Hevosenkallolla lähtivät syöpäläiset, elohopealla noidat – väitöskirja kertoo muinaisista taikaesineistä Suomessa

Aikoinaan Suomessa suojauduttiin vastoinkäymisiltä erilaisilla taikaesineillä.

historia
Sonja Hukantaival esittelee hevosen kalloa Turun Yliopistolla.
Hevosen kalloja muurattiin aikoinaan esimerkiksi kodin uuniin. Sen uskottiin karkottavan rakennuksesta syöpäläiset. Eino Kossila / Yle

Suomessa on kätketty erilaisia taikaesineitä asuintalojen ja muiden rakennusten rakenteisiin vielä 1900-luvulla, paljastaa Turun yliopistossa lauantaina tarkastettava väitöstutkimus.

Taikaesineillä oli aikoinaan paljon erilaisia merkityksiä, kertoo tutkija Sonja Hukantaival.

Kaikkein yleisin merkitys oli rakennuksen suojelu noituudelta. Ennen ajateltiin että monet vastoinkäymiset, kuten sairaudet tai tulipalot, olivat noituuden aiheuttamia.

– Ennen vanhaan noita ei ollut mikään lastensatujen fantasiahahmo, kuten nykyään ajatellaan, Hukantaival toteaa.

– Noituus oli ilmiö, joka aiheutui siitä, että ihmisillä oli keskenään sosiaalista kitkaa, riitoja tai muuta. Ajateltiin, että negatiivisesta tunteesta, vihasta tai kateudesta, syntyi fyysisiä oireita. Ihan kuka tahansa saattoi siis olla noita, hän jatkaa.

Paljon erilaisia taikaesineitä

Sonja Hukantaipaleen tutkimuksessa esille nousivat rakennusten rakenteisiin piilotetut rahat. Lisäksi rakennuksiin piilotettiin esimerkiksi eläinten luita tai elohopeaa pulloissa.

Myös arkisia esineitä, erityisesti teräaseita, piilotettiin paljon. Tietyt esineet suojelivat tiettyä pahaa vastaan.

– Esimerkiksi hevosen kalloja ei usein piilotettu noituutta vastaan, kuten elohopeaa tai veitsiä. Kun kallo muurattiin kodin uuniin, sen uskottiin karkottavan rakennuksesta syöpäläiset. Lutikat ja torakat häipyivät, kun uunissa on ollut tällainen taikaesine, Hukantaival sanoo.

Kotona ja navetassa

Eniten taikakaluja piilotettiin asuinrakennuksiin, mutta merkittäviä paikkoja olivat myös eläinsuojat.

– Ajateltiin, että ihmisen varallisuus oli asia, jota naapuri kahdehtii. Tämä kateus sitten aiheutti lehmien sairastumista ja huonoa maidontuotantoa, Sonja Hukantaival kertoo.

Tyypillisiä paikkoja taikaesineiden piiloiksi rakennuksissa ovat olleet rakennusten rajat: nurkat, kynnykset ja kattorakenteet. Esimerkiksi kurkihirren ja katon väliin on usein piilotettu rahaa.

Sammakkoarkku piilotettiin äärimmäisessä hädässä

Joskus jollekin sattui jokin suurempi vahinko, jonka ajateltiin olevan noidan aiheuttama. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut varmuutta siitä, kuka voisi olla noita. Silloin rakennukseen piilotettiin sammakkoarkku.

– Paikalle kutsuttiin tietäjä, joka osaa tehdä sammakkoarkkutaian. Kyseessä on monimutkainen rituaali, joka päättyy siihen, että sammakko haudataan kirkkoon tai kirkkomaalle pienessä, koristellussa ruumisarkussa, Sonja Hukantaival kertoo.

– Ajateltiin, että noidan lähettämä paha energia palautuu takaisin noidalle, aiheuttaen tämän kuoleman. Kyseessä on ollut todella raju rituaali. On kuitenkin ajateltu sen olevan täysin turvallinen, eli paha energia palautuu nimenomaan noitaan, Hukantaival kuvailee.

Myös Turun tuomiokirkosta on löytynyt sammakkoarkku.

Turun Tuomiokirkon sammakkoarkku. Kuva: Sonja Hukantaival
Turun tuomiokirkosta löytynyt sammakkoarkku. Sonja Hukantaival

Eri puolilla Suomea erilaisia löytöjä

Tutkimuksessaan Sonja Hukantaival huomasi myös, että eri puolilla Suomea taikaesineet ovat erilaisia ja niiiden merkitykset muuttuvat.

Tiheämmin asutuissa paikoissa taikaesineillä suojattiin kotia nimenomaan kateellista naapuria vastaan. Sen sijaan esimerkiksi väljemmin asutetussa Itä-Suomessa taikakaluja kohdistettiin luonnonvoimiin tai kommunikaatioon kodin haltijahengen kanssa.

Tapa jatkuu edelleenkin

Sonja Hukantaipaleen väitöstutkimuksen mukaan vanhimmat löydetyt taikaesineet ovat 1200-luvulta, mutta todennäköisesti tapa on alkanut jo paljon aikaisemmin. Toisen maailmansodan jälkeen taikaesineitä ei ainakaan samassa merkityksessä ole piilotettu.

Tapa on kuitenkin säilynyt hieman eri merkityksessä nykypäivänä.

– Nykyään tehdään kaikenlaisia aikakapselikätköjä ja vastaavia peruskiven muurauksen yhteydessä. Kai niiden ajatellaan tuovan onnea rakennukselle nykyäänkin, Hukantaival toteaa.