Luontotutkijat: Nämä 5 keinoa helpottaisivat yleiskaavan tuskaa

Kaupungin puisto-osasto on liian ahkera, ja valtatien pientareesta voisi tehdä turvasataman uhanalaiselle lajille, sanovat tutkijat.

kaupunkiluonto
Kaatumaisillaan oleva puu Helsingin keskuspuistossa 13. joulukuuta.
Kaatumaisillaan oleva puu Helsingin keskuspuistossa.Jyrki Lyytikkä / Yle

Helsingin valtuuston hyväksymä yleiskaava kutistaa viheralueita entisestään. Kutistumisen voimakkuus tarkentuu myöhemmissä suunnitelmissa, mutta suunta on selvä.

Sen lisäksi, että Ylen haastattelemat luontotutkijat ovat huolissaan viheralueiden kutistumisesta ja pirstaloitumisesta, heillä on myös konkreettisia ehdotuksia kaupunkiluonnon parantamiseksi.

Yllättävää on se, että vaikka yleensä erilaiset parantamisehdotukset maksavat rahaa, moni näistä toiveista säästäisi veronmaksajien varoja.

1. Metsiä pitäisi hoitaa vähemmän – jääkööt kaatuneet puut metsään lahoamaan

Tutkijoiden suosikki-ilmaisu on hallittu hoitamattomuus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kulkureitit pidetään kunnossa ja turvallisina, mutta muun luonnon – etenkin metsien – annetaan elää mahdollisimman villisti ja vapaasti. Polulle kaatuneesta puusta voisi sahata palan pois ja jättää loput paikoilleen. Lahoavat puut ovat tärkeitä esimerkiksi kääville ja hyönteisille, aluskasvillisuus linnuille.

Metsissä liikkuvien ulkoilijoiden vaatimukset asettavat vapaudelle rajat – esimerkiksi pimeitä puskia pidetään pelottavina. Viraston puhelimet käyvät taatusti kuumana, jos ulkoilija jää myrskyssä kaatuvan puun alle.

Tästäkin huolimatta siistimistä voisi tutkijoiden mielestä vähentää reilusti nykyisestä. Suomen luonnonsuojeluliiton Keijo Savolan mielestä hommat hoidettiin paremmin vuosituhannen alussa. Silloin kaupunkiin kehittyi valtakunnallisesti merkittävä keskittymä kangas-, lehto- ja kalliometsiä. Sittemmin kaadettua ja kaatunutta puuta on alettu kuskata metsistä pois tarkemmin, mitä hän pitää melkein yhtä suurena uhkana kuin yleiskaavaa.

"Ymmärrän, että kaupunkimetsien aluskasvillisuutta raivataan, koska ihmiset pitävät tiheitä metsiä uhkana. Linnuston kannalta aluskasvillisuus olisi parempi säilyttää, koska se tarjoaa suojaa ja ravintoa." Projektisuunnittelija Heidi Björklund, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS.

"Metsiä, myös muita kuin isoimpia arvometsiä, pitäisi hoitaa vähemmän ja jättää sinne enemmän lahopuuta ja rohkeasti myös vesakkoa metsälajien elinympäristöksi." Joel Jalkanen, väitöstutkija, Helsingin yliopisto.

"Vuoden 2008 jälkeen kaupungin rakennusviraston toimintakulttuuri on koventunut ja nyt hoidon piiriin tulevat alueet lähinnä heikentyvät. Se on melkein yhtä suuri uhka kuin yleiskaava. Viime vuosina on myös ryhdytty viemään pois pääosa yksittäisten puiden poiminnoista peräisin olevista lahopuista." Keijo Savola, Suomen luonnonsuojeluliitto.

2. Tärkeät alueet selville ja suojeluun

Tutkijoiden toinen toive tietäisi töitä tutkijoille ja kartoittajille. Ensiksi kaupungin pitäisi selvittää nykyistä tarkemmin, millaisia alueita ja luontoarvoja eri puolilla kaupunkia on. Sitten alueet ja arvot pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen ja suojella parhaimmat. Suojelu pitäisi tehdä tavalla, joka estää alueen nakertamisen taas seuraavalla yleiskaavakierroksella.

SLL:n Keijo Savolan mukaan mallia voisi ottaa naapurista. Vuoden 2007 yleiskaavassa Länsi-Vantaalle tehtiin esimerkillinen viheralueiden “luonteenmärittely”.

Biologi Rauno Yrjölä kannattaa kansallisen kaupunkipuiston perustamista. Helsinkiläisvaltuutettu Leo Stranius (vihr.) kertoi blogissaan syyskuussa (siirryt toiseen palveluun), että kokoomuksesta vihreisiin loikanneen Jarmo Niemisen valtuustoaloite kaupunkipuiston selvittämisestä on saanut taakseen jo valtuuston enemmistön. Samaa asiaa ajavaan kuntalaisaloitteeseen kerätään parhaillaan nimiä kaupunkipuisto.fi (siirryt toiseen palveluun) -verkkosivuilla.

"Yleiskaavalla voisi ja tulisi osoittaa suojelualueeksi merkittävät luontoalueet. Näin ei tällä kaavalla tehdä, vaikka lainkin mukaan se on kaavan yksi tehtävä." Margus Ellermaa, Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys Tringa.

"On maailmalla isoissakin kaupungeissa säilytetty laajoja viherkäytäviä ja -alueita, eivätkä ne tunnut olevan ongelma kaupungin kehittämiselle." Rauno Yrjölä, biologi.

3. Rakentaminen voisi turvata uhanalaisia lajeja tuhoamisen sijaan

Rakentaminen nähdään usein luonnon tuhona. Jos aarnimetsän tilalle rakennetaan taloja, alkuperäinen metsälajisto väistämättä kärsiikin. Mutta joissain tapauksissa rakentamisella voidaan myös rikastaa luonnon monimuotoisuutta – luonnon rikkaudet kun eivät suinkaan rajoitu vain metsiin.

Avain on siinä, miten luonnon vaatimukset otetaan huomioon, kun taloja ja niiden pihoja rakennetaan. Tutkijoiden vastausten perusteella nykyrakentaminen kuihduttaa lähes aina luonnon monimuotoisuutta. Esimerkiksi parempien kasvivalintojen, pihaniittyjen ja keinotekoisten hyönteishotellien avulla voitaisiin kuitenkin tehdä elinympäristöjä, jotka auttavat uhanalaisten lajien leviämistä. Eritoten perhosten elinoloja voitaisiin parantaa merkittävästi.

Myös viherkatot ja metsiin toivottu hallittu hoitamattomuus tekisi terää rakennettujen alueiden monimuotoisuudelle.

"Uuden ei aina tarvitsisi mitenkään välttämättä olla luonnon kannalta huonompi kuin vanha, mutta lähes aina se on. Rakentamista tulisi tarkastella myös suojelukeinona ja arvioida rakentamiseen liittyvä suojelupotentiaali. Näin moni nykyisin uhanalainen laji voisi muuttua elinvoimaiseksi." Jari Kaitila, Suomen Perhostutkijain Seura.

"Olemme ehdottaneet KSV:lle muutaman kerran yhteistyöhanketta, jossa tutkijat, kaupunkilaiset ja suunnittelijat yhdessä toteuttaisivat alueen suunnittelun, jonka yhtenä tavoitteena olisi lisätä alueen monimuotoisuutta (ei pelkästään tuhota tai tuottaa asukkaille viehättävää ympäristöä)." Tutkijatohtori Kati Vierikko, Helsingin yliopisto.

4. Rikkaita niittyjä köyhien nurmien sijaan ja arvokasta luontoa moottoritien pientareelle

Luonnon rikastamisen pitäisi jatkua myös talotonttien reunojen ulkopuolella. Kuten talojen lähiympäristön suhteen, myös puistojen lajivalinnoissa pitäisi kuunnella enemmän luontoa. Kukkiva niitty on paljon arvokkaampi elinympäristö kuin lyhyeksi trimmattu nurmikko.

Perhos- ja pistiäistutkijat näkevät toivoa siellä, mistä tavallinen autoilija tuskin sitä osaa edes etsiä. Auringonpaisteen suuntaan viettävät hiekkapohjaiset valta- ja rautateiden varret voisivat nimittäin olla erinomaisia paikkoja niityille, joita monet uhanalaiset lajit ovat vailla. Niittymäiset pientareet olisivat vieläpä nykypientareita halvempia.

Tutkijoiden toiveiden täyttämiselle ei ole mitään käytännön estettä, kertoo Uudenmaan ELY-keskuksen ympäristövastaava Arto Kärkkäinen. Hänen mukaansa hiekkapohjaisia ja niittymäisiä pientareita löytyy maaseudulta paljonkin ja niiden määrä on kasvussa. Kaupunkialueella nurmikoihin on päädytty siksi, että ne sopisivat paremmin ympäröiviin puistomaisemiin.

– Jos tällaiseen lähdetään, niin ei meillä tienpitäjänä ole sen suurempaa intohimoa sitä nurmikkoa tuottaa, sanoo Kärkkäinen.

"Rakennetuillekin puistoille voidaan luoda avomaabiotooppeja, kuten niittyjä. Kukkivien puiden ja pensaiden suosiminen olisi tärkeää." Joel Jalkanen, väitöstutkija, Helsingin Yliopisto.

"Niittymäisinä ylläpidettäviä viheralueita tulisi perustaa erityisesti etelään ja länteen viettäviin paahteisiin ja mieluiten hiekkapohjaisiin kohteisiin, kuten valtateiden ja rautateiden varsille." Museomestari Juho Paukkunen, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, erikoisalana pistiäiset.

"Tienvarsien mullitus on järjetöntä. Yksisilmäisyyden takia tuhlataan jatkuvasti erittäin merkittäviä suojelumahdollisuuksia ja vielä niin, että se maksaa yhteiskunnalle valtavasti rahaa hieman kalliimpina rakentamiskustannuksina ja merkittävästi kalliimpina hoitokustannuksina." Jari Kaitila, Suomen Perhostutkijain Seura.

5. Ihmiset ja koirat kuriin

Tutkijoiden viimeinen toive liittyy viheralueiden kävijöihin. Jo yleiskaavan uhkia käsittelevässä artikkelissa nostettiin esille lisääntyvän asukasmäärän vaikutukset. Mitä villimmin ihmiset ja koirat metsässä vaeltavat, sitä enemmän ne tallovat kasveja ja häiritsevät eläimiä. Myös koirien jätökset lisäävät alueiden ravinnekuormaa ja vaikuttavat sitä kautta eri lajien menestymiseen.

Siksi kuntoilijat pitäisi saada pysymään lenkkipoluilla ja vapaat koirat aitauksissa.

"Luonnon puolesta arvokkailla alueilla ihmisten kulkua tulee kanavoida entistä tehokkaammin ja koirakuriin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Koirien ulkoiluttamiseen tulee varata riittävän suuria aidattuja alueita, jotta niitä ei pidetä vapaina ja juoksuteta luonnoltaan arvokkaissa kohteissa." Markku Mikkola-Roos, vanhempi tutkija Suomen ympäristökeskus.