Tosielämän lepakkomies viihtyy pimeässä

Lepakkoharrastaja Markku Lappalaisen mukaan lepakot ovat yhtä herttaisia nisäkkäitä kuin koirat ja kissat. Harrastaminen on myös välineurheilua.

luonto
Markku Lappalainen ja korvayökkö
Emma Kosonen

Suomessa elää kolmetoista eri lepakkolajia, joista yleisin on pohjanlepakko. Pohjanlepakko onkin karaistunut veijari, sitä on tavattu jopa Inarissa. Lepakon elämä Suomessa ei ole helppoa, talvi on kylmä ja kesä valoisa pimeässä saalistavalle nahkasiivelle.

Pohjoisin yhdyskunta josta lepakkoharrastaja Markku Lappainen on tehnyt havainnon, sijaitsee Kuusamossa. Lapissa lepakot ovat harvalukuisia.

Lepakot ovat maailman ainoita lentäviä nisäkkäitä. Ne syövät hyönteisiä, joten ihmisten kannalta on suotuisaa jos lähistöllä asuu lepakoita. Yksi lepakko voi pyydystää jopa 2700 pikkuhyönteistä yhdessä yössä.

Lepakkodetektori paljastaa lepakoiden sijainnin

Lepakoiden havainnonti pelkillä silmillä ja korvilla on vaikeaa. Ne liikkuvat pimeässä ja ääntelevät ihmiskorvaan ulottumattomilla taajuuksilla. Oikeilla välineillä harrastaminen helpottuu ja lepakoiden salat paljastuvat.

Erilaiset peilit ja lamput joilla voi kurkistella koloihin ovat hyvä apuväline. Myös onkaloiden nuuhkiminen auttaa, lepakoistä jää hajumerkki.

Lepakkojen ääntelyn kuuleva ultraääni detektori. Näytöllä oleva luku kertoo kuuntelutaajuuden kilohertseinä.
Ultraääni detektori. Näytöllä oleva luku kertoo kuuntelutaajuuden kilohertseinä. Tällä taajuudella operoi pohjanlepakko, laji jota Lapissakin tavataan. Ihmisen korva ei kuule näin korkeita ääniä ilman apuvälineitä.Markku Lappalainen

Ultraääni-ilmaisimen eli lepakkodetektorin avulla voi kuunnella lepakkojen ääntelyä ja päästä seuraamaan niitä lähemmin. Laite on yliäänitunnistin, joka muuntaa lepakoiden päästämiä kaikuluotausääniä ihmiskorvan kuultavaksi. Eri lajeilla on oma tapa äännellä.

Tämän laitteen kanssa liikkuu pimeässä metsässä myös Journalistilehden päätoimittaja Markku Lappalainen joka on hurahtanut lepakoihin. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

- Se oli 80-luvulla kun näin ensi kertaa lepakon Turun Ruissalossa ison tammen kolossa. Se oli menoa. Sitten aloin järjestelmällisesti kerätä tietoa tästä hauskasta pikku otuksesta. Lapissa, revontulien loisteessa, metsässä vaeltaen on jännittävä havaita kuinka näennäisessä hiljaisuudessa ja pimeässä onkin paljon elämää ja vilskettä.

Kuin kissa tai koira pienoiskoossa

Monet vierastavat lepakkoa sen maineen vuoksi. Mielikuvissa lepakko on pelottava öinen verenimijä. Muutama lepakkolaji maailmalla imeekin verta, mutta suomen lepakkolajit tyytyvät hyönteisiin. Epäluuloa lisää myös se, että ne ovat niin salaperäisiä ja pysyttelevät piiloissaan. Markun mielestä lepakot ovat herttaisia otuksia.

Markku Lappalainen ja korvayökkö lähikuvassa
Emma Kosonen

- Ne ovat kuin miniatyyri kissoja ja koiria. Kun pääsee läheltä tarkkailemaan tuommoista tulitikun pituista, karvaista palleroa, niin huomaa kuinka niillä on aivan samat piirteet kuin muillakin tutuilla nisäkkäillä. Ne ovat kauniita elikoita.

Lepakot ovat suojeltuja elämiä joiden tappaminen ja pyytäminen on lailla kiellettyä. Tähän vuodenaikaan ne ovat talvihorroksessa kellareissa tai koloissa. Osa lentää talvehtimaan leudoimmille seuduilla. Jos näet talvilevossa olevan lepakon älä häiritse sitä.