Naiskuorolaulu elää väkevää nousun aikaa – "Miksi aina kaiken pitää olla viihdettä?"

Kuoroperinteitä uudistetaan, lauluihanteet ovat muuttuneet, mutta menestystä ei haeta hinnalla millä hyvänsä.

kuoromusiikki
Joensuun Naiskuoro
Joensuun Naiskuoro

Joensuun Naiskuoro viettää parhaillaan 50-vuotisjuhlavuottaan. Merkkivuotta juhlistetaan konsertilla, jossa ensiesityksensä saa kuoron itselleen tilaama naiskuoroteos, Tellu Turkka-Saaren säveltämä Kolme käkeä. Teosta on toteuttamassa yli kolmekymmentä kuorolaista.

Vielä muutama vuosi sitten kuoron rivit olivat varsin harvat, muistelee kuoron taiteellinen johtaja Helena Hulmi. Hän aloitti pestissään viitisen vuotta sitten.

– Kun aloitin niin siinä taisi olla alle kymmenen laulajaa. Silloin elettiin ehkä jonkinlaista hiljaiselokautta. Ero nykyiseen on merkittävä, Hulmi sanoo.

Naiskuorot ovat rohkeasti ottaneet askeleen pois mieskuorojen varjosta.

Helena Hulmi

Nyt kuoroon on saatu uusien laulajien kautta uutta virtaa ja eloa. Samaan aikaan naiskuorolaulu ylipäätään Suomessa elää väkevää nousukautta, Hulmi uskoo.

– Naiskuoromusiikki on tässä maassa erittäin kovassa nosteessa. Naiskuorot ovat rohkeasti ottaneet askeleen pois mieskuorojen varjosta. Ehkä ihmisillä on naiskuorosta vieläkin sellainen kuva, että se on sellainen kimittävien naisäänien joukko. Mutta enää eivät naiset laula sillä tavalla, lauluihanne on muuttunut, Hulmi perustelee.

Kuoron kokonaan lopettaminen on harvinaista

Suomen Naiskuoroliiton puheenjohtaja Helena Toivanen kertoo myös naiskuorolaulun suosion noususta. Liitossa jäsenkuoroja on nyt yli kahdeksankymmentä. Liittoon kuulumattomien kuorojen joukko on lisäksi lukuisa.

Toivasen mukaan harva olemassaoleva kuoro lopettaa kokonaan toimintansa.

– Uskon, että kun jollakin paikkakunnalla on sellainen kuoro jolla on joku vetovoima, niin siihen saadaan uusia laulajia. Joensuun Naiskuoro on siitä malliesimerkki. Kun tulee tilanne, jossa kuoro on kuolemaisillaan, niin jäljellä olevat laulajat ovat siinä merkittävässä roolissa, että kuoro saadaan uudelleen eloon. Se vaatii myös johtajalta määrätietoista otetta ja vetovoimaa, Helena Toivanen sanoo.

Asenne voi olla rock, mutta ohjelmiston ei ole pakko sitä olla

Millä keinoilla naiskuoromusiikki voi pitää pintansa ja säilyttää paikkansa muun musiikkitarjonnan ohessa? Täytyykö naiskuoron olla jotenkin 'rock' tai 'pop'?

– Tämä on ikuisuuskysymys. Kuoronjohtajalle esitetään usein kysymys, että pitäisikö kuoron olla jotenkin viihdyttävä. Kuoro säilyttää elinvoimansa sillä, että etsitään sille kiinnostavaa ohjelmistoa. Saadaan sille yleisöä kuuntelemaan, uskoo Joensuun Naiskuoron taiteellinen johtaja Helena Hulmi.

Hulmin mielestä kuorolla voi olla rokkiasennetta ja se voi tehdä rohkeita ratkaisuja. Tarkastellaan miltä kuoro paitsi kuulostaa myös näyttää? Pelkällä rokki- tai poppiasenteella ei kuitenkaan päästä pitkälle.

– Miksi aina kaiken pitää olla viihdettä? Miksi ei voi välillä lähteä siitä, että kuoromusiikki tai mikä tahansa musiikki on viihdyttävää sillä, että se on hyvin tehtyä, Helena Hulmi puhisee.

Hulmi ei suinkaan ole pistämässä viihdettä tai viihdemusiikkia romukoppaan, päin vastoin.

Näin sanoi muinoin jo isäni, että teet mitä tahansa musiikkia, niin tee se hyvin.

Helena Hulmi

– Viihdemusiikki ei suinkaan ole helppoa tehtävää, se on erittäin haastavaa. Sen takia en panisi näitä vastakkain, vaan panisin ne kaiken hyvän musiikin alle. Näin sanoi jo muinoin isäni, että teet mitä tahansa musiikkia, niin tee se hyvin, Hulmi muotoilee.

Suomen Naiskuoroliiton puheenjohtaja on samoilla linjoilla.

– Pelkästään viihdemusiikki kuorolaulussa on aika kapea, mutta toki sillekin on sijansa. Se on hyvä lisä, mutta itse olen hyvin laajakirjoisen kuoromusiikin kannattaja, Helena Toivanen sanoo.

Toivasen mielestä monenlaisten, monentasoisten ja monenlaista musiikkia esittävien kuorojen olemassaolo on juuri kuorolaulun kukoistamisen kannalta tärkeä asia.

Someaikanakin on tarve laulaa yhdessä

Naiskuorojen suosion nousu saa Suomen Naiskuoroliiton puheenjohtajan Helena Toivasen pohtimaan laulamisen merkitystä. Oma merkityksensä näyttäisi olevan silläkin, että lauletaan yhdessä, ei yksin.

Kaikilla, kaikenikäisillä ihmisillä on tarve laulaa, jos heille on se laulunlahja suotu.

Helena Toivanen

– Kaikilla, kaikenikäisillä ihmisillä on tarve laulaa, jos heille on se laulunlahja suotu. Se on se tarve toteuttaa itseään ja kokeilla rajojaan. Porukasta saa energiaa ja itseluottamusta. Me tarvitaan inhimillistä olentoa somen vastapainoksi, Toivanen päättelee.

Helena Toivanen laulaa itse useissa kuoroissa. Vuosia sitten rintasyövän sairastaneena ja siitä toipuneena hän tietää muilta saatavan voiman ja tuen arvon.

– Jos minulla ei olisi ollut sitä kuoroyhteisöä ja kuorossa laulamista, niin se olisi ollut henkisesti äärettömän paljon raskaampaa. Kuoroyhteisö hyväksyi minut sellaisena, ja kävin harjoituksissa sen minkä jaksoin. Ei se minua parantanut, mutta kyllä se henkisesti antoi sellaisia voimavaroja, ettei tarvinnut koko ajan miettiä sitä sairautta, Toivanen kiittelee.