Analyysi: Valinnanvapaus sinetöi soten palveluviidakoksi – miten palvelut sieltä löytyvät?

Luonnos soten valinnanvapausmallista julkaistiin reilu viikko sitten. Avoimia kysymyksiä taitaa edelleen olla enemmän kuin vastauksia.

Analyysit (Yle Uutiset)
Tiina Merikanto Näkökulma-kuva piirros
Stina Tuominen / Yle Uutisgrafiikka

Virkamiehet julkaisivat hallituksen linjausten mukaisen luonnoksen sosiaali- ja terveysuudistuksen valinnanvapausmallista parisen viikkoa sitten.

Ensimmäisessä vaiheessa valinnanvapaus koskisi lääkäri- ja hammaslääkäripalveluja. Ihminen saisi itse valita palveluntuottajan, jolta hän voisi saada tavallisimmin tarvittuja perusterveydenhuollon palveluja sekä sosiaalihuollon yleistä neuvontaa ja ohjausta. Virkamiehet ehdottavat myös, että käyttöön otetaan henkilökohtainen budjetti ja asiakasseteli. Maakuntien pitäisi ottaa asiakasseteli käyttöön ainakin kotiin annettavissa palveluissa, esimerkiksi vanhusten kotihoidossa.

Seuraavassa sote-uudistuksen nykytilasta heränneitä kriittisiä kysymyksiä. Nyt on niiden aika.

1. Mikä sote-uudistusta ohjaa: kilpailu- vai terveyspolitiikka?

Suomalainen on tottunut siihen, että hän yleensä saa sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelunsa julkiselta puolelta, pitkälti verovaroin tuotettuna. Yksityiset palvelut ovat olleet tärkeitä julkista järjestelmää täydentäviä palveluja.

Onko suunta nyt kääntymässä? Onko niin, että nyt olennaista ei ole enää pohtia sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteiskunnallista tehtävää ja yhteistä hyvää, vaan elinkeinoelämän etua? Kilpailun ohjaamassa palvelujärjestelmässä on erikseen määriteltävä ne tehtävät, mitkä maakunta saa ja mitkä sen tulee hoitaa sekä miten se saa ne toteuttaa. Jääkö julkisen vallan ylläpidettäväksi kalliimmat ja vaikeasti hoidettavat osat? Juristeilla tulee olemaan paljon tehtävää.

2. Valtaisa määrä sopimista tarkoittaa yleensä myös sotkua ja sohlausta

Kun 2000-luvun loppupuolella sosiaali- ja terveyspalveluja alettiin uudistaa, tavoitteena oli himmelien purkaminen. Näitä puheita ei ole vähään aikaan kuultu, eikä ihme. Nyt tekeillä on monimutkainen järjestelmä, joka rakentuu moninaiselle ja monen tasoisille neuvotteluille ja sopimiselle. Kahvin ja pullan kulutukselle ei näy loppua. Sovittavaa riittää niin valtion ja yhteistyöalueiden, yhteistyöalueiden ja maakuntien, maakuntien ja tuottajien, sekä palvelulaitoksen ja tuottajien välillä.

3. Miten potilaan hoitoketjut todellisuudessa yhdistetään?

Sote-uudistuksen keskeinen tavoite on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen eli integraatio. Esimerkiksi lonkkaleikkausta tarvitsevan vanhan ihmisen terveyskeskuspalvelujen, erikoissairaanhoidossa tehtävän leikkauksen, ja leikkauksen jälkeisen kotihoidon pitäisi toimia kokonaisuutena, eikä niin, että ihminen tippuu hoitojen väliin.

Valinnanvapaus, monituottajamalli ja yhtiöittämisvelvoite vaarantavat asiakaslähtöisen palvelujen yhdistämisen. Ketkä pitävät huolta siitä, että asiakas ei tipu eri yhtiöiden ja palveluntuottajien väliin niin, että hoitoketju katkeaa? Minkälainen palveluohjaajien armeija tarvitaan? Monituottajamalli vaatii maakunnalta osaamista, josta ei ole aiempaa kokemusta.

Maakunnan lisäksi myös maakunnan palvelulaitoksilla ja muilla palveluntuottajilla olisi vastuuta siinä, ettei palveluketju katkea. Selviävätkö työnjaot ja niihin tarvittavat voimavarat eri osapuolille käytännössä? Vai käykö niin, että tosiasiassa vastuu ei kuulu kenellekään?

Digitalisaatio ja verkostomainen toiminta voivat ehkä ratkaista ongelmia, mutta monenko vuoden päästä ja minkälaisten vaiheiden kautta?

5. Hallinnon määrä tulee olemaan valtava

Asiantuntija-arvioiden mukaan erilaista hallintoa ja byrokratiaa tulee olemaan nykyistä enemmän. Se myös maksaa.

Kilpailu kasvattaa mainontaan, sopimiseen, seurantaan ja erimielisyyksien ratkontaan liittyviä kustannuksia. Harvardin yliopiston tutkimusten mukaan tällaisten niin sanottujen transaktiokustannusten osuus voi kasvaa jopa 30 prosenttiin terveyssektorin kustannuksista. Arviolta ne voisivat Suomessa olla 15–20 prosenttia. Suomessa näistä kuluista ei ole totuttu puhumaan, koska niiden merkitys ei ole ollut kovin suuri, koska hallitsevana on ollut julkiset palvelut.

6. Mitä tapahtuu nykyiselle terveyskeskukselle?

Katoaako se? Virkamiesten valinnanvapausmalliluonnosta lukiessa kysymykseltä ei voi välttyä. Esityksestä ei käy selville, mihin ihminen minkäkinlaisen vaivan tai huolen kanssa lopulta menee, kun hän tarvitsee apua.

7. Mistä uusien lääkäriasemien lääkärit tulevat?

Valinnanvapausmalliluonnoksessa ajatus on, että ihminen saisi itse valita palveluntuottajan, jolta hän voisi saada rajattuja perusterveydenhuollon palveluja ja sosiaalihuollon yleistä neuvontaa ja ohjausta. Perustavatko terveyskeskuslääkärit yksityisiä lääkäriasemia vai löytyvätkö lääkärit työterveyshuollosta? Haluavatko lääkärit perustaa pienehköjä lääkäriasemia ja luopua isommista työyhteisöistä? Vai mistä ne lääkärit tulevat?

8. Mistä säästöt loppujen lopuksi tulevat vai kasvavatko kustannukset?

Nyt suunnitellussa mallissa käytetään julkista rahaa yksityisten palveluntuottajien tarjoamien palvelujen rahoittamiseen. Voiko käydä niin, että paljon palveluja ja julkista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tarvitsevat joutuvat säästön kohteeksi? Säästö lienee otettava sieltä, kun kustannusten kasvua pitää hillitä. Vai osoittautuuko nyt suunniteltu valinnavapausmalli ainakin lyhyellä tähtäimellä kalliiksi ratkaisuksi?