Puheterapeuteista huutava pula – alueelliset erot kasvavat

Puheterapian tilanne on Suomessa ollut jo vuosia vaikea. Puheterapeuttivajetta on pyritty paikkaamaan koulutusmääriä kasvattamalla. Se ei kuitenkaan ole riittänyt, vaan alueelliset erot puheterapian saamiseksi ovat silti isot.

Kotimaa
Joka kymmenes lapsi Suomessa kärsii jonkinasteisesta puheen häiriöstä.
Joka kymmenes lapsi Suomessa kärsii jonkinasteisesta puheen häiriöstä. Adam Bellgrau / Yle

Moi, oon Emil, sanoo viisivuotias poika. Hetken päästä hän jo kapuaa leikkitelineelle. Äiti Virve Väisänen seuraa poikansa menoa.

– Emil oli alle kaksivuotias, kun huomasin, ettei hänen puhe kehity niin kuin sen ikäisellä pitäisi. Olen etsinyt ja soittanut useita puheluja sopivan puheterapeutin yksityiseltä sektorilta.

Väisänen kertoo, että jokainen puheterapiakerta tuo auton mittariin sata kilometriä lisää, koska Mäntyharjulla ei ole puheterapeuttia.

– Emilin puhe on vaatinut monipuolisen puheterapeutin, joka osaa tukiviittomat. Puheterapeutteja on ollut ainakin viisi näinä vuosina. He kaikki ovat olleet oikeita kultakimpaleita.

Toisin on tilanne kangasniemeläisen Anu Arkon pojilla. Kangasniemellä puheterapiaa saa lähes aina. Arkon neljästä lapsesta kolme on saanut puheterapiaa äänteiden ja kirjainten muodostukseen.

– Tosi näppärästi on mennyt. Kun neuvolassa otti asian puheeksi, niin lähetteen sai heti julkiselle puolelle. Puheterapiaa on saatu sekä yksilö- että ryhmämuotoisena. Meillä on ollut yksi ja sama puheterapeutti koko ajan.

Lastenneurologian erikoislääkäri Pirkko Karttunen-Lewandowski on nähnyt yli kolmekymmentä vuotta kestäneellä työurallaan kirjon erilaisista puheen häiriöistä kärsiviä lapsia. Kielelliset häiriöt ovat moninaisia. Niiden kehittymiseen vaikuttavat muun muassa perimä sekä se, miten paljon lasten kanssa keskustellaan. Lapsi ei opi kieltä kuin kuulemalla.

Karttunen-Lewandowski kuvaa Etelä-Savon tilannetta hankalaksi.

Lastenneurologian ylilääkärin Pirkko Karttunen-Lewandowskin mukaan puheterapeutteja kaivataan lisää myös Etelä-Savoon.
Lastenneurologian ylilääkärin Pirkko Karttunen-Lewandowskin mukaan puheterapeutteja kaivataan lisää myös Etelä-Savoon. Adam Bellgrau/ Yle

– Mäntyharjulla ei ole puheterapeuttia ollenkaan. Joroinen saa ostopalveluna yhtenä päivänä viikossa puheterapeutin. Kangasniemellä on parempi tilanne. Yksityissektorilla, josta puheterapiaa saa Kelan tukemana, ei myös ole riittävästi puheterapiaa. Osassa kuntia puheterapiaa saa hyvin, osassa taas ei. Alueelliset erot ovat sekä Etelä-Savossa että valtakunnallisesti isot.

Samaa mieltä on myös ylitarkastaja Hanna Nyfors Sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Ongelmana on, että kaikki, jotka tarvitsevat puheterapiaa, eivät sitä saa alueellisten erojen takia.

Hanna Nyfors

– Ongelmana on, että kaikki, jotka tarvitsevat puheterapiaa, eivät sitä saa alueellisten erojen takia. Lain mukaan jokaisella, jolla on lääketieteellinen tarve, on oikeus saada puheterapiaa. Koulutusmäärien lisääminen ei mielestäni ole ainoa ratkaisu ongelmaan, sanoo Nyfors.

Ryhmämuotoinen puheterapia ja verkon hyödyntäminen avuksi

Nyfors kertoo, että puheterapian tehostamiseksi osalla paikkakunnista on perustettu ryhmämuotoista puheterapiaa. Puheterapiaa tarjotaan myös etäyhteyksinä verkon kautta.

Puheterapian muodot ovat laajentuneet myös verkko- ja ryhmämuotoiseen puheterapiaan.
Puheterapian muodot ovat laajentuneet myös verkko- ja ryhmämuotoiseen puheterapiaan. Adam Bellgrau/ Yle

– Joissakin neuvoloissa kokeiltu ja toteutettu ryhmiä puheterapeutin johdolla, jossa on mukana useita perheitä ja saavat ohjausta lasten puheen kehityksen tukemiseksi ja tehdä harjoituksia yhdessä. Esimerkiksi Vantaalla on ainakin toiminut ja saatu hyviä kokemuksia.

Karttunen-Lewandowskin mukaan puheen häiriöitä on monenlaisia. Ongelmia voi olla puheen ja tekstin ymmärryksessä, mikä vaikuttaa myös myöhempiin opintoihin. Kymmenellä prosentilla lapsista on jonkinasteista puheen tuottamisen häiriöitä.

Virve Väisäsen poika on saanut puheterapiaa vuodeksi kerrallaan. Sitä pitää hakea aina uudestaan ja uudestaan. Puheterapiakertojen välissä harjoitellaan myös kotona ohjeiden mukaan. Väisänen lisää myös, että puheterapeutti tulee kuitenkin saada asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kaikki puheterapeutit eivät esimerkiksi osaa tukiviittomia.

– Minulla on kansiollinen paperia pelkästään puheterapian hakemista varten. Usein myös Kelan käsittelyajat ovat valtavan pitkät, Väisänen toteaa.

Anu Arkko kertoo, että puheterapiaa ei ole haettu uudestaan, vaan sitä on annettu esimerkiksi kuuden viikon jaksoissa kerrallaan. Puheterapiassa apuna käytetään muun muassa tietokonepelejä.

Puheterapia on tasa-arvo- ja aluepoliittinen kysymys

Esimerkiksi Mikkelissä pystytään tarjoamaan korkeintaan 16 kertaa vuodessa puheterapiaa. Jos tarvetta on enemmän, on mentävä maksusitoumuksella yksityiselle sektorille. Säännölliseen puheterapiaan pääsee diagnoosilla. Sen sijaan resursseja ei ole Mikkelissä saatu lisättyä. Yksityisten puheterapeuttien vastaanotot ovat ainakin Mikkelissä pitkälti täynnä.

– Jos asiakas saa esimerkiksi aivoverenkiertohäiriön, puheterapiaa pitäisi saada tiiviisti. Tämä ei aina toteudu. Tällä hetkellä aikuiset afaatikkopotilaat jäävät akuuttivaiheen jälkeen hyvin vähäiselle huomiolle. Painopiste on tällä hetkellä lapsissa, mutta se on ollut aiemmin toisinkin päin.

Puheterapiaan tulisi saada alueellisesti tasa-arvoa.

Pirkko Karttunen-Lewandowski

Karttunen-Lewandowski sanoo, että puheterapeuttien tilannetta pitäisi ajatella myös alue- ja perhepoliittisena ongelmana. Puheterapeuttien ala on naisvaltainen, joten työn perässä muuttaminen edellyttää myös, että puolisoille pitäisi olla töitä alueella. Puheterapeuteista 99 prosenttia on naisia.

– Puheterapiaan tulisi saada alueellisesti tasa-arvoa.