Lapinhullu Sanni Kaitamäki toteutti unelmansa: "Mitään järkeä tässä ei ole – vain se, että rakastan poroja"

Kaitamäen tilalla laiduntaa eteläpohjalaisittain harvinaisia kotieläimiä. Talon pihapiirissä on iso aitaus kolmelle porolle.

poro
Sanni Kaitamäki ruokii porojaan Kurikan Sarvijoella. Porot nauttivat ruuakseen muun muassa viljaa, kerppuja, jäkälää, omenoita ja tatteja.
Sanni Kaitamäki ruokii porojaan Kurikan Sarvijoella. Porot nauttivat ruuakseen muun muassa viljaa, kerppuja, jäkälää, omenoita ja tatteja. Anna Wikman / Yle

Kurikan Sarvijoki on pieni kyläyhteisö Vaasan kupeessa. Kaitamäen perheellä on kylässä iso lammasfarmi, vahtikoiria ja pieni poropuisto. Aitauksessa koivujen ja kuusten siimeksessä käyskentelee kolme poroa.

Sampo on 5-vuotias, kookas hirvas ja kaksi siroa, puolitoistavuotiasta tyttövasaa Taiga ja Halla. Eläimet ovat lemmikkejä, niitä ei teurasteta lihoiksi.

– Mitään järkeä tässä ei ole - vain se, että rakastan poroja, nauraa Sanni Kaitamäki.

Lapsuuden haave

Jalasjärvellä syntyneellä Sanni Kaitamäellä porot ovat olleet haaveena lapsuudesta asti.

– Pienenä likkana uhkasin, että minähän otan Kutturasta porot mukaan. Vietimme Kutturan kultamailla kaikki lapsuuteni lomat ja vanhemmiltani tarttui lapinhulluus.

Rakkaus toi Sannin aikanaan myös lammasfarmille. Maata oli riittävästi, niinpä porot otettiin pihapiiriin. Niin toteutui lapsuuden haave.

– Porot ja lampaat tulevat hyvin juttuun. Laitumet ovat rinnakkain, mutta samaan aitaukseen niitä ei uskalla päästää.

Poro syö muun muassa viljaa,kerppuja, tatteja ja omenoita, mutta ilman jäkälää se ei pärjää.
Porot eivät selviä ilman jäkälää.Anna Wikman / Yle

Tarvittaessa poro jopa nyrkkeilee

Poro on tarkka omasta reviirialueestaan.

– Poro on hyvin omanarvon tunteva, ylpeä ja myös aggressiivinen eläin. Jos poro suuttuu, se nousee takajaloilleen ja potkii niillä, nyrkkeilee etujaloillaan ja käyttää sarviaan. Tällaisissa tilanteissa lammas jää toiseksi, tietää Kaitamäki.

Ei mikään kevyt harrastus

Lemmikkiporoista on myös paljon työtä. Pelkästään ruuan kerääminen on iso urakka.

– Tämä ei ole mikään kevyt harrastus. Pitkin metsiä keräämme kerppuja, oksia, lehtiä, tatteja ja poroille ensiarvoisen tärkeää jäkälää, kertoo Kaitamäki.

Tilalla on onneksi omaa metsää, josta isäntäväki saa jäkälää.

– Lisäksi meillä on ihania ystäviä, joilla on maata. Aina kun jäkälää kerätään, siihen tarvitaan lupa maanomistajalta. Jäkälää pitää ottaa varovasti, ettei maa jää paljaaksi.

Poro vaatii tilaa ja laitumia pitää pystyä myös vaihtamaan, samalla tavalla kuin lampaillakin.

– Aitauksen metsikkö toimii tuulensuojana ja mikä tärkeintä kesällä auringonsuojana. Siellä ne nukkuvatkin, emäntä selventää.

Poroaitauksen vieressä laiduntavat lampaat, joita pitävät silmällä lauman vartiakoirat. Poroja ja lampaita ei voi pitää samassa aitauksessa, koska poroille oma reviiri on tärkeää.
Poroaitauksen vieressä laiduntavat lampaat, joita pitävät silmällä lauman vartiakoirat. Poroja ja lampaita ei voi pitää samassa aitauksessa, koska poroille oma reviiri on tärkeää. Anna Wikman / Yle

Mäkäräiset eivät kiusaa Etelä-Pohjanmaalla

Vasoilla on vielä sarvet päässä, mutta Sampo on jo pudottanut sarvensa.

– Normaalisti se tapahtuu vasta joulukuussa, mutta Sampo on nyt hieman etuajassa.

Vaikka porot joutuvat olemaan aitauksessa, niin on Etelä-Pohjanmaalla hyviäkin puolia.

– Täällä ei ole räkkää, mitä taas on Lapissa tuhottoman paljon. Täältä siis puutuvat mäkäräiset ja itikat, hymyilee iloinen poroemäntä.