1. yle.fi
  2. Uutiset

Kemijoen lohi tuhottiin aluepolitiikan nimissä – "Ovatko asenteet luontoarvoja kohtaan muuttuneet?"

Kemijoen voimalaitosrakentamisen historiaa tutkinut Kari Alaniska ihmettelee Lapissa yhä vallitsevaa halua asettaa luonnonvarojen hyödyntäminen ympäristön edelle.

Kemijoki
Vene rannassa Kemijoen varressa.
Kemijokeen rakennettiin voimalaitos ensimmäiseksi jokisuulle, Keminmaahan. Isohaaran voimalaitos pysäytti lohen nousun yhteen Euroopan parhaista lohijoista kertaiskulla, sanoo voimalarakentamista tutkinut Kari Alaniska.Risto Koskinen / Yle

Vanhojen metsien hupeneminen tehometsätalouden seurauksena ja soiden laajat ojitukset ovat Suomen luonnon kannalta lähes yhtä suuria menetyksiä kuin Kemijoen valjastaminen sähköntuotantoon.

Näin toteaa torstaina julkaistavan historiateoksen kirjoittaja, filosofian tohtori Kari Alaniska, kun häneltä kysyy kuinka suurena ympäristökatastrofina hän pitää Kemijoen voimalaitosrakentamista Isohaarasta alkaen.

– Kyllä voi sanoa, että siinä sinetöitiin koko joen kohtalo. Tiedettiin, että niitä [toimivia kalaportaita] maailmalta löytyy, mutta pelattiin aikaa kunnes oltiin siinä tilanteessa että mitään ei ollut tehtävissä vaikka olisi haluttukin, Alaniska sanoo.

Alaniska on selvittänyt, miksi yhteen Euroopan suurimmista lohijoista ei tehty voimalaitosten rakentamisen yhteydessä kunnollisia kalaportaita.

Kun kala katosi, se meni lopullisesti

Alaniskan mukaan valtiolla ja sen omistamalla jokiyhtiöllä ei ollut enää mitään paineita hoitaa lohikysymystä sen jälkeen, kun kala katosi joesta Isohaaran voimalaitoksen valmistuttua.

– Näin kalaportaista tarvinnut riidellä erikseen enää jokaisen voimalaitoksen suhteen. Kemijoki Oy:n laitosten osalta pystyttiin perustelemaan, että kun kalaa ei enää ole, miksipä tehtäisiin portaitakaan.

Joki tukittiin alhaalta käsin, kun energiantuotanto ja liikenne koplattiin yhteen. Saksalaiset olivat Lapin sodassa räjäyttäneet Kemijoen sillat ja vesivoimasta suuri osa menetetty Karjalan mukana.

– Tällöin Pohjolan Voiman katseet kääntyivät Kemijoelle ja valtiovalta saatiin nopeasti tukemaan hanketta ensin rahallisesti ja myöhemmin joustavasti lupien suhteen, sanoo Alaniska.

Virheistä olisi opittava – mutta opitaanko?

Taivalkosken voimalaitos.
Riikka Rautiainen/ Yle

Historiateoksen kirjoittajan toiveena on, että vanhoista virheistä otettaisiin opiksi. Kemijoki valjastettiin ja lohi tuhottiin teollisuuden kehittämisen ja aluepolitiikan nimissä. Alaniska kehottaa valppauteen myös nykyään.

– Edelleen on havaittavissa asennetta, jossa yhtiöiden tarpeita pidetään ensisijaisena, luonnehtii Alaniska.

Hän on huolissaan esimerkiksi nykyhallituksen norminpurkutalkoista, jotka pahimmassa tapauksessa saattavat tarkoittaa ympäristöhallinnon alasajoa ja päätäntävallan siirtämistä enemmän paikalliselle tasolle tai maa- ja metsätalousministeriölle.

Toivon, että ihmiset pohtisivat teoksen luettuaan, ovatko asenteet luontoarvoja kohtaan vakuutteluista huolimatta juurikaan muuttuneet.

Kari Alaniska

Alaniska ihmettelee myös Lapissa meneillään olevaa kehitystä, jossa malminetsintä- ja kaivosyhtiöt ulottavat toimiaan luonnonsuojelualueille. Myös vaatimukset Vuotoksen tekoaltaasta ihmetyttävät.

– Toivon, että ihmiset pohtisivat teoksen luettuaan, ovatko asenteet luontoarvoja kohtaan vakuutteluista huolimatta juurikaan muuttuneet.

Poliittista tahtoa kalateiden tekemiseksi puuttui

Alaniskan mielestä Kemijoessa ei ole useampia kalateitä, koska niiden rakentamiseen ei ole ollut poliittista tahtoa.

– Valtiovalta ei ole painostanut Kemijoki Oy:tä mitenkään hoitamaan asiaa, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus yhtiön suuromistajana, sanoo Kari Alaniska.

Kartan päälle piirrety graafi voimalaitosten lohiportaista.
Yle Uutisgrafiikka

Hänen mukaansa historiatietojen perusteella on epätodennäköistä, että Kemijokeen saataisiin nopeasti uusia kalateitä.

– Voimayhtiöt eivät tee kalateitä kuin pakon edessä lupauksista huolimatta. Silloinkin ne tehdään todennäköisesti laitosten kannalta parhaisiin paikkoihin. Näin olen taipuvainen uskomaan historiatietojen valossa, luonnehtii Alaniska.

Tällä hetkellä joessa on kaksi kalatietä, jotka sijaitsevat alimman eli Pohjolan Voiman omistaman Isohaaran voimalaitoksen yhteydessä.

Lohirosvoja vai isänmaan rakentajia -niminen teos pohjautuu Alaniskan vuonna 2013 Oulun yliopistossa hyväksyttyyn väitöskirjaan, jossa hän tutki, miksi Kemijokeen ei tehty aikoinaan kunnollisia kalaportaita.

Lue seuraavaksi