Kolumni: Metsästys ei ole enää tätä päivää

Metsästys on ikiaikainen jäänne ajalta, jolloin luonto oli rikasta ja monimuotoista. Nyt se ei ole, ja aika on ajanut metsästyksen ohi, kirjoittaa kolumnisti Kaarina Davis.

metsästys
Kaarina Davis
Kaarina DavisOnni Koivisto / Yle

Luulin kuulleeni ulkoa laulujoutsenten huutoa. Kunnes tajusin, että metsästäjät soittivat torviaan kulkien laajalla rintamalla metsässä huutamassa ”HEI-HEI!” ajaen kaikki luonnoneläimet tieltään.

Metsästäjät kulkivat minunkin metsäni läpi jokamiehenoikeuksien turvin.

Kaikki linnut rannassani ovat vähentyneet. Jo viime talvena linnunruokaa kului puolet vähemmän kuin ennen. Aiemmin linturikas rantani on ollut autio sorsastuskauden alusta lähtien. Loppukesän venetsialaisjuhlien ilotulitteet huolehtivat loputkin siivekkäät ennenaikaiselle muuttomatkalle.

Viime vuodet luonnossa ovat olleet karmivan hiljaisia. Eläimet ovat katoamassa.

Edellisviikolla tulin lintukosteikolta kiikaroituani pitkään laajaa aluetta: harmaalokki, kolme silkkiuikkua, parvi tiaisia ja varislintuja, kunnes viimein näin neljä sinisorsaa. Paitsi että ne olivat metsästäjien muovisia houkutuslintuja.

Partasuinen maastoasuun pukeutunut mies käveli vastaani.

– Näitkö haapanoita, mies kysyi ja korjasi selässään olevaa kaurapussia. Toisessa kädessään hänellä oli ase.

Hämärällä metsästyskin sallitaan, vaikka jollain ilveellä lajit pitäisi tunnistaakin ennen tappamista

Niin kuin hänelle olisin kertonut.

”Eettinen metsästäjä” jatkoi matkaansa houkuttelemaan saaliita paikalle ruoalla. Haapana on yleisin puolisukeltajasorsamme sinisorsan ja tavin jälkeen, silti se on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut, eli sillä on suuri vaara kuolla sukupuuttoon seuraavan sadan vuoden aikana.

Muutokset luonnossa ovat olleet nopeita. Jo puolet Suomen sorsalinnuista on arvioitu uhanalaisiksi. (siirryt toiseen palveluun) Suurta osaa niistä saa silti edelleen metsästää. Suomessa harjoitetaan jopa kansainvälisesti laitonta haahkan pesimäaikaista metsästystä (siirryt toiseen palveluun), jäännettä ajalta, jolloin Suomessa nähtiin nälkää.

Suomessa uhanalaisia eläimiä saa ruokkia ja metsästää jopa luonnonsuojelualueilla. Kotikunnassani oleva järvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Mitä väliä? Sielläkin saa metsästää. Tämä on Suomessa tavallinen käytäntö. Meillä on äärimmäisen vähän metsästykseltä ja häirinnältä vapaita alueita. Hämärällä metsästyskin täällä sallitaan, vaikka jollain ilveellä lajit pitäisi tunnistaakin ennen tappamista.

Näin järvessä liikettä. Hirvi! Mikä oli saanut sen kylmään veteen? Hirvi oli uinut jo yli puoli kilometriä jääkylmässä vedessä ja nousemassa maihin, kun se kääntyi takaisin. Miksi? Sydäntäni myöten järkyttyneenä tajusin seuraavani valtaisaa murhenäytelmää. Metsästäjät olivat saartaneet hirven. Ilo ja ihmetys hirven näkemisestä vaihtui ahdistukseen ja suruun.

Metsästys on aina luonnon häirintää. Hirviä ajetaan kaiken lisäksi niiden parhaimpaankiima-aikaan. Isojen sonnihirvien tilanne Suomessa on huolestuttava. Metsästys on jo aiemmin pahasti vinouttanut hirvikantaamme.

Päättäjät eivät ole pysäyttäneet luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Metsästys on politiikkaa ja metsästäjät ovat suhmuroineet asiansa huolella. Ei-metsästävien ääni kuuluu asiassa huonosti. Suomessa on yli 300 000 metsästäjää. Jopa lapsilla on metsästysaseet käsissään. Uskon, että 5,5 miljoonasta suomalaisesta kovinkaan moni ei pidä siitä, että metsästystä glorifioidaan, mutta heitä ei kuulla, eivätkä he valitettavasti pidä ääntä mielipiteistään.

Metsästys on jäänne ajalta jolloin luonto oli runsasta ja monimuotoista – sitä se ei enää ole

Hiljan tehtiin metsästyslakiin muutos, jossa hirviemon saa tappaa, vaikka sillä on vasat. Aiemmin tämä oli laissa kielletty. Rangaistavuus poistettiin, koska vahinkoampumisia tuli niin paljon. Jos raakoja metsästysrikoksia ja eläimiä kiduttaneita saadaan kiinni, tuomiot voivat olla naurettavia.

Metsästys on jäänne ajalta jolloin luonto oli runsasta ja monimuotoista – sitä se ei enää ole.

Biologi Ilkka Koivisto on sanonut, että aseet pitäisi antaa vain ammattilaisille. Ampuvat amatöörit saisivat pysyä ampumaradoilla.

On paljon, mitä voimme tehdä eläinten puolesta. On vain ymmärrettävä, että luonto on heikoilla. Aika on ajanut metsästyksen ohi. Mitä tapahtuu eläimille, tapahtuu ennen pitkää myös meille.

Kaarina Davis

Kaarina Davis on oravanpyörästä hypännyt tietokirjailija, luontoyrittäjä ja sairaanhoitaja, joka elää pienessä mökissä luonnoneläinten läheisyydessä. Davis uskoo, että maailmasta saataisiin terveempi, kun luotaisiin uudenlainen, kohtuuteen ja luonnonläheisyyteen pyrkivä elämäntapa. Hän vuorottelee lauantain kolumnipaikalla Jussi Viitalan ja Tuire Kaimion kanssa.

Juttua korjattu 5.11.2016 kello 9.40: "Jahti kulki minunkin metsäni läpi jokamiehenoikeuksien turvin" on muutettu muotoon "Metsästäjät kulkivat minunkin metsäni läpi jokamiehenoikeuksien turvin." Metsästäminen toisen mailla ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, metsässä liikkuminen kuuluu.