Joukkopako ICC:stä – Kansainvälinen rikostuomioistuin rapistuu uutuuttaan kiiltävien seiniensä sisällä

Kolme Afrikan maata on jo ilmoittanut lähtevänsä tuomioistuimesta, ja muutama muu on uhkaillut erolla. Afrikassa ICC nähdään väistämättä länsimaiden projektina, sanoo akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.

Ulkomaat
Ban Ki-moon hyväntuulisen näköisenä käsi pikkutytön harteilla, ympärillä hymyileviä ihmisiä.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon (keskellä) osallistui ICC:n uuden, pysyvän päämajan avajaisiin huhtikuussa 2016.Koen van Weel / EPA

Kansainvälisen rikostuomioistuimen ICC:n uusi pysyvä päämaja Hollannin Haagissa vihittiin juhlallisesti käyttöön tämän vuoden huhtikuussa. Seremoniaan osallistuivat sekä kuningas Willem-Alexander että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Puheissa (siirryt toiseen palveluun) nousi esiin sellaisia ilmauksia kuin "jalo tehtävä", "virstanpylväs" ja "perintö tuleville sukupolville".

Nyt lokakuussa, puoli vuotta myöhemmin, ylevyys on ollut puheista kaukana.

– ICC on todellisuudessa International Caucasian Court, kansainvälinen valkoisten oikeus. Se jahtaa ja nöyryyttää värillisiä, etenkin afrikkalaisia, Gambian viestintäministeri Sheriff Bojang syytti maansa valtiontelevisiossa tiistaina.

Samalla hän ilmoitti, että Gambia lähtee tuomioistuimesta. Myös Etelä-Afrikka ja Burundi ovat äskettäin sanoneet eroavansa ICC:stä.

Eikä olisi mikään yllätys, jos esimerkiksi Kenia tai Uganda lähtisivät perässä: samantapaisia valituksia afrikkalaisjohtajien epäreilusta kohtelusta on kuultu näidenkin maiden päättäjiltä.

Ensimmäiset erot ICC:n historiassa

Tätä ennen tuomioistuimesta ei ole sen lyhyen historian aikana eronnut yksikään valtio.

Vuosi kerrallaan se on päässyt ainakin himpun verran lähemmäs utopiaa koko maailman tuomioistuimesta, kun uusia valtioita on liittynyt mukaan, vaikka esimerkiksi Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina ovat pysytelleet ulkopuolella monien arabimaiden tavoin.

Nyt kehitys on kääntynyt. Mutta mitä afrikkalaisten johtajien syytösten takana on, ja ovatko ne perusteltuja?

Venäläisiä sotilaita panssariajoneuvon päällä lähellä Eguetia Georgian Etelä-Ossetiassa elokuussa 2008. Ilmassa leijuu sankkaa savua.
Venäläissotilaita Georgialle kuuluvassa Etelä-Ossetiassa elokuussa 2008. Venäjän ja Georgian välisen konfliktin tutkinta on ICC:n ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Afrikan ulkopuolella. Pavel Wolberg / EPA

Afrikan maat ovat pyytäneet tutkintoja

Afrikkalaispoliitikot vetoavat tyypillisesti siihen, että kaikki ICC:n syytteeseen asettamat henkilöt ovat afrikkalaisia ja myös meneillään olevat varsinaiset tutkinnat koskevat Afrikassa tapahtuneita rikoksia, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tuo poikkeus on tutkinta Georgian ja Venäjän vuoden 2008 sodasta.

Useissa tapauksissa maat ovat itse pyytäneet tutkinnan aloittamista, huomauttaa ICC:n tuomarina pitkään toiminut Erkki Kourula.

– Lisäksi ICC on toissijainen oikeusistuin. Se tarkoittaa sitä, että jos maa itse hoitaa hommansa, sen asioihin ei ole tarvetta puuttua. Mutta tietysti se näyttää huonolta, että Afrikka on yliedustettuna. Juttuja voisi tulla muualtakin.

Viime vuonna tuomarin tehtävät lopettanut Kourula muistuttaa, että tuomioistuin on pieni "eikä kärsi megalomaniasta".

– ICC:n olemassaolo on hyvä pelotteena ja ennaltaehkäisijänä – mikä onkin ollut ehkä sen tärkein vaikutus.

"Pääsyyttäjä voi valita, mihin vastaa"

Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi Helsingin yliopistosta on kriittisempi.

– ICC:n puolelta on sanottu, että hei kuulkaa, olemme vain vastanneet pyyntöihin. Teknisesti se pitää paikkansa, mutta pääsyyttäjä voi valita, mihin hän vastaa.

Aivan mitä tahansa tuomioistuin ei voi ryhtyä tutkimaan. Se ei voi omin päin alkaa selvittää esimerkiksi sitä, onko Syyriassa tapahtunut sotarikoksia, koska Syyria ei ole saattanut voimaan ICC:n perussääntöä. Tutkinnan aloittamiseen tarvittaisiin YK:n turvallisuusneuvoston pyyntö.

Turvallisuusneuvostossa taas istuvat Venäjä ja Yhdysvallat, jotka voivat veto-oikeuksillaan estää itsensä ja liittolaistensa kannalta ikävät tutkinnat.

Fatou Bensouda lähikuvassa.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Fatou Bensouda oikeudessa Haagissa tammikuussa 2015.Peter Dejong / EPA

Jos se näyttää uuskolonialismilta...

Kourula ja Koskenniemi ovat yhtä mieltä siitä, että nykyinen pääsyyttäjä, vuodesta 2012 tehtävää hoitanut gambialainen Fatou Bensouda on yrittänyt vastata Afrikasta esitettyyn kritiikkiin. Hän on esimerkiksi aloittanut esitutkinnat Palestiinassa ja Ukrainassa.

Oikeuden maantieteellinen vinouma syntyi ICC:n ensimmäisen pääsyyttäjän, argentiinalaisen Luis Moreno Ocampon kaudella.

– Moreno Ocampo lähti siitä, että syytämme, kun syytä on. Mutta ICC on poliittinen toimija, halusi tai ei, ja siltä vaaditaan poliittista viisautta, Koskenniemi sanoo.

Hänen mukaansa tätä viisautta Moreno Ocampolta puuttui.

– Historiallisista syistä meidän on Suomessa vaikea ymmärtää sitä tunteen paloa, joka Afrikassa nousee väistämättä, jos jokin vaikuttaa uuskolonialistiselta. Lainaan Ahti Karjalaista: asiat eivät aina ole niin kuin ne ovat, ne ovat sitä miltä ne näyttävät.

Afrikassa ICC nähdään väistämättä länsimaiden projektina, ja esimerkiksi Britanniaa ja Ranskaa rasittaa niiden menneisyys siirtomaaisäntinä, sanoo Koskenniemi.

– Jotkin Afrikan valtionjohtajista ovat valitettavasti melkoisia despootteja. He voivat vedota uuskolonialismiin estääkseen itseensä kohdistuvat tutkinnat. Tähän eivät entiset kolonialistiset valtiot voi juuri vastata.

Luis Moreno Ocampo puolilähikuvassa.
Luis Moreno Ocampo oli vielä vuonna 2012 toiveikas siitä, että kansainvälinen yhteisö pääsisi yhteisymmärrykseen Syyrian tilanteesta.Bas Czerwinski / EPA

Suurvaltojen suhteet heijastuvat ICC:hen

Koskenniemen mukaan osalla Afrikan maista on pyrkimyksenä muuttaa Afrikan ihmisoikeustuomioistuimen peruskirjaa siten, että siihen tulisi ICC.tä vastaava elementti. Hän arvelee, että ICC:n jättävät maat koettavat edistää tätä suunnitelmaa. Näin ne voisivat vedota siihen, että alueellinen oikeus hoitaa samoja tehtäviä.

– Se on viikunanlehti, jonka taakse on sitten helppo piiloutua.

Nykyisellään Afrikan ihmisoikeustuomioistuimen vaikutusvalta on Koskenniemen mukaan olematon.

Suomalaisasiantuntijat kuitenkin korostavat, että ICC:n tulevaisuus ei riipu yksittäisten maiden ratkaisuista vaan laajemmista yhteiskunnallisista kehityskuluista: suurvaltojen suhteista, nationalismin noususta, globalisaatiokritiikistä.

– Jos suurvaltojen välit ovat huonot esimerkiksi YK:ssa, voi olla huoleti, että myös ICC:ssä menee huonommin, sanoo Kourula.