Ihminen on mustaa kultaa arvokkaampi saalis – Merirosvot jahtaavat öljyä ja lunnaita nyt Guineanlahdella

Afrikkalainen merirosvous on siirtynyt idästä länteen, Somalian vesiltä Länsi-Afrikan Guineanlahdelle. Aiemmin vaarassa olivat erityisesti öljytankkerit, nyt myös kauppa-alukset ja ennen kaikkea niiden miehistöt.

merirosvous
Näkymä rannalle, jossa on merivartioston asema. Kuvan etualalla on juokseva koira.
Beninin merivartioston tutka-asema ja koulutuskeskus on osa rannikon valvontaverkostoa. Asema sijaitsee suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon naapurissa. Hilla Kaipainen

Vesi kimmeltää Afrikan auringossa. Sotilaat tähyilevät merelle vartioasemallaan suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon naapurissa Beninissä Länsi-Afrikassa. Rannalla on vahdissa kaksi nuorukaista kerrallaan. Lähivesillä liikkuu kalastaja-aluksia. Öljytankkereita ja rahtialuksia näkyy vain horisontissa.

– Merisotilaat asuvat tuossa sadan metrin päässä olevassa koulutuskeskuksessa ja lenkkeilevät rannalla. Heidän palveluksensa kestää useamman vuoden, kertoo Villa Karon korkeakouluharjoittelija Hilla Kaipainen.

Base Navalessa, merisotilaiden koulutuskeskuksessa opiskelee parisataa nuorukaista.

Grand-Popon asema kuuluu pitkin Guineanlahden rannikkoa sijoitettujen tutka-asemien ketjuun, merivartioston valvonta on rauhoittanut merirosvousta ainakin rantavesillä.

– Nuorukaiset kanniskelevat aseitakin, mutta merirosvous ja merivartioston työ eivät sinällään kylän elämää suoraan kosketa, selvittää Hilla Kaipainen puhelimessa Beninistä.

Beninille pieni tutka-asema on kokoaan tärkeämpi. Se on osoitus, että rannikkovaltiot ainakin pyrkivät valvomaan omia aluevesiään. Jos kauppa-alukset kaikkoavat, talousvaikutukset ovat isot. Satamat eivät saa tuloja ja vakuutusmaksut nousevat korkean riskin alueilla.

Sisämaan taisteluista merien rosvoiksi

Somaliassa merirosvoiksi ovat ryhtyneet liikakalastuksen vuoksi elinkeinonsa menettäneet pienalusten kalastajat. Länsi-Afrikassa Guineanlahdella piraattien uusi ja kasvava sukupolvi tulee sisämaasta, kuten Nigerjoen suistosta.

Taustalla on Beninin naapurimaan Nigerian öljytuotantoalueen köyhyys ja poliittisen järjestelmän hauraus. Nigerjoella toimivien aseellisten joukkioiden armahdusohjelman päättymisen pelätään tuovan lisää merirosvoja lähivesille. Väestö kasvaa, mutta työpaikkoja ei ole.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Päällystöstä pyydetään suurimmat lunnaat

Maailman vesillä merirosvous on yleensä vähentynyt, mutta sieppaukset ovat muuttuneet vaarallisemmiksi. Huolestuttavinta on miehistön sieppauksien lisääntyminen.

Tänä vuonna aluksilta on viety jo 32 merimiestä, kun viime vuonna heitä oli 15. Halutuimpia panttivankeja ovat päällystön jäsenet, kapteenit, perämiehet ja konepäälliköt.

Lunnaspyynnöt ovat korkeita. Kun superöljytankkeri Kalamos (siirryt toiseen palveluun) kaapattiin helmikuussa 2015 Guineanlahdella, panttivankien vapaudesta maksettiin yli 400 000 euroa.

Länsi-Afrikassa vankeja pidetään kehnoissa oloissa pienillä saarilla esimerkiksi Nigerjoen suistoalueella. Piina saattaa kestää vuosia. Silti vapautuneet ovat onnekkaita. Osa merimiehistä kuolee joko kaappauksissa tai panttivankeudessa.

Eniten merimiehiä on siepattu juuri Nigerian rannikolla.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Moottoripyörät kelpaavat, säilykkeet eivät

Tuottoisa merirosvous on sidoksissa muuhun järjestäytyneeseen rikolllisuuteen. Merirosvoille ei kelpaa mikä tahansa, alukset ja lastit valitaan tarkoin.

Lastin sisältö tiedetään jopa kontin tarkkuudellla, saaliiksi kelpaavat esimerkiksi kalliit moottoripyörät tai arvoelektroniikka. Tällöin rahdin sisällöstä on täytynyt tulla tieto maista, kuten korruptoituneelta satamaviranomaiselta.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Hyökkäyksien raaistumisen ohella uusi piirre ovat merirosvojen uudistuneet alukset. Merirosvojen toiminta-alue ulottuu lännessä Sierra Leonen tienoille ja etelässä Angolaan saakka.

Hyökkäykset yltävät yhä kauemmas merelle. Tänä vuonna useita kaappauksia on tehty yli 50 merimailin päässä Nigerian rannikosta.

Aluksiin yritetään nousta väkisin nykyisin myös alusten saapuessa satamaan. Merenkulkijoilla on riskivesille nyrkkisääntö: nopeutta olisi oltava yli 18 solmua.

Afrikan maat poikkeuksellisen yksituumaisina merirosvousta vastaan 

Merivalvonnalla ja EU:n Atalanta-operaatiolla rosvous saatiin vähenemään Somalian vesillä. Afrikan valtiot yrittävät myös itse torjua meririkollisuutta elintärkeiden vienti- ja tuontitulojen säilyttämiseksi. Togon pääkaupungissa Loméssa allekirjoitettiin vastikään laaja yhteistyösopimus.

Valtioiden välillä on kuitenkin suuria eroja. Somaliassa ryöstelyä saatiin vähennettyä, koska partioinnista vastasivat kansainvälisen valvonnan lisäksi turvalllisuusfirmat. Ulkomaisiin turvayhtiöihin oli turvauduttava, koska maalla itsellään ei ole toimivaa hallintoa eikä pätevää merivartiostoa.

Länsi-Afrikassa rannikkovaltioissa Angolasta Norsunluurannikolle yhteiskunta toimii jotenkin, ja valtiot pyrkivät vastamaan oman alueensa valvonnasta.

Ryöstö yhden maan aluevesillä, pakoon toisen maan vesille 

Rikollisuutta yritetään kitkeä myös lainsäädännöllä. Oikeuteen on toimitettu Somaliassa ja länsirannikolla 1 000 merirosvouksesta syytettyä.

Valtaosa kaappauksista sattuu aluevesillä. Hyökkäykset toteutetaan samalla kaavalla. Ryöstö tehdään yhden valtion vesillä, sitten livahdetaan turvaan naapurin merialueelle.

Merenkulkijoiden riskit ovat erilaisia aluksen alkuperämaasta ja kansallisuudesta riippuen. Kansainvälisillä aluksilla on usein turvajärjestelmät ja saattueet, mutta paikallisilla kalastajilla ja merenkulkijoilla tätä etua ei ole.

Jutussa on haastateltu IMO:n tiedotusta ja ja lähteenä käytetty Piracy Beyond Borders-järjestön nettisivustoa.

Voit lukea yhden pelastuneen miehistön tarinan tästä BBC:n sivuilta (siirryt toiseen palveluun).