Keskustelukurssi herätti pienen saamelaiskylän puhumaan osin unohtunutta äidinkieltä

Nellimistä lähtöihin oleva Teija Linnanmäki opiskeli aikuisena mummonsa äidinkielen, noin neljänsadan puhujan inarinsaamen. Hän kuitenkin huomasi, että lapsuuden kotikylässä kieli oli jo osittain unohtunut. Ratkaisuksi muodostui keskustelukurssi, jossa muistellaan ja vahvistetaan äidinkieltä.

ilmiöt
Ella Sarre
Nellimiläinen Ella Sarre on tyytyväinen, kun kotikylästä löytyy jälleen juttelukavereita äidinkielellä.Martta Alajärvi / Yle

Teija Linnanmäen mummo ei ollut enää puhumassa, kun Teija itse oppi inarinsaamen muutama vuosi sitten.

Hän halusi kuitenkin oppia sukunsa murteen inarinsaamesta, Itä-Inarin Nellimin murteen.

Linnanmäki kutsui kylän vanhukset yhteen paikkaan ja kehotti heitä puhumaan saamea, jotta kuulisi murteen oikean soinnin.

– Olen hyvin kiinnostunut Nellimin murteesta, sillä Nellim on minun lapsuuteni kotikylä. Haluan opetella juuri mummoni kielen ja nellimiläiset muistavat millaista se on, Linnanmäki sanoo.

Alku ei ollut kuitenkaan helppo, sillä suomalaistamisen ja suomenkielisen koulun kokeneet vanhukset eivät enää muistaneet kieltään hyvin tai olivat tottuneet puhumaan suomeksi. Suun avaaminen unohtuneella, kielletyllä äidinkielellä tuntui vaikealta.

Teija Linnanmäki
Teija Linnamäki halusi palauttaa lapsuuden kotikylänsä arkeen jälleen saamen kielen.Martta Alajärvi / Yle

– Muistan, että muutama vuosi sitten piti aina muistutella että puhutaan saamea, mutta nyt ei enää tarvitse. Kun tietää kenen kanssa voi puhua, niin inarinsaame tulee heti. Se on hyvin tärkeää, Linnanmäki kertoo.

Tapaamisissa luetaan vanhoja tekstejä, katsellaan kuvia ja muistellaan vanhoja. Myös uusia, esimerkiksi nykyteknologiaan liittyviä uudissanoja opetellaan, sillä ne voivat olla vanhemmille ihmisille outoja.

– Tämä on ollut hyvin tärkeä kurssi. Monet ovat alkaneet puhua inarinsaamea uudelleen. He ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaankin, Teija Linnanmäki kertoo.

Linnanmäellä on tarkoituksena tulevaisuudessa koota kurssin aikana muistelluista sanoista sanalista, jotta ne tulisivat myös muiden kieliyhteisön jäsenten avuksi ja iloksi.

Nellimiläinen Ella Sarre haluaisi oppia vielä kirjoittamaan äidinkieltään

Nellimiläinen Ella Sarre on tyytyväinen, kun on päässyt jälleen juttelemaan äidinkielellään.

Ella Sarre já mááccuh
Ella Sarre on myös käsityöntekijä. Saamelaismuseo Siidassa Inarissa on näytteillä hänen ompelemiaan saamenpukuja.Martta Alajärvi / Yle

– Paljon on sellaisia juttuja ja sanoja tullut mieleen, jotka ovat kadonneet. Ne ovat tulleet esille kurssin aikana, Ella Sarre sanoo.

Monet vanhemmat ja keski-ikäisetkään saamelaiset eivät osaa kirjoittaa saamea. Koulut on käyty suomeksi, eikä saamen kieltä ole opetettu lukemaan tai kirjoittamaan. Monet ovat aikuisiällä joutuneet opiskelemaan saamen kielen kirjoitusta ja lukemista.

Myös Ella Sarrella on toiveena oppia vielä kirjoittamaan äidinkieltään.

– Toivoisin, että tulisi sellainen aika, että opettelisi kirjoittamaan. Se on yksi sellainen taito, että pitäisi myös kirjoittaa, Sarre mietiskelee.

Saamelaismuseo kutsui tutustumaan näyttelyihin saameksi

Viime viikolla keskustelukurssilla oli erityinen viikko. Saamelaismuseo Siida oli kutsunut heidät Nellimin kylästä 80 kilometrin päähän Inarin kirkonkylään tutustumaan saamelaismuseon Aila ja nuket -näyttelyyn.

Näyttelystä kerrottiin inarinsaameksi, sillä saamelaismuseossa työskentelee monia saamen kielen taitajia.

Se oli myös suuri asia vanhemmille vierailijoille, Teija Linnanmäki selittää.

– Eiväthän ihmiset Nellimissä ole tottuneet siihen, että mitkään viranomaiset puhuvat inarinsaamea. Kyllä he niin tarkasti kuuntelivat, Teija LInnanmäki sanoo.

Ensi kerralla tapaaminen on taas totuttuun tapaan Nellimissä, jonkun kotona tai kylätalollla. Inarin matkalla oli niin paljon nähtävää, että juttuja riittää jälleen moneksi viikoksi, Ella Sarre arvelee.

– Minä uskon, että kun me tästä lähdemme, niin vasta meillä puhumista riittää! Ella Sarre naurahtaa.