Analyysi: Kuka hyötyy Porin hölmöläismäisistä lomautuksista?

Porin kaupungin lomautukset ovat osoittautumassa hölmöläisen hommaksi, jossa säästöt jäävät olemattomiksi ja kustannukset siirtyvät seuraavan vuoden puolelle. Miksi tällaisiin lomautuksiin ryhdyttiin, kyselee toimittaja Antti Laakso.

Pori
Raatihuone
Porin kaupungin lomautukset herättävätKatja Halinen / Yle

Porin kaupungin lomautukset näyttävät johtavan ojasta allikkoon ja asettavan kaupungin naurunalaiseksi.

Jo aiemmin on tullut julkisuuteen, että kaupunki joutuu palkkaamaan runsaasti lisää työvoimaa ensi vuonna paikkaamaan lomautusten seurauksia. Nyt aluehallintovirasto on asettanut Porille uhkasakon, koska lakisääteisiä neuvolapalveluja jätetään hoitamatta.

Tänä vuonna toteutettavat kolmen viikon lomautukset tuovat siis kyllä säästöjä vuonna 2016, mutta kustannukset siirtyvät vuodelle 2017.

Kaupunginhallituksen päättämillä lomautuksilla piti saada lähes viiden miljoonan euron säästöt. Kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonenkin on myöntänyt, että kukaan ei vielä tiedä, mitä pakkolomista lopulta jää viivan alle. Tietoja saadaan ensi keväänä.

Porilaiset ykköspoliitikot ovat perustelleet lomautuksia pakkotilanteella. Perjantaina kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juha Vasama (kok.) kuvaili lomautuksia äärimmäiseksi keinoksi vaikeassa tilanteessa, jossa kaupunki velkaantuu.

Vasaman arvio on mielenkiintoinen. Mikä on se vaikea tilanne, jonka Pori lomautuksilla välttää, kun on selvää, että säästöt voivat jäädä olemattomiksi?

Porissa solmittiin viime vaalien jälkeen valtuustosopimus. Vasaman kätilöimä sopimus asettaa tiukat tavoitteet Porin taloudelle. Kysymys kuuluu, oliko Porin pakko ryhtyä lomautuksiin, koska rahat olivat lopussa – vai koska valtuustosopimuksen tavoitteet olivat ikävästi jäämässä toteutumatta vaalien alla.

Jos vastaus on, että Porissa päädyttiin lomautuksiin, koska johtavat poliitikot halusivat saada vaaleja edeltävän vuoden talousluvut näyttämään hyviltä, ollaan kunnallisen kvartaalikapitalismin äärellä.

Kvartaalikapitalismissa tuijotetaan vain lyhyen aikavälin tulosta pitkän ajan kehityksen kustannuksella. Yritysmaailmassa toimitusjohtajat tekevät joskus kovia ratkaisuja saadakseen pörssikurssit nousuun sopivasti ennen kuin johdon bonukset tulevat maksuun.

On toki mukavampi lähteä vaalikentille, kun voi näyttää, että ennen edellisiä vaaleja asetetut taloustavoitteet on saavutettu. Laskun maksavat kuitenkin veronmaksajat. Vastuuta lainvastaisista lomautuksista ei voi sälyttää pelkästään virkamiehille vaan vastuu kuuluu lomautuspäätöksen tehneille poliitikoille.