Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Meitä on nyt 5,5 miljoonaa

Melkein kaikki on vuosien saatossa mullistunut, mutta Maria ja Johannes pysyvät. Tällaisia me olemme – ennen ja nyt.

Julkaistu 25.10.2016

Viimeisimmät väestötappiovuodet olivat 60- ja 70-lukujen vaihteessa, kun suomalaiset muuttivat massoittain Ruotsiin. Siitä lähtien väestömme on kasvanut. Tilastokeskuksen mukaan Suomen väkiluku ylitti 5,5 miljoonan rajan syyskuun lopussa 2016 ensi kertaa. Väkiluku oli laskennassa tarkalleen 5 501 043.

Nyt 5,5 miljoonan asukkaan raja tuli täyteen enemmänkin sen takia, kun muualta muutettiin meille. Ilman maahanmuuttoa Suomen väestö alkaisi pikku hiljaa pienentyä. YK:n arvion mukaan Suomen luonnollinen väestönkasvu kääntyisi negatiiviseksi vuoden 2030 paikkeilla. Tulevaisuudessa väestömme kasvaa vain maahanmuuton seurauksena.

Kuinka mones olit Suomessa syntyessäsi?

Täytä kenttiin ensin syntämäpäiväsi. Paina sen jälkeen nuolinäppäintä. Laskuri laskee, paljonko väkiluku oli likimain syntymäpäivänäsi.

Olit syntyessäsi likimain

.

ihminen Suomessa!

Laskuri ottaa huomioon vain luonnollisen väestönkehityksen eli syntyneiden ja kuolleiden erotuksen.

Tänään syntyvä tyttövauva elää keskimäärin 85-vuotiaaksi. Moni elää paljon pidempäänkin. Sata vuotta sitten naiset kuolivat Suomessa keskimäärin 53-vuotiaina. Miehilläkin elinikä on pidentynyt huomattavasti. Nuorten ja työikäisten suhteellinen osuus vähentyy ja vanhojen osuus väestössä kasvaa.

Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorin Panu Pulman mielestä liian usein kuulee kysymyksen “Kuka kaikki vanhukset ja heidän vaivansa hoitaa ja millä rahalla?” Pulman mielestä pitäisi nähdä myös vanhenevaan väestöön liittyvä potentiaali. Pitkällä elämän­kokemuksella varustettuja aktiivisessa neljännessä iässä olevia ihmisiä on jatkossa paljon.

– Sillä on iso kulttuurinen ja yhteiskunnallinen merkitys. Nämä ovat ihmisiä, jotka toimivat vapaaehtoistyössä ja järjestöissä ja pitävät yllä kulttuuripalveluja. Enää ei vain odoteta kuolemaa ja hiota arkkuja keittiön lattialle odottamaan. Meillä on valtavan paljon elämänkokemusta aktiivikäytössä.

Iso kysymys on, miten yhteiskunta pystyy reagoimaan siihen.

– Että se ajatellaan positiivisena panoksena, eikä kustannuskysymyksenä.

”Enää ei vain odoteta kuolemaa ja hiota arkkuja keittiön lattialle odottamaan. Elämänkokemus on aktiivikäytössä.”

– Panu Pulma

Kirkkoon kuului sata vuotta sitten lähes jokainen suomalainen. Enää kirkon jäsenyys ei ole automaatio.

– Ihmisille ei ole enää itsestäänselvää, että kiinnitytään yleisiin rakenteisiin, jotka ovat olleet aina olemassa.

Kirkosta eroamisen taustalla piilee yleinen individualisoituminen.

– Ihmiset haluavat itse ratkaista hengelliset ja uskonnolliset kysymykset, eivätkä halua sitoa itseään organisaatioon, joka edustaisi uskonnollisuutta heidän puolestaan.

”Ihmiset haluavat itse ratkaista hengelliset kysymykset, eivätkä sitoa itseään organisaatioon, joka edustaisi uskonnolli­suutta heidän puolestaan.”

– Panu Pulma

Jos maahan ei muuttaisi ketään, Suomen väestö alkaisi jo pienentyä pikku hiljaa. Väestönkasvumme on siis maahanmuuton tulosta. Pitkällä perspektiivillä siinä ei ole mitään uutta.

Sata vuotta sitten Suomi oli vielä osa Venäjää, jolloin ulkomaalaisuus oli suhteellista. Täällä oli paljon venäläisiä väliaikaisesti tai pysyvästi. He olivat muuttuneet osaksi suomalaista väestöä.

– Samalla tavalla tapahtuu nyt. Uutta väkeä tulee, ja vähitellen, toivottavasti mahdollisimman pienin vaurioin tapahtuu samantyyppinen uiminen sisään suomalaiseen yhteiskuntaan.

Suomeen syntyi jo 1800-1900-lukujen taitteessa islamilainen yhteisö.

– Ei se, että meille syntyi islamilainen yhteisö, jolla on omat seurakuntansa ja jumalanpalveluspaikkansa, estänyt heitä tulemasta osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Vaikeudet johtuivat siitä, että heitä ei tahdottu hyväksyä tähän asemaan. Juutalaisten kohdalla oli samantyyppinen tilanne.

Mitä nopeammin ja tehokkaammin uudet tulokkaat saadaan osaksi yhteiskuntaa ja sen toimintoja, sen merkittävämpi rooli heillä tulee olemaan osana suomalaista kansakuntaa.

– Kysymys on siitä, millaiseksi suhde vähemmistöjen ja enemmistön välille halutaan. Se on valintakysymys.

”Millaiseksi suhde vähemmistöjen ja enemmistön välille halutaan. Se on valintakysymys.”

– Panu Pulma

Nykyään suosituin ammatti on erityisasiantuntija.

Samat suosikkinimet ovat pysyneet suomalaisten suosikkeina vuosi­sadasta toiseen.

– Joissakin suhteissa perinteisiin kiinnittyminen on voimakasta ja halutaan jatkuvuutta.

Muotinimissä tapahtuu aaltoliikettä, ja juuri nyt ovat taas muodissa samat nimet kuin viime vuosisadan alku­puolella.

– Yhteen aikaan vanhoja nimiä ei annettu ollenkaan, ja yhtäkkiä niistä tulee normaaleja.

Tietyt perinteet ovat säilyneet kuitenkin läpi vuosikymmenten. Sata vuotta sitten vanhimmalle pojalle annettiin isän tai isänisän nimi yhdeksi nimeksi ja vastaavasti tytöille äidin tai äidinäidin yksi nimi, jolloin nimet elivät sukupolvesta toiseen.

– Varmasti edelleen vanhemmat katsovat sukunsa nimihistoriaa, jonka avulla kiinnitytään perhe- ja sukutraditioon, vaikkei sitä aktiivisesti ajateltaisikaan.

Suomalaisista yli puolet asuu omistusasunnoissa, vuokralla noin kolmannes.

”Yhtenäiskulttuuri saattoi olla haitallinen, koska se mahdollisti joukkopsykoottisia ilmiöitä, joissa saadaan suuret määrät ihmisiä marssimaan johtajan perässä.”

– Panu Pulma

Erilliset kuplat ovat Pulman mielestä luonnollisia.

– Ihmiset asettuvat tiettyihin sosiaalisiin asemiin, ovat tietyissä työpaikoissa, sosiaaliset verkostot muodostuvat niin, että niissä leikkaavat oma koulutustausta, sen hetkinen sosiaalinen ja työmarkkina-asema. Siitä se kupla itse kullekin rakentuu.

Kuplat eivät välttämättä ole haitallisia.

– Yhtenäiskulttuuri saattoi olla hyvin haitallinen, koska se saattoi mahdol­listaa joukkopsykoottisia ilmiöitä, joissa saadaan suuret määrät ihmisiä marssimaan hanhen marssia johtajan perässä. Pirstaloituneessa maailmassa se on paljon vaikeampaa. Se on tämän asian hyvä puoli.

Tekijät:

Teksti: Jenni Frilander

Kuvat: Valokuvataiteen museo

Suunnittelu ja toteutus: Eetu Pietarinen ja Eemeli Martti

Lähteet: Tilastokeskus, historian professori Panu Pulma, Suomen tilastollinen vuosikirja