Hyvä maisemakuva on enemmän kuin tekniikkaa

Valokuvaus vaatii etenkin kykyä tarkastella ympäröivää todellisuuttta uusin silmin. Maisemakuvaajat Kirsi MacKenzie ja Pekka Sammallahti kertovat, kuinka hyvät maisemakuvat syntyvät.

revontulet
Kirsi MacKenzien valokuva Ramsvikslandetista Ruotsista
Kirsi MacKenzien innoittajana toimivat kivien ja kallion muodot.Kirsi MacKenzie

Tekninen osaaminen ei yksin riitä erottuvan maisemakuvan luomiseen. Pohjoista ulottuvuutta omissa näyttelyissään käsittelevät Kirsi MacKenzie ja Pekka Sammallahti katsovat, että yksinkertaista ohjetta hyvään maisemakuvaan ei ole olemassa. Kirsi MacKenzie pitää avainasemassa oman tyylin löytämistä. Etenkin Islannissa kuvanneen valokuvaajan innoittajana toimivat kivien ja kallion muodot.

– Tykkään sellaisista kuvista, joissa on syvyyden tunne ja kolmiulotteisuus. Käytän linjoja ja luonnonmuotoja, rytmiä ja sommittelua, että kuva imaisisi sisään.

Revontulikuviin erikoistunut utsjokelainen Pekka Sammallahti on kuvannut pohjoista ulottuvuutta muun muassa kotipihansa kautta. Sammallahden kuvissa kotitalon päällä on usein revontulia, jotka luovat kuviin hyvin erilaisia tunnelmia. Hän sanoo, että revontulikuvia otetaan päivittäin jopa tuhansia, joten hyvän kuvan pitää poiketa massasta.

– Aina löytyy uusia puolia sekä talosta että revontulista, hän sanoo.

Sammallahti pitää perspektiiviä yhtenä keinona erottumiseen. Hän kertoo kuvaavansa kotitaloaan eri kuvakulmista, jotta saa luotua kuviin erilaisia tunnelmia.

Revontuli Pekka Sammallahden talon yllä.
Pekka Sammallahti yhdistää Pohjoista-näyttelyn kuvissaan revontulet kotitaloonsa.Pekka Sammallahti

Hyvä revontulikuva kysyy muutamia perusedellytyksiä. On oltava tarpeeksi pimeää, pilvetöntä ja revontulia. Loppu ei Sammallahden mukaan ole kovinkaan vaikeaa, sillä nykykamerat ikuistavat revontulia tehokkaasti, Sammallahden mielestä jopa liian tehokkaasti.

– Yksi haaste on se, että kameran kenno on herkempi kuin ihmissilmä. Kuvissa näkee usein aika räikeitä revontulia, jotka eivät vastaa silmähavaintoa.

Sammallahden mukaan revontulet ovat todellisuudessa usein paljon kuvaa harmaampia, joten värejä joutuu säätämään kuvankäsittelyssä luonnollisemmiksi. Kirsi MacKenzie minimoi kuvankäsittelyssä käytetyn ajan ja pyrkii luomaan tunnelman kuvauspaikalla erilaisten suotimien sekä valotusten avulla.

Kumpikin kuvaaja pitää tärkeänä näkemistä ja kokemista. Sammallahden mukaan liikkuminen on kuvaamisen perusedellytys. Arkisissakin paikoissa liikkumalla kohtaa uusia kuvan arvoisia asioita. Kirsi MacKenzie taas matkustaa kuvien perässä kaukaisiin paikkoihin, ja lopputulos syntyy kokemuksen kautta.

– Se ei ole niin paljon tekniikkaa kuin näkemistä, MacKenzie sanoo.

Hän pyrkii löytämään sisäisen lapsensa ja tarkastelemaan ympäristöä avoimesti. Uudet kuvakulmat vaativat joskus rohkeutta mennä hurjempiinkin paikkoihin.

– Seikkailuelementtti on mukana. Otan paljon riskejä, enkä ole välttynyt onnettomuuksilta. Sellainen olin lapsenakin, että kiipeilin katoilla, MacKenzie kertoo.

Kirsi MacKenzien Luonnon muotoja – pohjoismaisia maisemia ja Pekka Sammallahden Pohjoista -näyttelyt ovat esillä VB-valokuvakeskuksessa Kuopiossa 4. marraskuuta–8. tammikuuta.