Mihin lähiökapakat katoavat? – "Yrittäjyydestä on tehty hankalaa"

Monet lähiökapakoiden yrittäjät ovat pinteessä asiakaskadon takia. Syynä on suomalaisten alkoholinkulutuksen siirtyminen ravintoloista koteihin. Porilaisen Pub Keitaan omistajat syyttävät baarien kaatumisesta liiallista byrokratiaa.

baarit
Kaksi miestä kapakassa.
Karri Laihonen / Yle

Oven käydessä, oransseissa työhaalareissa olutta juovat miehet kääntyvät katsomaan, kuka tuli sisään. Haalarimiehet nousevat poistuakseen, kun he bongaavat Ylen logolla varustetun mikrofonin.

Porin Vähäraumalla sijaitsevassa Pub Keitaassa vietetään varhaista keskiviikkoiltaa. Taustalla soivat 1980-luvun hitit rytmittävät rauhallista rupattelua ja lasien kilinää.

Omistaja Katja Nissilän mukaan kyseessä on tavallista hiljaisempi keskiviikkoilta. Päivät Keitaassa noudattavat silti aina samaa sapluunaa.

– Näihin aikoihin täällä on työpäivän lopettelijoita, jotka tulevat muutamalle oluelle ja päivittävät päivän tiedot. Heidän lähdettyä saapuvat iltavuorolaiset, Nissilä naurahtaa.

Naapuribaarit katosivat

Vielä 2000-luvun alussa keskiviikkoillan harvoista asiakkaista kilpaili Länsi-Porin alueella usea pubi. Katja Nissilä ryhtyy muistelemaan ja listaa lähemmäs kymmenen baaria, jotka toimivat aikoinaan samalla suunnalla.

Nyt Pub Keidas on alueen ainut kapakka.

Säännökset, lait, kova verotus ja palkkakulut muodostavat yhdessä pienelle yrittäjälle taatusti vaikeuksia.

Anne Karhiniemi

Toinen omistaja Anne Karhiniemi uskoo, etteivät naapurijuottolat kestäneet anniskeluravintoloihin kohdistuvaa raskasta byrokratiaa.

– Alan yrittäjyydestä on tehty hankalaa. Säännökset, lait, kova verotus ja palkkakulut muodostavat yhdessä pienelle yrittäjälle taatusti vaikeuksia, Karhiniemi toteaa.

Kapakat eivät siis kaatuneet siksi, että ihmiset joisivat vähemmän?

– Olutpullon saa kaupasta tai Virosta paljon halvempaan hintaan kuin baarista. Se ohjaa kulutusta muualle kuin ravintoloihin, Karhiniemi sanoo.

Karhiniemen mielestä Keidas on pelastunut naapureitten kohtalolta laajan asiakaskunnan ansiosta.

– Täällä 18-vuotias ja 80-vuotias voivat istua saman pöydän ääressä ja kaikilla on hauskaa, Karhiniemi sanoo.

Yhteisön olohuone

Viiden euron hujakoilla pyörivä tuopin hinta on kannustanut monia nauttimaan alkoholia ennemmin kotioloissa. Vähäraumalla asuvalle Markku Lehtoselle Keidas ajaa kuitenkin olohuoneen asemaa.

– Käyn täällä joka päivä. Täällä on tutut vanhat jätkät ja yhteiset harrastukset. Lähinnä täytetään ristikoita ja puhutaan paskaa ja tämmöstä, Lehtonen kertoo.

Jos jotain vakioasiakasta ei näy pariin päivään, täältä soitellaan perään ja kysellään, onko kaikki kunnossa.

Katja Nissilä

Pubin omistajat kuvailevat lähiöbaarien asiakassuhdetta poikkeukselliseksi. Keitaassa on vietetty häitä, syntymäpäiviä ja varpajaisia.

– Kyseessä on pieni perhe. Jos jotain vakioasiakasta ei näy pariin päivään, täältä soitellaan perään ja kysellään, onko kaikki kunnossa, Katja Nissilä toteaa.

Vuodesta 1971 asti Keitaassa asioinut Markku Lehtonen muistaa hyvin naapurustossa sijainneet kapakat, joita ei enää ole. Tuuheaa partaansa hapuileva Lehtonen ei tiedä mitä tekisi, jos Keidas sulkisi ovensa lopullisesti.

– Olisi miettimisen paikka. Haluan nähdä vanhoja kavereita joka päivä. Kotona ei viihdy yksin, siellä tulee hulluksi, Lehtonen sanoo.