Linn Ullmannin kirja kertoo kuuluisista vanhemmista, mutta siitä ei saa puhua

Ingmar Bergmanin ja Liv Ullmannin tytär kirjoittaa perheestään, mutta jätti päähenkilöt ilman nimiä.

kirjallisuus
Linn Ullmann jakoi signeerauksia Helsingin kirjamessuilla.
Linn Ullmann jakoi signeerauksia Helsingin kirjamessuilla.Mikko Ahmajärvi / Yle

Tässä ollaan mahdottoman tehtävän edessä. Miten kirjoittaa juttu kirjailijasta, joka on tehnyt omaelämäkerrallisen romaanin, mutta jolta ei saa kysyä mitään henkilökohtaista? Tilannetta mutkistaa, että kirjailijan isä on maailmankuulu elokuvaohjaaja Ingmar Bergman ja äiti norjalainen näyttelijä Liv Ullmann.

Kustantamosta on painotettu, että nimiä ei saa lausua ääneen. Ullmann ei pidä siitä, että haastattelussa puhutaan hänen vanhemmistaan.

Nyt on oltava tarkkana.

Linn Ullmann osoittautuu kuitenkin herttaiseksi ja vuolaaksi haasteltavaksi. Heti ensimmäisessä vastauksessaan hän alkaa kertoa yksityiskohtaisesti kirjan syntyprosessista ja isästään. Tosin ilman nimeä.

– Uusimman kirjani lähtökohta on hyvin henkilökohtainen. Isäni ammensi sekä elokuvissaan ja kirjoissaan paljon omista kokemuksistaan ja nyt hän halusi käsitellä vanhenemistaan. Hän koki vanhenemisen rankaksi. Yksin hän ei enää pystynyt asiaa käsittelemään, joten päätimme tehdä kirjan yhdessä.

Idea oli molempien mielestä loistava ja kaksikko ryhtyi suunnittelemaan kirjaa. Milloin olisi hyvä aloittaa, mikä olisi sopiva nimi kirjalle? He suunnittelivat ja suunnittelivat. Vuodet kuluivat. Kun Linn Ullmann sai vihdoin hankittua nauhurin ja sovittua aloituspäivän kirjaprojektille, Ingmar Bergman oli jo 89-vuotias.

Tajusin, ettei tästä tule mitään. Olin menettänyt viimeisen mahdollisuuden keskustella isäni kanssa.

Linn Ullmann

– Kaikki suunnitelmamme romuttuivat. Hän eli viimeisiä kuukausiaan ja oli jo huonokuntoinen. Hän ei aina erottanut unia ja todellisuutta. Hänen huikean hyvä muistinsa oli mennyttä. Tajusin, ettei tästä tule mitään. Olin menettänyt viimeisen mahdollisuuden keskustella isäni kanssa.

Ingmar Bergmanin kuoleman jälkeen Linn Ullmann kuunteli muutamia nauhoituksia, joita oli kuitenkin tehnyt. Ne olivat surkeita sekä sisällöllisesti että teknisesti.

– Tunsin epäonnistuneeni tyttärenä ja kirjailijana.

Linn Ullmannin teos Rauhattomat on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Linn Ullmannin teos Rauhattomat on ehdolla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi.Mikko Ahmajärvi / Yle

Isä ei koskaan myöhästynyt

Nyt päästään varsinaiseen kirjaan, jota Linn Ullmann on markkinoimassa Helsingin kirjamessuilla. Rauhattomat syntyi näistä lähtökohdista. Tarkoitus oli käsitellä vanhenemista, mutta nyt kiintopisteeksi tulivat muistot ja muistaminen.

– Käytin paljon omakohtaisia muistoja. Muistaminen on mielenkiintoista, koska ikinä ei voi olla aivan varma muiston todellisuudesta. Me täydennämme muistojamme tarinoilla, jotka sopivat kehyskertomukseen.

Ullmann käytti kirjansa rakennusmateriaalina muistojen lisäksi henkilökohtaisia kirjeitä, joita oli saanut isältään.

– Jos olisin mennyt Tukholmaan kaivelemaan Ingmar Bergmanin arkistoja, kirja ei olisi kertonut enää isästä.

Mietin mistä muistan isän parhaiten? Se oli täsmällisyys.

Linn Ullmann

Kirjan käännekohdaksi muodostuu kohtaus, jossa isä myöhästyy.

– Mietin, mistä muistan isän parhaiten. Se oli täsmällisyys. Kaikki pyöri tarkasti ajan ympärillä. Oli tärkeää tietää milloin joku alkaa tai loppuu. Isän elämä oli suunniteltu kellon mukaan. Hän ei ikinä myöhästynyt. Paitsi sen yhden kerran, jonka jälkeen mikään ei ollut ennallaan.

Siitä hetkestä Linn Ullmann tajusi, että vanhuus oli saanut otteen isästä.

"Lukijoita ei voi mennä neuvomaan"

Kirjassa kuvataan tytön kasvua ja suhdetta vanhempiinsa. On päivänselvää, että kirjan tyttö on Linn Ullmann, mutta romaanin kolmelta päähenkilöltä puutuvat nimet. On vain äiti, isä ja tyttö.

– Pohdin paljon nimiasiaa. En halunnut kirjoittaa vanhempieni oikeilla nimillä, koska kaikki tuntevat heidät. Heihin liittyy niin paljon valmiita oletuksia. Se olisi pilannut kirjoittamiseni.

Rauhattomat on hienosti kirjoitettu kaunokirjallinen teos, johon tunnistettavuus väistämättä tuo oman kiinnostavuutensa. Linn Ullmann ei kuitenkaan myönnä ärsyyntyvänsä siitä, jos teosta luetaan omaelämäkertana.

– Asialle ei voi enää mitään, kun kirja on julkaistu. Ei lukijoita voi mennä neuvomaan, että tämä kirja täytyy lukea näin ja näin.

Nyt kun olemme leikkineet kiltisti nimettömyysleikkiä, loppuun on pakko kysyä, miksi kirjahaastattelussa ei saa käyttää Ingmar Bergmanin ja Liv Ullmannin nimiä?

– Haluan, että kirjalla on yleispätevyyttä. Kirjan isä ja äiti voivat muistuttaa lukijan isää ja äitiä, ei vain minun.