Nuorelle poromiehelle poronhoito on elämäntapa – "silloin kun on poromies, on oman elämänsä herra"

Monet saamelaisnuoret haluavat jatkaa töitä porojen parissa, koska se on elämäntapa.

Kotimaa
Jon-Erik Näkkäläjärvi
Jon-Erik NäkkäläjärviEljas Niskanen / Yle Sápmi

Jon-Erik Näkkäläjärvi on 17-vuotias poropoika Lemmenjoelta, Inarista. Hän on ollut mukana poronhoidossa koko elämänsä lapsuudesta lähtien ja hän haluaisikin jatkaa perheensä poronhoitoa.

– Se on koko ajan kuulunut elämääni ja käyn aina erotuksissa(poroerotteluissa) ja merkityksissä. Ei niistä enää pääsekään pois, kertoo Näkkäläjärvi.

Näkkäläjärvi suorittaa parhaillaan kaksoistutkintoa Ivalon lukiossa ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Useasti ajatellaan, että poronhoitoa ei voi koulussa oppia vaan se pitäisi kotona oppia, mutta Jon-Erik Näkkäläjärven mielestä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen porotalouslinja on hyvä.

– On todella hyvä että siihen on koulu, koska joitakin asioita tehtiin ennen perinteiden mukaan, mutta nykyään niitä ei välttämättä tarvitse. Saamelaisalueen koulutuskeskus kuitenkin ylläpitää monia sellaisia asioita.

Poronhoito ei ole ammatti, jolla pääsee rikastumaan. Siitä huolimatta monet nuoret haluavat jatka poronhoidossa, koska se on elämäntapa.

– Se se onkin kaikista mukavinta, sanoo Näkkäläjärvi.

– Se ei ole pelkästään työtä, se on elämäntapa. Elämä pyörii poron ympärillä, niin kuin pitääkin. Voi joutua tekemään pidempiä työpäiviä pyhinäkin, joskus saattaa olla vapaapäiviä, silloin kun on poromies, on oman elämänsä herra, kuvailee Näkkäläjärvi.

Poronhoidon tulevaisuus ei kuitenkaan ole varmaa. Näkkäläjärvelläkin on huoli tulevaisuudesta, niinpä hänellä onkin varasuunnitelma, jos poronhoito ei enää toimikaan.

– Sitten minä myyn porot ja menen johonkin hienoon kouluun tai ammattikouluun opiskelemaan toisen ammatin.

Monesti kuulee ilmisten vitsailevan, että poromiehellä tai –naisella pitää olla hyvin tienaava vaimo tai mies.

– Sellaisen jos löytäisi, nauraa Jon-Erik Näkkäläjärvi.