Palvelutalo on 82-vuotiaan Tertun Tinder

Ikäihmiset haluavat viettää mahdollisimman samanlaista elämää kuin nuorempanakin. Valitettavan usein heikentynyt liikuntakyky haittaa mielekkään arjen sujumista.

ilmiöt
Tuija Herrala ja Terttu Pulkkinen istuvat Huviretki-ravintolassa lounaalla.
Tuija Herrala ja Terttu Pulkkinen käyvät toisinaan ulkona lounaalla. Avustajan kanssa liikkuminen on helpompaa.Salla Laurila / Yle

Vaikka iän karttuessa fyysinen liikuntakyky hidastuu, niin ihminen haluaa pysyä yhtä aktiivisena kuin ennenkin. 82-vuotiaan eläkeläisen Terttu Pulkkisen arki on yhä täynnä asioita, joista hän on aina nauttinut.

Ikäihmisen elämä jää helposti liian yksitoikkoiseksi. Pulkkinen kertoo, että oma aktiivisuus on suuressa osassa mielekkään arjen rakentamisessa.

Juttelemme ja parannamme maailmaa.

Terttu Pulkkinen

– Me käymme joka päivä mummojen kanssa kävelemässä. Sen lisäksi laulan ikäihmisten kuororyhmässä. Sitä haluan myös aina harrastaa.

Leskeksi jäänyt oululainen Pulkkinen asuu tällä hetkellä Sara Wacklin -palvelutalossa, joten seuraa voi onneksi hakea muista saman talon iäkkäistä asukkaista.

– Me juttelemme ja parannamme maailmaa, tai ainakin yritämme. Onneksi siellä on kavereita.

Vapaaehtoinen auttaa liikkumisessa

Harrastustoiminta on tärkeä arjen piriste. Pulkkinen tuumailee, että toimintaa ikäihmisille voisi järjestää enemmänkin.

Pulkkisella on vapaaehtoinen avustaja, Tuija Herrala. Hän auttaa silloin tällöin. Hänen kanssaan pääsee myös ulos liikkumaan.

Vapaaehtoisen tehtävä on pääasiassa läsnäoloa ja arjen tehtävissä avustamista. Vapaaehtoistyön myötä ystävystyneet Pulkkinen ja Herrala käyvät yhdessä ulkona, kuten esimerkiksi kahvilla. Hiljattain he matkustivat katsomaan Pulkkisen tytön teatteriesitystä Tampereelle.

Onneksi siellä on kavereita.

Terttu Pulkkinen

– Lähden toisinaan aivan tietoisesti ulos syömään, koska silloin tapaa muitakin ihmisiä. Kaikki vanhukset eivät edes halua tehdä niin, vaan laittavat ruokaa kotonaan.

Pulkkinen kertoo olleensa myös kuukauden talovahtina Luulajassa asuvalle siskolleen.

– Ihan hyvin olen pärjännyt, Terttu Pulkkinen toteaa ja iloitsee, että on pystynyt lähtemään liikkeelle.