Ulkoista räimettä ja punaiset hiukset – metallipapin saarna syntyy Rammsteinin tahdissa

Metallimusiikin ja uskonnollisten piirien yhteensovittaminen oli menneinä aikoina hankalaa. Vielä nykyäänkin raskasta rokkia kuunteleva kirkon työntekijä näyttää herättävän kysymyksiä.

musiikkimaku
Kuvassa Anna-Maria Veijo
Tuukka Myllymäki / Yle

Pitkä nahkatakki liehuu huomiota herättävästi, kun Kokkolan suomalaisen seurakunnan pappi Anna-Maria Veijo kävelee uuden kotikaupunkinsa kaduilla. Kahvilan ovi käy ja pöytään istuu lämpimästi hymyilevä liperikaulainen nainen. Kädessään tällä punatukkaisella nuorella papilla on mansikalta tuoksuvaa teekuppi.

Veijo näyttää jokseenkin karikatyyriseltä metallimusiikin kuuntelijalta mustine vaatteineen. Ennen metallimusiikkia pidettiin monissa yhteisöissä pahana, jopa kielteisenä tyylilajina, eikä vähiten uskonnollisissa piireissä. Kuitenkin raskaat särökitarat pitävät edelleen pintaansa Suomen musiikkilistoilla.

Veijo ei näe ristiriitaa kutsumustyönsä ja musiikkimakunsa välillä, joskin ihmettelijöitä tulee vastaan aina välillä.

– Toki itsekin olen välillä kohdannut ihmettelyä siitä, miten voi toimia seurakunnassa ja kuunnella metallia, mutta se on kenties tietämättömyyttä musiikkia kohtaan.

Vanhempia piti valistaa

Omat vanhemmat ihmettelivät aluksi tyttärensä musiikkimaun muuttumista. Mukaan tulivat metallimusiikin tunnusmerkit, tumma vaatetus ja esimerkiksi raskaan musiikin bändipaidat. Uudesta musiikki-innostuksesta keskusteltiin kotona.

– Kerroin, mikä metallissa kiinnostaa ja näytin dokumentin sen kuuntelijoista. Se avasi vanhempieni silmiä asian suhteen.

Olen välillä kohdannut ihmettelyä siitä, miten voi toimia seurakunnassa ja kuunnella metallia, mutta se on kenties tietämättömyyttä musiikkia kohtaan.

Anna-Maria Veijo, pappi

Veijo kehottaa tutustumaan asioihin ennen niiden tuomitsemista. Hänen mielestään metallimusiikkipiireissä yhteisöllisyys on vahva. Kihlattunsa Veijo löysi raskaan musiikin tapahtumista.

Metallia nuoresta asti kuunnelleen mielestä mielimusiikkilaji on monipuolista ja tunteisiin vetoavaa, eräänlainen purkautumiskeino.

– Metallimusiikkia voi kuunnella kaikissa mielentiloissa, surullisena, iloisena, rakastuneena, vihaisena, turhautuneena ja vaikka onnellisena. Melodiat ja soittajien taidot ovat aivan omaa luokkaansa.

Kirkossa metallimessut

Metallipiirien yhteisöllisyys huomattiin kirkon riveissä jo reilu vuosikymmen sitten.

Pastori Harri ”Haka” Kekäläinen järjesti ensimmäisen metallimessun Helsingissä 2006. Tuon jälkeen messuja on pidetty melkein 100 kertaa. Veijo sanoo itsekin käyneensä Kekäläisen järjestämissä messuissa.

Kuvassa Anna-Maria Veijo
Tuukka Myllymäki / Yle

– Eturivissä istui kaksi vanhempaa naista, jotka lauloivat innoissaan särökitaran soidessa. Kun messu loppui, he toivoivat tällaista lisää ja useammin. Se sai hymyilyttämään.

Rammstein on loistavaa saarnankirjoittelun taustamusiikkia.

Anna-Maria Veijo

Moni saattaa yhdistää metallimusiikin saatananpalvontaan tai kristinuskon vastaisiin asenteisiin. Veijo korjaa näitä käsityksiä.

– Ainoa metallin genre, joka liittyy näihin teemoihin, on satanic metal. Kristillinen black metal sai alkunsa 90-luvun puolivälissä. Metallimusiikki ei rajaudu gospelmusiikin ulkopuolelle, vaan myös metallimusiikilla voidaan välittää evankeliumin ilosanomaa.

Hyvä tausta saarnankirjoitukseen

Metallimusiikki on laaja käsite ja tyylissä on alalajinsa. Anna-Maria Veijo sanoo kuuntelevansa vanhempaa ja uudempaa metallimusiikkia lokeroihin tuijottamatta. Listalla on esimerkiksi progressive metalia, melodic death metalia, melodic black metalia, folk metalia, thrash metalia, death metalia ja black metalia.

Bändeistä kuunteluun löytyvät esimerkiksi Mors Subita, Stam1na, Arch Enemy, Arsis, Ensiferum, 3 inches of blood, Children of Bodom, Rammstein ja Slipknot. Gospelbändeistä kiinnostavat muun muassa Lumina Polaris ja The Rain.

– Children of Bodomilta minä kuuntelen vanhaa tuotantoa. Rammstein on loistavaa saarnankirjoittelun taustamusiikkia.

Veijo täsmentää vielä, että Rammsteinin sanoitus menee siinä mielessä ohi, että saksan kieli ei ole itsellä hallussa.

Ateismi ei häiritse

Konserteissa aktiivisesti käyvä Veijo tapaa usein kirkkoon kuulumattomia ihmisiä. Metalliyhteisössä ateismi on enemmän tapa kuin poikkeus. Pappia tämä ei häiritse.

– Viime kesän Nummirockissa tuli hauskoja keskusteluja muiden festarilaisten kanssa, kun kävi ilmi, että olen pappi. Kaikki hyvässä hengessä ja toisiamme kunnioittaen.

Mitä sitten pappi miettii sanoituksista ja teemoista, joita esiintyy synkän musiikin edustajilla lauluissa ja muussa ulosannissa?

– Mietin eräänä päivänä, millaisia sanoituksia eri bändeillä on, niin huomasin raskaassa metallissa olevan samanlaisia aiheita kuin radiosoitossa olevilla poppareilla. Rakkaus, masennus, turhautuneisuus, ilo, sodat ja yhteiskunnalliset aiheet näin nopeasti listattuna. Ilmaisutapa vain poikkeaa popmusiikista, mutta teemoissa on paljon samaa.

Viime kesän Nummirockissa tuli hauskoja keskusteluja muiden festarilaisten kanssa, kun kävi ilmi, että olen pappi. Kaikki hyvässä hengessä ja toisiamme kunnioittaen.

– Joissain kappaleissa pidän erityisesti melodiasta tai sanoituksista, mutta kaikesta musiikistahan on helppo poimia haluamansa ja jättää muut huomiotta. Monet metallimusiikin sanoitukset ovat mielestäni merkityksellisempiä ja parempia kuin nykyajan mitäänsanomattomissa poplyriikoissa.

Saako olla punainen tukka?

Kokkolan suomalaisen seurakunnan pappi tunnistaa ihmisten uteliaisuuden asian äärellä. Punatukkainen pappi on piristävä näky esimerkiksi kastetilaisuuksissa. Veijo kannustaa kysymään suoraan, mikäli joku asia ihmisiä mietityttää.

– Joskus joku on ihmetellyt, että saako papilla olla punainen tukka. Siihen olen vastannut, että onneksi ei eletä noitavainojen aikaan tai minut poltettaisiin roviolla, naurahtaa Veijo.

Anna-Maria Veijo on pitänyt pienen teehetkensä ja työt saavat jatkua. Pappi vetää pitkän, raskaalta näyttävän nahkatakkinsa päälleen ja toteaa lempeästi.

– Minun sydämeenihän mahtuu sekä usko Jeesukseen Kristukseen että rakkaus metallimusiikkiin.