Kolumni: Syövätkö byrokratialoiset lääkärin?

Terveyskeskuslääkäri taistelee jo nyt puolet työajastaan tietotekniikan kanssa ja jatkossa byrokratia vain lisääntyy. Tässä yhtälössä potilas ei voita, kirjoittaa Risto Laitila.

terveydenhoito
Risto Laitila
Risto LaitilaTero Kyllönen

Loiseläimiä kutsutaan parasiiteiksi. Parasitos on kreikkaa ja se aikanaan tarkoitti henkilöä joka tunkeutui syömään toisten ruokapöytiin ilman isäntäväen kutsua. Biologiassa parasiitti tarkoittaa eliötä jonka läsnäolo ja toiminta isäntäeliössä tuottaa isännälle pelkkää kiusaa. Äärimmäisessä tapauksessa parasitti voi tappaa isäntänsä.

Vainopistiäinen kuuluu tappaviin parasiitteihin. Pistiäisnaaras laskee munansa perhosen toukkaan. Munasta kuoriutuva pistiäistoukka syö isäntätoukan sisältäpäin. Lopulta isännästä jää vain tyhjä kuori.

Radiologian professori Pekka Vuoria väitteli eläkkeelle jäätyään filosofian tohtoriksi. Hän tutki lääkärintyötä ja loi käsitteen ”parasiittifunktio”.

Parasiittifunktiolla tarkoitetaan kaikkia lääkärille sälytettyjä työtehtäviä ja työaikaa vieviä velvotteita, jotka eivät liity lääkärin ydintehtävään, potilaan kohtaamiseen.

Moni on varmaankin huomannut että ison osan vastaanottoajasta lääkäri viestittelee tietokoneensa kanssa?

Minulta monesti kysytään miksi terveyskeskuksen lääkärillä on niin tavaton kiire. Miksi kahta vaivaa ei voi esimerkiksi valittaa samalla käynnillä?

Kun kansalainen saa itselleen 20 minuutin lääkärinajan terveyskeskukseen, niin tuossa samassa ajassa lääkärin pitää ehtiä tekemään paljon muutakin kuin keskustella potilaan kanssa ja tutkia tämän vaivaa. Moni on varmaankin huomannut että ison osan ajasta lääkäri viestittelee tietokoneensa kanssa?

Kun itse aloitin lääkärinurani terveyskeskuksessa kolmekymmentä vuotta sitten, lääkärintyötä ohjasi ennen kaikkea mahdollisimman hyvää ammattitaitoa korostava ja potilaan parasta ajatteleva lääkärin etiikka. Olennaisen tärkeää oli myös lääkäreiden välinen kollegiaalinen luottamus. Lääkintöhallitus piti toki vahtia, mutta potilaiden kohtaamiselle oli aikaa. Noista ajoista lääkärintyö terveyskeskuksissa on muuttunut dramaattisesti.

Pyöreästi puolet lääkärin työajasta menee huonosti toimivien tietojärjestemien kanssa tapellessa. Järjestelmät vaativat pikkutarkkojen tietojen tilastointia ja moninkertaista kirjaamista. Oma urakka on myös sähköisten reseptien uusimisessa.

Siihen päälle kun lisätään kehitys- ja laatuprojektit, lääkäriltä pyydetyt lausunnot, todistukset, viranomaisten vaatimat raportit, sekä vastineet potilaiden valituksiin, niin on ihme että aikaa potilaalle on työajasta edes tuo puolikas.

Nyt hallitus on huolissaan lääkehävikistä. Lääkehävikistä koituu vuosittain yhteiskunnalle ja kansalaisille yli 100 miljoonan euron kulut. Lääkkeitä päätyy poisheitettyinä myös luontoon sitä pilaamaan. Lääkehävikki on tietyssä määrin aina väistämätöntä ja onkin viisasta pyrkiä sitä minimoimaan.

Tavallinen tarina on vaikka se että potilas käy lääkärillä, saa lääkereseptin, hakee lääkkeen apteekista, mutta ei ota tableteista ensimmäistäkään

Mutta virkamiesten suunnittelemat keinot hävikin minimoimiseksi saa käytännön lääkärin huokamaan epäuskoisena. ”Voi ei! Mitä tällä kertaa?! ”

No ainakin sitä, että ensi vuodesta lähtien lääkäreillä on entistä suurempi vastuu lääkekuluista. "Lääkärin aika menee tekniseen laskemiseen eikä siihen että käytettäisiin se aika asiakaskontaktiin. Lyhyt vastaanottoaika menee papereiden ja koneen kanssa seurusteluun", pelkää sosiaalipolittinen asiantuntija Tarja Pajunen Eläkkeensaajien keskusliitosta.

Lääkehoidon onnistuminen tai epäonnistuminen on monimutkainen juttu. Yksi tärkeimpiä syitä suureen lääkehävikkiin on se että potilas ei luota lääkäriin, joka lääkkeen on määrännyt. Ja tästä syystä lääkkeeseen liittyy kielteinen lumevaikutus.

Lääkkeen käyttöä ei joko aloiteta se lopetetaan sivuvaikutusten takia. Luottamuksen rakentamiseen ja onnistuneeseen lääkehoitoon tarvitaan lähtökohtaisesti kiireetön ja hyvä lääkärin ja potilaan välinen kohtaaminen ja yhteistyö. Lääkehävikin torjumisen sälyttäminen lääkärin vastuulle kääntyy näin tarkoitustaan vastaan ja tulee lisäämään lääkehävikkiä entisestään.

Tavallinen tarina on vaikka se että potilas käy lääkärillä, saa lääkereseptin, hakee lääkkeen apteekista, mutta ei ota tableteista ensimmäistäkään. Viimeisin tällainen kohtaamani potilas oli saanut 100 kappaleen masennuslääkepurkin. Kiireinen lääkäri oli lukenut potilaan sairaanhoitajan luona täyttämän mielialan kartoituskaavakkeen ja ilmoittanut potilaalle että tätä vaivaa depressio. Tässä on lääke. Näkemiin.

*Mutta onneksi meillä on Sote-uudistus *ja potilas voi tulevaisuudessa valita itselleen lääkärin, jotka kiireet eivät kurita. Vai voivatko?

Helsingin Sanomissa (siirryt toiseen palveluun) haastatellun peruspalveluministeri Juha Rehula mukaan asiakkaat eivät voi tehdä valintojaan palvelun tuottajasta mielikuvien pohjalta. "Julkinen laaturekisteri on välttämätön. Samalla on määriteltävä, mitä hyvä laatu tarkoittaa”.

Näkymä kristallipallossani huolettaa. Tulevaisuudessa lääkärin ympärillä pörrää hyönteisparvi. Ne näyttävät erehdyttävästi vainopistiäisiltä.

Risto Laitila

Kirjoittaja on yleislääkäri, jonka isona tehtävänä on lääketieteen ja terveydenhuollon kansantajuistaminen. Laitilan mottona on ”Niin että Pihtiputaan mummokin ymmärtää". Hän vuorottelee maanantain kolumnipaikalla Heli Vaarasen, Paula Takion ja Reetta Rädyn kanssa.