Koe uusi yle.fi

Tutkija: Arjessa auttaminen on kansalaistyötä, josta pitäisi maksaa palkkaa

Olisiko maallikkotaidoin tehtävä arkinen kansalaistyö lääke työttömyyteen ja vanhushoivaan? Vai onko tutkija Tanja Kurosen ajatus utopiaa?

A-teema
Kotihoito.
Vanhusten määrä lisääntyy räjähdysmäisesti. Voisiko kansalaispalkalla maksettava ja maallikkotaidoin tehtävä kansalaistyö auttaa pommin purkamiseen?Jyrki Lyytikkä / Yle

– Toivon, että tätä oikeasti kokeillaan. Me olemme kohta sellaisessa pulassa, että me todella tarvitsemme kansalaistyötä, valtiotieteiden tohtori Tanja Kuronen sanoo.

Hänellä on visio: kansalaistyö, jota voitaisiin tehdä maallikon taidoilla ja josta maksettaisiin kansalaispalkkaa. Se voisi olla vanhushoivaa, kotiapua, lastenhoitoa, vammaisten ihmisten avustamista tai rakennusten ja luonnon hoitamista – mitä vain välttämätöntä työtä.

– Kyseessä on yhteiskunnallisten tarpeiden kannalta perusteltu idea. Parhaillaan puhutaan kilpailukykysopimuksesta ja näyttää siltä, että matalapalkkaisten naisten hoivatyö tulee jatkossa muuttumaan yhä huonommin hoidetuksi, arvioi professori emerita Leena Eräsaari.

Miljoona yli 75-vuotiasta

On kulunut kaksi vuotta siitä, kun tutkija Tanja Kuronen ja toimittaja Hanna Moilanen saivat tarpeekseen. He laskivat, että Suomessa oli 581 000 hengen työtä etsivä joukko ja 27 700 avointa työpaikkaa. Samaan aikaan vanhuspalvelulailla säädettiin, että kasvavaa ikäihmisten joukkoa pitää hoitaa esisijaisesti kotona. Syntyi pamfletti nimeltä Kansalaisyötä kaikille!

– Meillä on tällä hetkellä puoli miljoonaa 75 vuotta täyttänyttä ihmistä. Neljänkymmenen vuoden kuluttua heitä on miljoona. Jos olet 35 vuotta tai yli, niin olet itse siinä joukossa. Minä ja suurin osa ystävistäni olemme siinä joukossa, tutkijana ja opettajana toimiva Kuronen muistuttaa työhuoneellaan Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa.

Hän kutsuu itseään akateemiseksi silpputyöntekijäksi. Visio kansalaistyöstä kasvoi Hoivapommin purkajat –nimiseksi väitöskirjaksi vuosi sitten. Sitä edelsi pitkä matka ja kirjava työhistoria: Kuronen on ollut töissä sairaalassa, kaupassa, virastossa, iltapäiväkerhossa ja lounasruokalassa. Hän on myös ollut työtön. Järjestön kautta tehty työ vammaisten ja vanhusten kotiavustajana muutti Tanja Kurosen maailman.

Muistisairas vanhus yksin

– Aikaisemmin, kun katselin taloja ja pihoja ajattelin usein, että siellä asuu onnellinen perhe. Kun kävin riittävän monessa talossa tajusin, että siellä saattaa asua muistisairas vanhus kylmä puurolautanen nenän edessä, Kuronen kertoo.

– Ja viimeisen kuuden tunnin aikana vanhus ei ole saanut tehtyä muuta, kuin tökättyä lusikan puurolautaseen. Ja piha ei ole hoitamaton siksi, että asukkaat kävisivät kiireisesti hienoissa töissään vaan siksi, ettei asukas edes muista, että hänellä on piha. Eikä hän pääse sinne pihalle.

Siemenet visioon kansalaistyöstä ja –palkasta oli kylvetty. Nyt, vuosia myöhemmin, konsepti on Kurosen mielestä kokeilua vaille valmis.

– Meillä on paljon töitä, jotka eivät tule tehdyksi ollenkaan tai joista ei makseta palkkaa tai jotka liian epävarmasti organisoituja. Eli kokeiltaisiin mitkä ne olisivat ne toimijat, elementit, rahoitussysteemit ja tahot, joilla kansalaistyö voitaisiin oikeasti toteuttaa. Eli ei enää tekstiä, vaan oikeata toteutusta.

”Idea leijuu ilmassa”

Tekstiä kansalaistyöstä ja -palkasta on satasivuisen pamfletin ja parisataasivuisen kirjan verran. Niissä painotetaan, että kansalaistyö on järkevää, paikallista ja kansalaislähtöistä meiltä meille -työtä, johon kuka tahansa työtön tai alityöllistetty on oikeutettu osallistumaan ja saamaan siitä palkkaa.

Siihen ei voi pakottaa ketään osallistumaan etuuksien menetyksen uhalla ja se organisoidaan mahdollisimman matalalla byrokratialla. Toistaiseksi asia on ollut esillä muutamassa kunnassa, mutta vain ajatuksen tasolla. Tanja Kuronen uskoo, että alkuun päästäisiin esimerkiksi yhdistämällä jo olemassa olevien järjestöjen ja kuntien voimat.

Jyväskylän yliopiston professori emerita Leena Eräsaari on tutustunut Kurosen tekstiin peräti kolmasti: ensin väitöskirjan esitarkastajana, myöhemmin lukijana. Vaikka hän pitää ideaa hyvänä, hän ei usko kuntien tai järjestöjen mahdollisuuksiin organisoida laajamittaista kansalaistyötä.

– Kunnat ovat lähes kokonaan lakkauttaneet sellaiset tilat, missä kansalaistoimintaa voitaisiin järjestää. Niinpä idea, että kansalaiset hoivaisivat vanhuksia organisoidusti, leijuu sananmukaisesti ilmassa, Eräsaari huomauttaa.

Kymmenen euroa tunnissa

Alkuperäisessä ehdotuksessa kansalaispalkka oli kymmenen euroa verotonta tuloa tunnissa. Enää Kuronen ei ole varma, onnistuisiko se.

– Ajattelin aikaisemmin, että rahoitukseen riittäisi se, että käytettäisiin työttömyyteen suunnatut rahat, mutta on laskettu, että on kalliimpaa pitää ihmisiä töissä kuin työttömänä, Kuronen puuskahtaa.

– Onhan se hurjaa, että meillä työtä, jonka täytyy tulla tehdyksi ja meillä on tekijöitä, jotka voisivat tehdä sen työn. Nykyisessä tilanteessa me maksamme näiden työttömien toimeentulon. Onhan se ihan sairasta jos raha on se este, joka estää näitä potentiaalisia tekijöitä tekemästä näitä töitä jotka pitäisi tulla tehdyksi.

Villeimmissä visioissaan Kuronen näkee rahareformin.

– Eli otetaan käyttöön rinnakkaisvaluutta, jolla elvytetään sisämarkkinat ja maksetaan kansalaispalkkaa. Raha on ihmisten tekemä sopimus ja se pitää uudistaa tukemaan hyvien asioiden tekemistä.

Entä maahanmuuttajat?

Muitakin kysymyksiä on noussut esiin matkan varrella. Esimerkiksi, voitaisiinko kansalaistyöllä ratkaista maahanmuuttajien työllistämisongelma?

– Jos kansalaistyöllä työllistetään ensisijaisesti maahanmuuttajat, se roihauttaa sellaisen vihan määrän, ettei niin ei kannata tehdä. Ensisijaisesti kansalaistyötä kansalaisille ja sen jälkeen mietitään, miten sitä voidaan levittää, Kuronen miettii.

Entä miten kansalaispalkkamalli eroaa ensi vuonna kokeiluun tulevasta perustulosta, jota myöskin on kutsuttu kansalaispalkaksi? Perustulomallissa kaikille kansalaisille maksettaisiin säännöllinen summa rahaa, joka ei vähene tulojen noustessa. Kuronen ei vastusta perustuloa, mutta muistuttaa ettei se automaattisesti avaa ovia työelämään, eikä ratkaise pisimpään työttömänä olevien köyhyysongelmaa.

Hän ei myöskään kuvittele, että kansalaistyö ratkaisi kaiken työttömyyden. Tai, että kuka tahansa pystyisi tekemään esimerkiksi hoivatyötä, joka on koulutusta vaativaa ammattityötä.

Ei vaadi ammattitaitoa

– Kansalaistyö ei vaadi ammattitaitoa. Jos osaa imuroida omassa kodissaan osaa todennäköisesti imuroida myös naapurissa. Ilman, että on siivooja ja lähihoitaja samassa pakkauksessa, Kuronen sanoo.

Kirjassaan Hoivapommin purkajat hän toivoo, että kansalaistyö olisi kuin Ikean kassi: kun se kerran on otettu käyttöön moni ihmettelee, miten ennen pärjättiin ilman sitä.

Leena Eräsaari ei ole yhtä optimistinen.

– Ideaa ei ole ankkuroitu poliittisesti eikä organisatorisesti mihinkään. Siksi on vaikea keksiä, mikä taho tarttuisi ajatukseen ja veisi sitä eteenpäin, Eräsaari päättää.

Saako useampi töitä, jos palkkaerot kasvavat Suomessa? Kuinka pienellä palkalla sinä lähtisit töihin? Kenelle kuuluu suuri, kenelle pieni palkka? Suomen suurin keskusteluohjelma etsii ratkaisuja palkkatöiden lisäämiseksi. A2 Palkkaerot-ilta 19.10. TV2 klo 21.30 #a2ilta