Kamppailu saaresta – Sodanuhka nostaa Ahvenanmaan aina polttopisteeseen

Miten pitää vihollinen poissa Ahvenanmaalta? Kysymys on ollut aseistamattoman saaren puolustajille erityisen vaikea, mutta Suomi on tähän asti onnistunut.

Ulkomaat
Sotilaat katsovat laivaa
Suomalaiset joukot matkalla Ahvenanmaalle jatkosodan alla 1941. Panssarilaiva suojaa kuljetusta.Sotamuseo

Ihme ettei sattunut pahempaa. Oli kevättalvi 1918, ja pienelle saariryhmälle tunki samanaikaisesti viiden armeijan sotilaita.

– Tilanne oli todella kaoottinen. Saarilla oli vielä venäläisjoukkoja, jotka olivat hajoamistilassa. Ne tekivät ryöstöjä ja ryöstömurhiakin, kertoo Ahvenanmaan sotahistoriaan perehtynyt Åbo Akademin tutkija Kenneth Gustavsson.

Sisällissotaa käyvästä manner-Suomesta Ahvenanmaalle tuli lisäksi peräperää valkoisten ja punaisten kaartilaisia. Maihin nousivat myös Ruotsin ja Saksan joukot.

Saarilla oli venäläisjoukkoja, jotka olivat hajoamistilassa.

Kenneth Gustavsson

Lähes sata vuotta myöhemmin Ahvenanmaa on jälleen polttopisteessä.

Vanhoista tekijöistä osa on mukana: Venäjä haastaa muita Itämerellä, ja Suomessa keskustellaan siitä, miten Ahvenanmaata puolustetaan. Ruotsillekin se on yhä tärkeä.

Saaren puolustajien pulma on pysynyt samana läpi vuosisadan: miten ehtiä Ahvenanmaalle ennen vihollista?

Näin kävi puolustajille ennen.

Ryhmäkuva sotilaista
Venäläisiä sotilaita Ahvenanmaalla ensimmäisen maailmansodan aikana. Tuolloin Ahvenanmaa oli keisarikunnan läntinen tukikohta.Sotamuseo

Ensimmäinen maailmansota oli jo näkynyt Ahvenanmaallakin.

Kaksi vuotta aikaisemmin sinne oli tehty Suomen historian ensimmäinen ilmahyökkäys. Heinäkuisena yönä 1916 saksalainen ilmalaiva LZ 58 pommitti Maarianhaminan satamaa. Viisi venäläissotilasta kuoli.

Saksalainen ilmalaiva LZ 58 pommitti Maarianhaminan satamaa.

Ahvenanmaa oli strategisesti tärkeä paikka. Se oli osa Venäjän keisarikunnan pääkaupungin Pietarin ulointa puolustusvyöhykettä.

siipialus
Venäjällä oli Ahvenanmaalla yhdeksän rannikkotykistölinnaketta, laivastoa ja lentoasema.Sotamuseo
Sotilaita
Ruotsalaissotilaita riisumassa venäläisiä aseista Degerbyssä. Ruotsalaiset yrittivät järjestellä Ahvenanmaan asioita omin päin. Suomi vaati heidän poistumistaan.Sotamuseo

Vuonna 1918 varsinainen kilpajuoksu saarille alkoi.

Ruotsi nousi maihin Ahvenanmaalle helmikuussa 1918. Tehtävänä oli evakuoida siviilejä Venäjän kynsistä.

– Ruotsin lehdissä oli juttuja, että venäläiset polttavat ja murhaavat Ahvenanmaalla. Mutta tultuaan ruotsalaiset sotilaat näkivät, että tilanne olikin aika rauhallinen. Retki muuttui luonteeltaan poliittiseksi, sanoo Gustavsson.

Osa Ruotsin hallituksesta oli sitä mieltä, että Ahvenanmaa pitäisi ottaa Ruotsille. Useimmat ahvenanmaalaisetkin kannattivat ajatusta.

Miehiä jäälautoilla
Ahvenanmaalaiset luotsit nousemassa saksalaiseen taistelulaivaan maaliskuussa 1918.Sotamuseo

Seuraavaksi nousi maihin tuhat Saksan armeijan sotilasta. He miehittivät Ahvenanmaan nopeasti ja vangitsivat loput venäläiset.

Saksalaisten järjestyksenpito oli erilaista kuin ruotsalaisten.

“Paljastui kaksi poikaa, että olivat olleet punakaartissa. Tutkinnossa tunnustivat ja saksmannit, pitäen poikia spiooneina, veivät pojat noin kilom. päähän jossa ne ammuttiin”, kirjoitti turkulainen opettaja Frans Airola koulunsa poikien näkemästä Ahvenanmaalla.

Saksalaisten tulo tiesi lähtöä myös ruotsalaisille, jotka poistuivat saarilta toukokuuhun mennessä.

Venäläisiltä jääneet tykkipatterit olivat milloin kenenkin hallussa.

Venäläisiltä jääneet rannikkolinnakkeet, yhdeksän tykkipatteria, olivat milloin kenenkin hallussa. Välillä paikalliset asukkaat ryöstivät niitä. Lopulta linnakkeet hävitettiin Saksan, Ruotsin ja Suomen yhteistoimin.

Kansainliitto määräsi Ahvenanmaan Suomelle, mutta demilitarisoituna.

Sotalaiva ja sotilaita
Saksalaissotilaita ja taistelulaiva Westfalen Eckerön edustalla Ahvenanmaalla 1918 maaliskuussa. Saksa toi joukkonsa Ahvenanmaalle Suomen hallituksen pyynnöstä, mutta sillä oli myös omia Itämeri-intressejä.Sotamuseo

Suomelle Ahvenanmaa oli elintärkeä itsenäisyyden alusta asti. Jos sitä hallitsisi vihollinen, katkeaisivat meriyhteydet. Se tarkoittaisi, että Suomi joutuisi eristyksiin lännestä.

Sama pätee pääosin edelleen.

Viime aikoina tutkijat ja puolustusministeri Jussi Niinistö ovat pohtineet, että Ahvenanmaan pitäminen aseistamattomana voi houkutella sinne hyökkääjän.

Monet sotilaat olivat sitä mieltä, että Ahvenanmaa pitäisi linnoittaa.

Suomessa väiteltiin myös 1930-luvulla siitä, onko demilitarisoitu Ahvenanmaa puolustuksen heikko kohta vai tuoko demilitarisointi turvaa.

Monet sotilaat olivat tuolloin Suomessa sitä mieltä, että Ahvenanmaa pitäisi linnoittaa. Ruotsin armeijassa oli tultu samaan tulokseen.

Kartta 1939
Itämeren tilanne talvisodan alla 1939. Suomi oletti Neuvostoliiton yrittävän maihinnousua Ahvenanmaalle Virossa olevista tukikohdista. Ruotsi piti myös Saksan maihinnousua uhkana.

Ruotsi ja Suomi pääsivät asiasta sopuun 30-luvun lopulla, kun sodan merkit jo näkyivät selvästi myös Itämerellä. Ruotsille Ahvenanmaa on tärkeä Tukholman ja Pohjanlahden turvallisuuden vuoksi.

Maat sopivat Ahvenanmaan linnoittamisesta. Puolustus hoidettaisiin yhteisvoimin, Suomen armeijan ja Ruotsin laivaston avulla.

Hanke kuitenkin kaatui, kun Ruotsi halusi sille Neuvostoliiton siunauksen. Sitä ei saatu.

Laivoja horisontissa
Ruotsin laivaston panssarilaivat Sverige ja Oskar II Ahvenanmaalla talvella 1918. Talvisodassa Ruotsin sotaväki oli valmis siirtymään Ahvenanmaalle, mutta hallitukselta ei tullut käskyä.Sotamuseo

Totuuden hetki koitti talvisodan alettua marraskuun lopussa 1939.

Ruotsi päätti, ettei se lähetäkään joukkoja Ahvenanmaalle. Puolustusyhteistyötä innokkaimmin ajanut ulkoministeri Rickard Sandler erosi.

Suomi ja Ruotsi tosin miinoittivat yhdessä Ahvenanmaan ja Ruotsin välisen merialueen estääkseen punalaivaston pääsyn Pohjanlahdelle.

Suomi miehitti Ahvenanmaan nopeasti, ettei Neuvostoliitto ehtisi saarille. Joulukuun alussa Ahvenanmaalle tuotiin Turusta jalkaväkeä ja rannikkotykistöä.

Ålands Hemvärniin liittyi 1 800 miestä.

Ahvenanmaalaisilla ei ollut asepalvelusta, mutta sotaponnistuksiin hekin osallistuivat.

Ahvenanmaalaiset perustivat kodinturvajoukot. Ålands Hemvärniin liittyi peräti 1 800 miestä. Sillä oli myös naisosasto, jossa oli yli tuhat jäsentä. Kodinturvajoukkoja käytettiin vartiointitehtävissä.

Sotilaita junassa
Ahvenanmaalaisia liittyi vapaaehtoisena Suomen armeijaan. Tämä joukko on Haapaveden asemalla matkalla jatkosotaan. Kuusi ahvenanmaalaista sotilasta ja 88 merimiestä kuoli sodissa.Sotamuseo

Suomi linnoitti Ahvenanmaata talvisodan aikana, eli rakensi linnoitettuja asemia järeille rannikkotykeille.

Linnoittamista jatkettiin talvisodan loputtua, aina keskikesään 1940 saakka. Silloin Neuvostoliitto vaati töiden lopettamista. Lisäksi valmiit linnoitteet oli räjäytettävä ja suomalaisjoukot poistettava saarelta.

Saarten demilitarisoimista valvomaan Neuvostoliitto perusti konsulaatin Maarianhaminaan. Konsulaatti toimii vieläkin (siirryt toiseen palveluun), Venäjän lipun alla. Konsulaatissa oli talvisodan jälkeen ja 1990-luvun alkuun asti kymmeniä työntekijöitä. Nyt enää konsuli.

Veneitä laiturissa
Neuvostoliiton Maarianhaminan konsulaatti valvoi Ahvenanmaan linnoitusten purkamista talvisodan jälkeen näillä pikaveneillä.SA-kuva

Suomelle tuli jälleen kiire saada joukkonsa Ahvenanmaalle jatkosodan alla, kesällä 1941. Varauduttiin siihen, että neuvostojokuot yrittäisivät miehittää saaret.

Alkoi Kilpapurjehdus-niminen operaatio, jossa joukot vietiin meren yli Ahvenanmaalle aamuyön hämärässä 22. päivä kesäkuuta.

Aamukuudelta venäläiskoneet pommittivat panssarilaivoja.

Venäläiset huomasivat asian. Aamukuudelta venäläiskoneet pommittivat joukkojen kuljetuksia suojanneita panssarilaivoja, mutta eivät osuneet.

Suomi ja Neuvostoliitto eivät olleet vielä sodassa, mutta se oli tulossa: Saksa oli samana aamuna aloittanut hyökkäyksen Neuvostoliittoon, ja Suomi soti Saksan rinnalla.

Ahvenanmaan saaria alettiin taas myös välittömästi linnoittaa.

Sotilaita tykin kanssa
Rannikkolinnaketta rakennetaan Maarianhaminassa. Jatkosodassa Ahvenanmaalle rakennettiin seitsemän rannikkotykkipatteria.SA-kuva

– Ahvenanmaalaisten suhteet suomalaisjoukkoihin olivat talvisodassa hyvät, sekä ruotsinkielisiin että suomenkielisiin. Jatkosodassa välit olivat vähän huonommat, sanoo tutkija Gustavsson.

Merenkulkijoina ahvenanmaalaiset olivat englantilaismielisiä eivätkä pitäneet sotaan lähdöstä Saksan mukana.

Ahvenanmaalaisten suhteet suomalaisjoukkoihin olivat talvisodassa hyvät.

Kenneth Gustavsson

Ahvenanmaalla tuolloin lottana toiminut Ulla Lagerbohm muistelee, että toimeen kuitenkin tultiin. Turkulainen Lagerbohm oli kesällä 1943 muonituslottana Herrön linnakkeella Ahvenanmaan eteläkärjessä.

– Linnakkeen ruoka ei ollut kovin vaihtelevaa. Armeijan limppua ja näkkileipää vaihdettiin kylässä maitoon ja kermaan.

Lottia
Ilmavalvontalottia Maarianhaminassa kesällä 1944. Lottia tuli jatkosodassa Ahvenanmaalle myös manner-Suomesta.SA-kuva

Jatkosodan lopulla uhka Ahvenanmaata vastaan jälleen kasvoi, hiljaisten asemasotavuosien jälkeen.

Kesällä 1944 Saksa suunnitteli Ahvenanmaan valtaamista, jos Suomi irtoaisi sodasta. Tanskaan koottiin tätä varten saksalainen divisioona.

Myös Ruotsi kärkkyi jälleen Ahvenanmaata. Se lähetti kesällä 1944 Ahvenanmaan lähivesille vahvan laivasto-osaston.

Ruotsilla oli koko ajan suunnitelmat valmiina Ahvenanmaan valtaamiseksi.

Kenneth Gustavsson

– Ruotsilla oli koko ajan suunnitelmat valmiina Ahvenanmaan valtaamiseksi, jos oli olemassa uhka, että se joutuu Neuvostoliiton tai Saksan käsiin, sanoo tutkija Kenneth Gustavsson.

Kumpikaan ei lopulta yrittänyt valtausta. Jatkosodan jälkeen Suomen piti jälleen hävittää Ahvenanmaan rannikkolinnakkeet. Rauhanteossa Ahvenanmaa määrättiin demilitarisoitavaksi.

Sotalentäjä
Ahvenanmaalla oli jatkosodassa ilmavoimien koneita vastustajan sukellusveneitä jahtaamassa. Kuvassa luutnantti Forsten lähdössä meritiedustelulennolle kello 3 aamulla.SA-kuva

*Sodanjälkeisenä YYA-aikana Ahvenanmaa oli Helsingin ohella *maan tärkeimpiä sotilaallisia kohteita. Puolustusvoimat päivitti suunnitelmiaan saarten puolustamiseksi 1950-luvun alusta lähtien.

Armeija oli ajettu alas ja kalustosta oli pulaa. Avuksi suunniteltiin jopa ruotsinlaivoja: Turun satamassa ja merellä olevat ruotsinlaivat otettaisiin joukkojenkuljetuskäyttöön.

Tuolloinen Suomi suunnitteli puolustuksensa virallisesti länttä vastaan. Siihen oli syynä YYA-sopimus. Logiikka meni näin: jos Suomi ei huolehdi Ahvenanmaan puolustuksesta, sen vaatii vastuulleen Neuvostoliitto ja tuo omat joukkonsa sinne. Ehkä saman tien Turkuunkin.

Suomen suunnitelmissa yritettiin aina ratkaista, miten joukot saa laivattua riittävän nopeasti saarille. Vastapuolen kyvyt tiedettiin.

Neuvostoliiton kyky nopeaan kaappaushyökkäykseen kasvoi jatkuvasti.

Petteri Jouko

"Miehityksen nopeus säilyi suunnittelijoiden ongelmana koko ajan. Tilannetta ei parantanut se, että Neuvostoliiton kyky nopeaan kaappaushyökkäykseen kasvoi jatkuvasti”, toteaa eversti Petteri Jouko Suomen sotatieteellisen seuran tutkielmassaan.

Suunnitelmissa ei edes käsitelty Ahvenanmaan valtaamista takaisin, jos vastustajan joukot olisivat jo ehtineet sinne. Suomella ei olisi tuolloin ollut vastahyökkäykseen keinoja.

Maihinnousuharjoitus Syndalenissä syyskuussa 2016.
Maihinnousuharjoitus Syndalenissä syyskuussa 2016. Rannikkojoukot on koulutettu taistelemaan saaristossa.Edvin Pohto / Puolustusvoimat

Vastaavia suunnitelmia Suomella on tietysti nykyisinkin.

Ahvenanmaalle lähtisivät ensin luultavasti Tammisaaren Dragsvikiin sijoitetut ruotsinkieliset rannikkojoukot. Puolustusvoimat ei kerro suunnitelmia tarkemmin julkisuuteen, mutta Ahvenanmaan puolustamiseen tarvittaisiin myös meri- ja ilmavoimien täysi panos.

Kiire olisi jälleen, sillä nyky-Venäjä kykenee Neuvostoliittoakin nopeampiin valtausiskuihin.

Nyt Suomellakin on kalustoa paremmin kuin 50-luvulla. Suomalaisjoukkoja vietäisiin saarille esimerkiksi helikoptereilla ja rynnäkköveneillä.

Suomalaisjoukkoja vietäisiin saarille helikoptereilla ja rynnäkköveneillä.

Eikä Ruotsin kiinnostus Ahvenanmaahan ole mihinkään kadonnut.

Suomen ja Ruotsin merivoimat ja rannikkojoukot ovat harjoitelleet yhdessä sotatoimia saaristo-olosuhteissa, vaikka Ahvenanmaasta ei ole suoraan puhuttukaan. Viimeksi tällainen harjoitus oli alkukesästä.

Kolmatta kertaa Suomen ei kuitenkaan tarvitsisi rakentaa Ahvenanmaan tykistölinnakkeita. Rannikkopuolustus perustuu nykyisin liikkuviin ohjusyksiköihin.

Lue myös:

"Nytkö se helvetti sotaväen kanssa taas alkaa" – Sotilaiden edellinen käynti ei innostanut ahvenanmaalaisia