Tekstiilitehdas säkitti ja kierrätti ylijäämäpalat – Sirosäkeissä oli Finlaysonin aarteita

Tekstiilitehtaalta jäi 1950-luvulla laadukkaita jämäpaloja, joista koottiin haluttuja sirosäkkejä. Palat käytettiin tarkasti hyväksi. Nykyään moni retroharrastaja huokaisisi syvään säkin sisällön nähdessään. Finlayson jatkaa kierrätysperinnettä liinavaatteiden keräyskampanjallaan. Suomalaisten kaapeissa on arviolta 250 miljoonan euron arvosta komerotekstiilejä.

Kierrätystekstiilit
kankaanpainokone
Säkkikangas saatiin painokoneiden aluskankaista. Säkkien sisältö oli useimmiten aarreaitta.Eeva Hannula / Yle

Sirosäkki on himoittu 1950-luvulta alkaen. Jos perheestä joku oli töissä Finlaysonilla ja takataskussa oli tehtaan henkilöstökortti, oli onni taattu. Korttia näyttämällä sai Finlaysonin tehtaankaupasta ostaa edullisen sirosäkin. 1970-luvulla kymmenen kiloa painanut kankailla täytetty maksoi 10 markkaa. Ostaja ei saanut säkin sisältöön tarkkaan tutustua. Myyjä antoi luvan hieman penkoa kahta säkkiä, toinen niistä oli valittava.

Finlaysonilaisille sirosäkkejä myytiin yhtenä päivän viikossa, ja seuraavana päivänä haluttuja säkkejä saivat sitten jonottaa ulkopuoliset. Ulkopuolisille säkin hinta oli kalliimpi, mutta siitä huolimatta niitä haettiin pitkienkin matkojen päästä.

Kankaat käytettiin tarkasti hyödyksi

Sirosäkin avaaminen oli seikkailu. Sen sisällä saattoi olla mitä hyvänsä kangaslaatua, eri värejä, erilaisia kuoseja ja paljon värejä. Vaatteiksi sopivista siroista ompelukoneet hyrryyttivät kodeissa päälle pantavaa perheenjäsenille. Suuremmista lakanakangaspaloista ommeltiin vuodevaatteita. Jos säkissä sattui olemaan froteeta, siitä saatiin uudet pyyhkeet. Kaikkein hankalimman kokoiset hukkapalat, sirot, leikattiin matonkuteiksi ja niistä kudottiin räsymattoja.

Itse säkki oli tehty kuuluisasta forssalaisesta rykkityykistä, puuvillakankaasta, jota oli käytetty painokoneen aluskankaana. Rykkityyki oli imenyt itseensä monien värjäysten aikana mahdottomat määrät erilaisia väriaineita, mikä tarkoitti sitä, että kangas oli tukevaa, jopa paksua, ja kuosi oli aina ainutkertainen ja mielikuvituksellinen.

kankaita
Amanuenssi Asta Louhelo muistaa lapsuudessa sirosäkkien olleen pikkutytölle jännittävä hetki.Eeva Hannula / Yle

Forssan Museon amanuenssi Asta Louhelo muistaa, kuinka hukkapalat olivat usein tiivistä ja tukevaa puuvillaa, jotka kestivät käytössä vuosikausia. Pieni tyttö odotti hartaasti omaa palastaan, josta saisi nukelle vaatetta. Parhaimmat palat menivät äidille vaatteisiin ja isoäidille matonkuteiksi.

– Vaikka meidänkään perheessä ei tehtaalaiskorttia ollut, niin aina jotain kautta sirosäkki saatiin, ja se oli juhlaa! Pienenä tyttönä ajattelin, minkähän noista paloista äiti antaa minulle. Jos säkki oli sekasäkki, siitä oli iloa pitkäksi aikaa, sanoo Louhelo.

– Kankaissa oli aina jotain sekundaa. Niissä saattoi olla teollinen jatkosauma tai jotain värivirhettä. Toki oli seassa myös ihan priimaa.

Forssan Museossa tiedetään, että kaupunki on pullollaan sirosäkkimuistoja, mutta sirosäkki on niin arkipäiväinen asia, ettei sitä mielletä historiaksi. Itse sirosäkkejä on niitäkin vielä tallessa kotien ullakoilla.

Ylijäämälakanoita kaapeissa satojen miljoonien eurojen edestä

Finlayson on innostunut tekstiilien kierrätyksestä myös tässä ajassa. Nyt yhtiö haalii kankaita keräämällä niitä kotitalouksista. Kuun lopulla päättyvät tekstiilien kierrätyskampanja onnistui yli odotusten.

Finlayson keräsi vajaassa kahdessa kuukaudessa 20 000 kiloa vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä suomalaisilta. Käytettyä tekstiiliä on kerätty varastoihin Forssaan, mistä sitä toimitetaan matonkuteiden valmistukseen ja mattojen kutomiseen.

– Kierrättäminen on Finlaysonin geeneissä. Sitä on tehty luontaisesti vuosikymmeniä sitten ja siihen samaan on tartuttu myös nyt, sanoo toimitusjohtaja Jukka Kurttila.

Kotitalouksissa on suuret määrät juuri lakanoita ja pyyhkeitä. Finlayson arvioi, että suomalaisilla on säilössä 250 miljoonan euron edestä komerotekstiilejä.