on yksilö, ja mikä keino auttaa toista, ei välttämättä hälvennä toisen pelkoa.

– Uskon, että vanhemmat pystyvät kyllä tavoittamaan lapsen mielen, kun vain pysähtyy ja antaa sille aikaa. Lapsella on oikeus omiin tunteisiinsa, ja vanhempi voi auttaa sanoittamalla niitä. Jo se voi auttaa, kun kysyy, mikä erityisesti pimeässä pelottaa. Lapsella itselläänkin voi olla mielessä, mikä pelkoon auttaisi, toteaa Rautava.

Jos pelko rajoittaa voimakkaasti ja vie lapsen yöunet toistuvasti, Rautava suosittelee ottamaan yhteyttä neuvolaan tai kouluterveydenhuoltoon.