Lindtmanin listat, valehtelijaksi syyttäminen ja koplailu. Kansanedustajien tekemiset nostattavat aika ajoin pienemmän tai suuremman kohun, mutta seuraukset tuntuvat jäävän melko vähäisiksi.
Kansanedustajan toimintavapauden määrittää ja takaa Suomen perustuslaki. Laissa todetaan mm.
Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professorin Tuomas Ojasen mukaan perustuslaki suojaa kansanedustajaa toimessaan hyvin vahvasti, ja siihen on syynsä.
– Näin halutaan suojata kansanvaltaa, demokratiaa ja parlamentarismia, Ojanen muistuttaa.
Tuprein kohu kansanedustajan toiminnasta eduskunnassa syntyi lokakuun lopulla, kun SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin laatimat puhujalistat tulivat julkisuuteen; SDP:n ryhmässä epäiltiin, että listoilla oli aiheesta ja viikosta toiseen samoja demariedustajia. Listoista tehtiin kanteluita sekä oikeuskanslerille että eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta ne eivät johda toimenpiteisiin, koska kansanedustajan tekemiset eivät kuulu kummankaan viranomaisen tehtäviin.
Puhemies ja ryhmä valvovat
Perustuslaki takaa siis kansanedustajalle laajan toimintavapauden, mutta toisaalta laissa edellytetään, että kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti eikä hän saa loukata toista henkilöä. Tämän toteutumista valvovat edustajan kollegat, puhemiehistö ja eduskuntaryhmä.
Jos kansanedustaja rikkoo istuntosalissa perustuslain ohjeistusta, puhemies voi antaa hänelle huomautuksen tai keskeyttää puheen. Näin kävi esimerkiksi viime keväänä, kun ministeri Lenita Toivakka (kok.) syytti kansanedustaja Timo Harakkaa (sd.) valehtelusta. Eduskunnan sääntöjen mukaan istunnoissa ei saa syyttää toista valehtelusta, korkeintaan muunnellun totuuden puhumisesta.
Vakavammissa tapauksissa eduskuntaryhmä voi erottaa kansanedustajan määräajaksi. Näin tapahtui esimerkiksi neljä vuotta sitten, kun perussuomalaiset erottivat silloisen kansanedustajansa James Hirvisaaren tämän avustajan blogikirjoituksesta syntyneen kohun seurauksena.
Ojasen mukaan eduskuntaryhmästä erottaminen on jo varsin vakava rangaistus, sillä kansanedustajan on lähes mahdoton toimia ryhmän ulkopuolella.
– Kansanedustaja jää ryhmän ulkopuolella vaille kaikkea oleellista informaatiota, Ojanen toteaa.
Koko eduskunnasta erottaminen on sekä hyvin vaikeaa että hyvin harvinaista. Käytännössä eduskunta voi harkita kansanedustajan erottamista, jos hänet tuomitaan rikoksesta vankeuteen. Tällaisessakin tapauksessa vaaditaan eduskunnan kahden kolmasosan enemmistö, jotta erottaminen toteutuisi.
Viimeksi kansanedustaja on erotettu eduskunnasta vuonna 1993, kun keskustan kansanedustaja Kauko Juhantalo sai ehdollisen vankeustuomion niin sanotussa koplausjutussa.
Ojanen pitää perustuslain suomalaiselle kansanedustajalle suomaa suojaa hyvänä asiana.
– On syytä muistaa, että EU:ssakin on tällä hetkellä maita kuten Puola ja Unkari, joissa kansanedustajan toimintavapaus ei toteudu, Ojanen huomauttaa.