Kolumni: Milloin aiot selvittää välisi aikuisen lapsesi kanssa?

Suomessa vallitsee varhainen itsenäistymisen ihanne muihin maihin verrattuna. Nuoret muuttavat lapsuudenkodeistaan niin nuorena, että aivot eivät ole ehtineet kehittyä vielä aikuisiin mittoihin, kirjoittaa kolumnistimme Heli Vaaranen.

kolumnit
Heli Vaaranen.
Leila Oksa / Yle

Me avaamme viinipullon, syömme ja kohta alkaa itku. Me istumme kahden ravintolassa ja kaikki ympäriltämme häviää. Me pyydämme tarjoilijalta nenäliinoja. Me halaamme ja kerromme toisillemme kaiken, mikä on ollut kertomatta. Kaksi työlleen ja opiskelulleen omistautunutta, liian etäällä toisistaan elänyttä läheistä, äiti ja aikuinen tytär.

Me kaksi naista olemme eläneet kaukana toisistamme ja muuttaneet maailmaa.

Olemme kuvitelleet, että läheisyyden tunnetta voi hallita, mutta ei voi. Kumpikin on etääntynyt toisesta.

Olemme yrittäneet olla kuin aikuiset ihmiset. Annoimme tilaa. Samalla olimme kateellisia niille, jotka voivat elää lähekkäin. Kumpikin meistä heittäytyi työn imuun.

Elämä ei ollut täydellistä.

Äiti ja isä ovat heille vielä paljon velkaa

On niin helppoa sanoa "isot lapset" ja asettaa heidät johonkin laatikkoon, jossa ollaan aikuisia eikä enää tarvita äitiä ja isää. Mutta kyllä tarvitaan. Ja äiti ja isä ovat heille vielä paljon velkaa: niin paljon on puhumatta, selvittämättä, anteeksi pyytämättä.

Meillä Suomessa vallitsee varhainen itsenäistymisen ihanne verrattuna muihin Euroopan maihin. Nuorten naisten muutto lapsuudenkodista tapahtuu meillä 19. ja 20. ikävuosien välissä, ja nuorten miesten 20. ja 21. ikävuoden välillä. Kuitenkin aikuistumisen irtiotto on suurempi asia, kuin miltä se ensivilkaisulta näyttää.

Nuori oppii käsittelemään vastuuta, rahaa, ystävyyssuhteita, asumista ja asuntojen etsimistä. Hän kantaa vastuuta itsestään, opiskelustaan ja työstään. Vanhemman neuvot eivät kelpaa, sillä nuori aikuinen ajattelee itse!

Varhain erilleen muuttavat lapset kohtaavat karikkonsa yksin

Silti tutkimus sanoo, että ajattelun kehitys on kypsymisen seurausta. Nuoren aivot kehittyvät aikuisiin mittoihinsa vasta n. 25-vuotiaina. Varhain erilleen muuttavat lapset kohtaavat karikkonsa yksin ja hiljalleen mukautuvat yhteiskunnan vaatimuksiin.

Nykyään minä ja tytär näemme toisiamme useammin aikuisen lapsen muutettua vähän lähemmäs. Kohdatessamme me selvitämme välimme aina uudelleen. Kyyneleet virtaavat ja nenäliinoja kuluu. Kerromme toisillemme kaiken, miltä on toista säästetty.

Ongelmat, huolet, kivut. Ja silti toinen on tiennyt koko ajan, että jotain on. Selvittelemme viimeisimmät väärinkäsitykset. Me kohtaamme toisemme tasaveroisina aikuisina. Silti pidätän itselläni yhden etuoikeuden: kiperässä paikassa tuki kulkee vanhemmalta lapselle, eikä päinvastoin.

Vanhemmat saavat lapsistaan motiivin jokaiseen päiväänsä. Jokaiseen pyrkimykseen ja jokaiseen ponnistukseen. Mutta mitä itsenäistyneet, aikuiset lapset saavat? Mitä he tarvitsevat?

Voit kysyä sitä aikuiselta lapseltasi itse. Voit selvittää välisi hänen kanssaan ja kysyä, miten voit olla avuksi. Vaikka tänään.

Heli Vaaranen

Heli Vaaranen on valtiotieteen tohtori, sosiaalitieteilijä ja psykoterapeutti. Hän johtaa Väestöliitossa parisuhdepalveluita. Vaarasen intohimona on saada eronneet parit rauhanneuvotteluun ja rakentaa uusia alkuja pareille parisuhdekriisien jälkeen ja hän kehottaa sinkkuja välttämään nolla-aikaa.