Sisustustaulujen lupaukset latteita – aito onni pakenee sanoja

Sananlaskuja ja mietelauseita tauluissa, tarroissa ja kankaissa – suomalaisilla on loputon halu antaa kotinsa puhua. Lisääntyykö onnellisuus, kun siitä näin jatkuvasti muistutetaan, onnellisuusprofessori Markku Ojanen?

Kotimaa
Lapsi maalaa taulua.
Elina Niemistö / Yle

Varsin monen suomalaisen kodin seinällä on sisustustaulu, joka julistaa onnen salaisuutta.

  • Happines is not a destination, it´s a way of life
  • Don´t let your happiness depend on something you may lose
  • Do more of what makes your happy
  • There is no key to happiness, the door is always open
  • Onni ei tule etsien, vaan eläen
  • Kel´onni on, se onnen kätkeköön

Lauseet eivät sytytä psykologian emeritusprofessoria, onnellisuusprofessorina tunnettua psykologian emeritusprofessoria Markku Ojasta – hän ei kelpuuttaisi niistä ainuttakaan työhuoneensa seinälle.

Syynä on se, että ne ovat vähän kuin susia lammasten vaatteissa: jos niitä tutkii tarkemmin, ne eivät olekaan sitä, miltä ne näyttävät.

– Lauseet ovat puolitotuuksia. Niissä on aina jotain oikeansuuntaista, mutta ne lipsahtavat sitten herkästi itsekeskeisyyden suuntaan tai niissä on tarpeetonta pelkoa siitä, että onni olisi kauhistuttava asia. Kyllä meidän pitää kestää toistemme onnellisuus.

Oma paikka ja tarkoitus

Sananlaskut, Raamatun lauseet ja aforismit ovat kuuluneet suomalaisten elämään. Niitä oli pannunalusissa, karjalaisissa pyyheliinoissa eli käspaikoissa ja seinävaatteissa jo vuosikymmeniä sitten.

Aforismi seinätaulussa
Sanna Savela / Yle

Ojanen näkee ne tarpeena etsiä omaa paikkaa ja tarkoitusta.

– Ne korostivat yhteisöllisyyttä, sitä, että kuulumme johonkin. Kansakunta oli kristinuskon sävyttämä ja jalo, tekstit heijastivat sitä.

Ylipäätään tekstien voisi Ojasen mielestä nähdä kuuluvan mielekkyyden ja merkitysten etsintään.

– Biologista ohjaavuutta korostetaan, samoin materiaa, mutta ihmisyyteen kuuluu halu olla enemmän kuin materiaa.

Silti Ojanen pitää vaikeasti selitettävänä ilmiönä, miksi onnellisuus on juuri nyt niin vahvasti esillä.

Yksi syy voi olla siinä, että aika on jollain tavalla rauhallisempi kuin 1900-luvulla: on tullut lisää vaurautta ja ihmisillä on enemmän aikaa miettiä omaan elämään liittyviä asiiota.

– Jos elämä on selviytymistaistelua, ei ole aikaa kysellä onnesta.

Ohjeita ja tavaroita onneen

Onni on myös kietoutunut länsimaiseen, yksilökeskeisyyden ideaan, joka on vahvistunut huomattavasti sotien jälkeen.

Suku ja yhteisöt ovat kuihtuneet, vaikka niiden peräään huokaillaankin.

Onnellisuusprofessori Markku Ojanen

– Nyt eletään aivan toisenlaisessa ajassa: suku ja yhteisöt ovat kuihtuneet, vaikka niiden peräään huokaillaankin. Ihmiset haluavat olla yksilöitä, sitä suorastaan palvotaan.

Samalla itsensätoteuttamisesta on tullut sallittua, jopa suotavaa.

– Se voi nojautua jopa narsismiin asti: nyt on tavallisellakin ihmisellä vara olla narsisti, ennen se oli mahdollista vain aatelistolle.

Ilmiötä ruokkii ohjeita onnellisuuteen suoltava media ja teemaan liittyviä tuotteita puskeva bisnes. Vaikka materiaalia on paljon, Ojasen mielestä ihminen ei silti pohdi onnellisuuttaan yhtään syvällisemmin kuin ennenkään.

– Ohjeita onnellisuuteen antavan jutun lukeminen on vähän kuin lukisi ruokareseptejä: aika vähän siitä tarttuu omaan elämään.

Kahvat hukassa

_Oma koti kullan kallis. _Lause, johon varmasti jokainen suomalainen on törmännyt.

Kodilla ei Ojasen mielestä ole enää yhtä suurta merkitystä suomalaisten onnessa: niin paljon muuta on kodin ulkopuolella.

Koti on katto, jonka alla jokaisella on omat kuviot ja ruoka-ajat.

Onnellisuusprofessori Markku Ojanen

Siellä koti, missä sydän voisikin vääntyä muotoon siellä koti, missä älylaitteet.

– Varsinkin nuoremmalle väelle se tuntuu olevan niin. Koti on katto, jonka alla jokaisella on omat kuviot ja ruoka-ajat. Lisäksi vaihdamme koteja, paikkakuntia ja jopa maata. Ja haluamme toistuvasti tai jatkuvasti muokata kotejamme – sisustamme.

Koti, uskonto ja isänmaa on ollut osa suomalaisten vakaumusta, vankat kahvat, joista pitää kiinni.

Nyt kahvat ovat Ojasen mielestä hakusessa.

– Aina koura ei sovi tai kahva on liian korkealla. Ehkä siksi ihmiset ovat tarttuneet onnellisuuteen. Ja ehkä terveys on toinen, siitähän hirveä huuma, mutta minusta kumpikaan niistä ei ole kovin vahva kahva.

Teepussimietteitä ja isoja vastauksia

Mietelauseista on painettu paksuja kirjoja ja niitä on kerätty teepusseista. Ojanenkin tunnustaa mieltyneensä aforismeihin: hän on kerännyt niitä valtavat määrät.

Voi tuntua, että hyvä aforismi panee palikat paikalleen.

Onnellisuusprofessori Markku Ojanen

– On aika luontevaa sanoa, että ihmisellä on tarve ymmärtää ja selittää asioita. Silloin voi tuntua, että hyvä aforismi panee palikat paikalleen. Toki niin voi ollakin, mutta kokonaisvaltainen uskonto tai muu idea antaisi varmasti vielä vankempia vastauksia.

Ojasen mielestä mietelauseiden suurimpia ongelmia on, etteivät ne anna vastauksia suuriin kysymyksiin.

Carpe diem, tartu hetkeen, kuulostaa hyvältä, mutta Ojasen mielestä ihminen tarvitsee myös tavoitteita ja haaveita.

Luota tunteisiisi. Eihän mikään ole niin vaihtuvaa kuin tunteet. Rakasta ensin itseäsi. Mistä se itsensä rakastaminen ponnahtaa? Eikö itseä olisi helpompi rakastaa, jos muutkin rakastaisivat? Mikä tulee ensin? Nämä ovat sellaisia muna ja kana -juttuja.

Hengellisiä piirteitä

Kodin sisustamisessa hieman korneinkin tekstein ei silti ole mitään pahaa. Ne voivat onnellisuusprofessorin mukaan vahvistaa omaa ajattelua tai hyvää mieltä – mutta eivät kovin pitkään.

Siitäkin on tutkimuksia, että onnellisuuteen keskittyminen voi jopa alentaa sitä.

Onnellisuusprofessori Markku Ojanen

– Vaikka seinällä olisi kuinka vahva opetus tai käsky, siihen totutaan nopeasti – niin kuin huonekaluihin – eikä se lopulta merkitse enää kovinkaan paljon.

Jotain viehätystä aforismeissa silti on, vaikka varsinkin onnellisuuteen liittyvät mietteet ovat usein hyvin kyynisiä.

– Ehkä se osittain on sitäkin, että uskontojen ote länsimaissa on hiipunut. Onnellisuuden tavoittelussa voi nähdä spirituaalisia piirteitä, ja se on korvannut jotain tällaista tarvetta.

Onnellisuus on nykyään myös sallittua. Siihen piilee kuitenkin vaaroja, kuten se, että pitää pitää yllä positiivista julkisivua, vaikka elämä olisi tosi kurjaa.

– Siitäkin on tutkimuksia, että onnellisuuteen keskittyminen voi jopa alentaa sitä. Mutta ehkä se on enemmän amerikkalaisten kuin suomalaisten ongelma.

Kahdeksan arvoinen onni

Edes onnellisuusprofessorilla ei ole suoraviivaista vastausta, mistä onni muodostuu.

– Siihen vaikuttaa niin geenit, kasvatus kuin ympäristö. Ehkä se löytyy parhaiten tekemällä asioita, joista on iloa muille ja erityisesti itselle.

Psykologian emeritusprofessori Markkku Ojanen.
Onnellisuusprofessorin titteli syntyi sattumalta, kun Markku Ojanen oli kirjoittanut ensimmäisen onnellisuutta käsittelevän artikkelinsa. - Mieluummin olen onnellisuus- kuin skitsofreniaprofessori - olen tutkinut myös skitsofreniaa.Maria Bonnor / Yle

Ojasen mukaan geneettiset syyt vaikuttavat siihen, että joillakin on enemmän positivisia persoonallisuuden piirteitä ja myönteistä elämänasennetta kuin toisilla – onnellisena oleminenkin helpottuu.

– Meillä kaikilla on aika selkeä ja pysyvä perusonnellisuuden taso. Onnellisuuden tunteissa tapahtuu päivittäin ja tunneittain muutoksia, mutta perusonnellisuus ei kauheasti muutu – ellei tapahdu jotain todella ikäviä tai todella hyviä asioita.

Suomi on menestynyt kansainvälisissä onnellisuustutkimuksissa, ja asteikolta yhdestä kymmeneen Ojanen asettaisi suomalaisten onnellisuuden luvuksi noin kahdeksan.

– Suomalaisten onnellisuus on paradoksi ja mysteeri, sillä suomalaisuuskuva on varsin kielteinen. Siinä on mukana oikeaa vaatimattomutta, mutta myös tarpeetonta itsensä vähättelyä. Sille ei löydy tukea, että suomalaiset olisivat erityisen melankolisia, sulkeutuneita tai emme luottaisi itseemme.

Varsinkin huono itsetunto on Ojasen mielestä "humpuukia": onnellisella kansalla on hyvä itsetunto.

Onnellinen velvollisuus

Onnellisuusprofessorin omat onnellisuusasiat ovat Ojasen mielestä "hyvin samanlaisia kuin muillakin".

– Ne liittyvät perheeseen ja koti on tärkeä. En osaa ajatella, että kun teen näitä asioita, olen onnellisempi. Teen asioita, koska pidän niitä mielekkäinä, järkevinä ja velvollisuutenani.

Onnellisuuden kilpaileva tekijä on itsekunnioitus, eikä se tule halvalla.

Onnellisuusprofessori Markku Ojanen

Ojasen mielestä onnellisuuteen kuuluvat hyvät ihmissuhteet ja halu vaalia niitä.

– Mielestäni minulla on etuoikeus ja velvollisuus elää niin, että voin kunnioittaa itseäni. Esimerkiksi vapaaehtoistyö kuuluu ihmisenä olemiseen.

Varsin monen suomalaisen olkapäällä istuu tunnollisuuden symboli, Luther. Niin Ojasenkin, mutta se ei ole millään tavalla onnellisuudesta pois: velvollisuutta ei tarvitse nähdä ikävässä valossa.

– Työnsä ja asioiden hoitaminen on velvollisuus, mutta siitä seuraa onnea. Onnellisuuden kilpaileva tekijä on itsekunnioitus, eikä se tule halvalla.

Jos onnellisuus pitäisi kiteyttää tauluun työhuoneen seinälle, millaisen Ojanen valitsisi?

Yhteinen onni, paras onni.