200 vuotta sitten naisvangit tuomittiin irtolaisuudesta ja lapsenmurhasta

200 vuotta sitten perustetussa naisten vankilassa vangit opetettiin kehräämään ja kutomaan. Lappeenrannassa entinen naisvankila on kunnostettu kulttuuriravintolaksi.

Kotimaa
Kehruuhuone 200-vuotta näytelmä
Kehruuhuoneen 200-vuotisesta historiasta kertovassa näytelmässä naisvangit käyvät pyykillä vankilan lähellä Saimaan rannassa.Tommi Parkkinen / Yle

Naisia syytettiin irtolaisuudesta, lapsenmurhasta tai ihan vaan emännän rintarossin varastamisesta. Rangaistuksena monta vuotta kehruuhuonetta. Tämä oli todellisuutta 200 vuotta sitten Lappeenrantaan perustetussa naisvankilassa.

13 - 14 vuoden tuomio oli hyvin tyypillinen.

Sari Kaasinen

– 13–14 vuoden tuomio oli hyvin tyypillinen, kertoo taiteilija ja toimitusjohtaja Sari Kaasinen. Hänen johtamansa kulttuuri- ja tapahtumakeskus Kehruuhuone toimii samojen hirsiseinien suojassa, jossa vangit parisataa vuotta sitten suorittivat rangaistustaan.

Vankiäiti tuomittiin kerta toisensa jälkeen

Naisvankilan perustamisen 200-vuotispäivää varten Sari Kaasinen etsi tapaa, jolla historian vaiheita voisi esitellä yleisölle. Syntyi musiikkinäytelmä. Näytelmän työryhmä huomasi ilokseen, että vankilatoiminnan vaiheet on tallennettu hyvin. Myös yksittäisten vankien elämäntarinoista löytyy yksityiskohtaista tietoa.

– Näytelmässä on mukana esimerkiksi vanki Leena Bollström. Hän on kolmen tyttären äiti, jolla ei ole vakituista asuinpaikkaa. Siksi hänet ja lapset lähetetään vähän väliä vankilaan. Perusteena tällä naisella on irtolaisuus. Tuomion pituus tällä kerralla oli vuoden.

– Järjestimme viime keväänä muisteluiltoja, joissa saimme paikallisilta ihmisiltä arvokkaita tarinoita, Kaasinen sanoo.

Keisari Aleksanteri I:n käskystä

Kehruuhuonelaitos perustettiin Lappeenrantaan 5. marraskuuta 1816. Perustamisasiakirjan allekirjoittaja oli Venäjän keisari Aleksanteri I. Tarvetta naisvankilalle oli, sillä vastaavan laitoksen tilat Turussa olivat käyneet liian pieniksi.

Naisvankien työ- ja ojennuslaitoksen toiminta Lappeenrannassa pääsi varsinaisesti alkamaan kevättalvella 1819. Kehruuhuoneelle tuotiin rikoksista tuomittuja naisia sekä pahatapaisia ja joutilaita irtolaisnaisia eri puolilta maata.

Alkuvuosina kehruuhuoneen käytössä oli Lappeenrannan linnoituksen kivisiä kasarmirakennuksia. Nykyinen hirsirakenteinen kehruuhuone rakennettiin vankien työtuvaksi vuonna 1838.

Kahdesti päivässä naisilla oli mahdollisuus käydä ulkona.

Sari Kaasinen

– Jos Kehruuhuoneen hirsiseinät voisivat kertoa, tarinoita olisi tuhansia. Kuulisimme tarinoita kovasta kohtalosta, surusta ja murheesta, mutta myös ilosta, onnesta ja onnistumisen riemusta, Sari Kaasinen sanoo.

Seinähirsien lukemattomat tarinat

Nimensä kehruuhuone sai nimenomaan siellä tehdystä työstä. Naisten päivät täyttyivät villan karstauksesta, langan kehräyksestä, höyhenien riivinnästä sekä sukkien ja kankaan kudonnasta. Työsaleissa painettiin 10-tuntista päivää.

– Herätys oli neljän aikoihin, työt aloitettiin viideltä.

Kehruuhuoneen neljää suurta työsalia lämmitettiin tiilestä muuratuilla uuneilla. Sanomattakin on selvää, että saleissa oli talvisin hyytävää.

Vankila-alueen ympärillä oli korkea puuaita, joka erotti vankilan omaksi saarekkeekseen laitoksen työntekijöiden asuinrakennuksesta sekä muusta kaupunkialueesta.

– Kahdesti päivässä naisilla oli mahdollisuus käydä ulkona. Pyykkipäivät olivat oma lukunsa, silloin vangit lähtivät pyykille vankila-alueen ulkopuolelle läheiseen Saimaan rantaan.

Kudonnan opettajan kiinnostava valinta

Kehruuhuone ei ollut vain vankien säilytyspaikka. Laitoksen tarkoituksena oli paitsi tuottaa tuloja valtiolle, antaa naisille myös siveellistä kasvatusta. 1860-luvun lopussa kehruuhuoneella oli oma kirjasto ja kehruuhuoneessa annettiin vangeille myös yleissivistävää opetusta.

– Kudontamestarinna Agatha Nordlund oli työsalien jämpti työnjohtaja, Sari Kaasinen kuvailee yhtä kehruuhuonelaitoksen merkittävistä hahmoista.

Historiatietojen mukaan kudontamestarinna Nordlund teki yksityiselämässään tuolle ajalle poikkeuksellisen rohkean ratkaisun. Hän eli yhdessä naisystävänsä kanssa ja kaksikko oli jopa hankkinut kotitalonsa yhdessä. Agatha Nordlundin hautansa on Lappeenrannassa.

Kehruuhuone oli tarkoitettu noin sadalle vangille, mutta vankilaan tuomittujen naisten määrä ylittyi jo ensimmäisenä toimintavuonna. Laitos toimi runsaat 60 vuotta, vuoteen 1881 asti. Yli puolet Lappeenrannan vankilassa olleista naisista oli lähetetty sinne irtolaisuuden perusteella, neljäsosa suoritti tuomiotaan lapsenmurhasta ja noin 15 prosenttia varkaudesta. Vankilassa asui myös kodittomia lapsia.

Naisvankila-ajan jälkeen kehruuhuoneen värikäs historia jatkui miesten vankilana, urheilutalona ja erittäin suosittuna tanssipaikkana.