Sananen – Tulot ja menot

Suomalaiset saattavat olla maailman kateellisin kansa. Mutta silloin kun käyrä korventaa verisuonta paineellaan, pitää muistaa että hyviä tuloja ja menoja on ilman rahaakin.

kateus
Mikko Maasola syö hernekeittoa.
Mikollekin maistui!Arvo Vuorela / Yle

Kateus on inhottava tunne. Nimenomaan Suomessa. Täällä se vain kalvaa ja nostaa pahanhajuista suodattamatonta verenpainetta läskin läpi uutteena pintaan. Monessa maassa ja kulttuurissa kateus saa ihmiset toimimaan ja pinnistelemään, että itselläkin menisi paremmin. Varallisuus kasvaisi ja onnellisuus lisääntyisi. Ei täällä. Täällä suomalainen on valmis maksamaan siitä, että naapurilla menisi huonommin.

Tämän kaiken takia Suomessa on niin säälittävän vähän rikkaita. Pieni porukka kerää enemmän ja enemmän, jahtiklubilla ei näy uusia naamoja. Me muut sairastumme vuosi vuodelta pahemmin kateuden kuumotukseen. Keho on alkanut tuottamaan semmoisia salpaajia, että hyvä kun pääsee koiran kanssa ulos.

Olen käynyt varakkaan ihmisen talossa. Onnistuin olemaan kateellinen, vaikka en itse olisi halunnut asua kyseisessä. Materiaalit, uutuudenviehätys ja ilmapiiri eivät puhutelleet. Silti kihisytti. Iso raha antaa arominsa sisäilman laadulle. Tuloerot ovat eroja. Ero on aina kipeä asia, syvä haava.

Suomalainen on valmis maksamaan siitä, että naapurilla menisi huonommin.

Meillä on ainutlaatuinen lahjakkuus kääntyä sisäänpäin. Oma elämä jää tänään melkein elämättä, kun kauna ja kateus tulevat tervehtimättä sisään. Taas tulee omituinen olo, vailla mitään todellista syytä.

Kun on tulva ja lukuja roiskuu silmille, pääväriksi nousee punainen. Kun jää vahingossa tuijottamaan kaikkia niitä nollia joita on ennen pilkkua, pelinkehittäjän vuosikertomuksessa, sitä jää miettimään mitataanko ihmisen arvo rahassa.

Onko tuloton tuottamaton? Eikö hän ole saanut viime vuonnakaan mitään aikaan? Ei mitään mainitsemisen arvoista? Oikeastaan hän on pahantekijä, koska ei ole maksanut verojakaan, ei osallistunut niin sanotun hyvinvoinnin rahoittamiseen. Jonkun Ekin, joka kyllä näyttää pahoinvoivalta.

Oma kysymyksensä on, mitä rahalla saa? Lisää huolia? Jos pistää kaiken rahansa aina vääriin asioihin, niistä ei irtoa ainakaan mielihyvää. Kuormitat luontoa ja itseäsi, tarjoat vääränlaisen mallin tulevaisuudelle, lapsillesi. Juot itsesi hengiltä. Sitä ennen kompastut kalliiseen leluun ja murrat lonkkasi, ehdit sairastuttaa kaikki entiset kaverisi kateellisiksi ja hukata elämäsi virta-avaimen.

Karkeasti ottaen elämässä on tuloja ja menoja. Tässä kuva pitää nähdä isona, ei veroilmoituksen kokoisena.

Olemme rahan yläpuolella, me kohti kuolemaa kulkevat.

Kiitollisuus on lääkettä kateuteen. Sitä olisi saatava äkkiä, ja suoraan verenkiertoon. Ne jotka panostavat veronkiertoon, eivät typeryyttään osaa sitä suloista seerumia kaivata.

Siksi olisi tehtävä vuosittain henkilökohtainen tulo- ja menoarvio. Rahasta ei tarvitse puhua, olemme sen yläpuolella, me kohti kuolemaa kulkevat. Mikä verotti, vaikkapa tunnelmaa, sen saa mainita.

Siis mitä on tullut ja mitä on mennyt. Tyyliin: tukka on nyt mennyt, mutta ripaus mielenrauhaa tullut. Tulopuolella olivat ystävät, jotka pysyivät, eivätkä jättäneet tulematta. Nuoruuden rippeet olivat menopuolella. Itsetuntoa verotti viimeinen ravintolavierailu. Olin näkymätön mies. Uusia ajatuksia tuli, tulopuolelle, silloin kun niitä kipeimmin kaipasi. Nukkumaan meno oli taas niitä parhaita menoja.

Ja lapsi on kasvanut niin, tullut ja mennyt. Sitä kassavirtaa katsellessa tuntee itsensä vihdoinkin rikkaaksi.

Maallikkosaarnaaja Maasola