Esteet apinaradaksikin kutsutulla sotilasesteradalla ovat haastavia. Viisi metriä korkeat köysitikkaat, pari metriä syvä betoniseinäinen monttu, erilaiset seinät ja ryömintäesteet panevat radan suorittajan koville.
Hennalan sotilasesterata oli siviileiltä suljettu vuoden 2014 loppuun saakka, jolloin alueella sata vuotta toiminut varuskunta lopetettiin. Pikkuhiljaa kuntoilijat ja urheilun harrastajat ovat löytäneet entisen varuskunta-alueen perällä oleva radan. Käypä paikkaa kokeilemassa myös läheisen yläkoulun poikien liikuntaryhmätkin.
Ensikertalaisia pelottaa, hikoiluttaa ja naurattaa
Ensi kertaa Hennalan ”apinarataa” kokeilevilla on hauskaa.
–Ryömiminen ja kiipeäminenkin oli ihan hauskaa sitten kun uskalsi mennä. Oli vähän pelottavaa kääntyä tuolla ylhäällä, kun on korkeanpaikankammo. Tiukkaa teki, mutta kyllä me sinne päästiin, Kiia Hänninen sanoo osoittaen noin viisi metriä korkeaa estettä, jonka päälle kiivetään köysitikapuita pitkin.
–Tuo melkein kolmemetrinen betoniseinä, joka pitäisi ylittää, jäi välistä, Mandi Martins kertoo.
Pinja Halme yrittää vetää itseään kahden metrin korkeuteen, rautatolppien väliin korotetulle lankulle.
–Kyllä tänne pääsee, jos on tarpeeksi vihainen, Pinja Halme uhoaa.
Sotilasviisiottelua varten rakennettu esterata saa kiertäjänsä hengästymään ja hikoilemaan.
–Pahin oli kyllä tuo ryömiminen. En olisi uskonut, että se on niin raskasta. Se on semmoista liikettä, mitä ei tule tehtyä kauhean usein. Sitten se, että samalla naurattikin niin paljon, sai voimat loppumaan ihan totaalisesti, Pinja Halme sanoo samalla puuskuttaen.
Suurin osa radoista armeijan hallussa
Sotilasesterata on siviilikäytössä harvinaisuus. Lähes kaikki vastaavat radat ovat puolustusvoimien suljetuilla alueilla. Lahden rata täyttää kansainväliset sotilasviisiottelukilpailujen vaatimukset ja sillä on kisattu muutama vuosi sitten lajin maailmanmestaruudesta.
Hennalan rata on nyt reserviupseeriliiton hallussa ja sen yläpidosta vastaa Lahden reserviupseerikerho.
Ratavastaava Ville Viittanen varoittaa radalle lähtemisestä yksin omin päin. Kokematon voi loukata esteillä itsensä.
–Ehdottomasti pitää olla parin kanssa liikenteessä. Ja järki on pidettävä mukana, ei passaa hullutella näillä vehkeillä. Tämä on vaativa rata, parikymmentä estettä. Kerralla sen läpi vetäminen vaatii hyvän ja monipuolisen kunnon. Teknikoita este kerrallaan harjoittelemalla siinä voi hioutua melkoiseksi timantiksi, Ville Viittanen sanoo.