200 miljardin euron kysymys: Säästötarve kannustaa sotavoimia yhteistyöhön Euroopassa

EU:ssa visioidaan puolustusyhteistyön tiivistämistä. Todellisuudessa konkreettinen yhteistyö on kuitenkin edennyt lähinnä jäsenmaiden kesken, unionista riippumatta.

Yle maailmalla: Bryssel
Saksan ja Hollannin puolustusministerit allekirjoittavat sopimuksen.
Hollannin puolustusministeri Jeanine Hennis-Plasschaert (oik.) allekirjoitti sopimuksen laivastoyhteistyöstä Saksan puolustusministerin Ursula van der Leyenin kanssa sota-alus Karel Doormanin kannella helmikuussa 2016.Evert-Jan Daniels / EPA

Etelä-Hollannissa sijaitsevan lentokentän kupeessa seisoo vaatimaton rakennus, jossa toimivan organisaation avulla seitsemän läntisen Euroopan maata säästää noin sata miljoonaa euroa vuodessa sotilaslentokuljetusten kustannuksissa.

Benelux-maat, Saksa, Ranska, Espanja ja Italia ovat luovuttaneet suurimman osan kuljetuskonekalustostaan eurooppalaisen lentokuljetuskeskuksen EATC:n komentoon.

Keskuksen saksalaisella komentajalla, kenraaliluutnantti Christian Badialla on hallinnassaan 220 rahtikoneen monikansallinen laivasto. Kalustoa on isoista Airbus A400M-rahtikoneista pieniin liikesuihkukoneisiin. Koneet ovat fyysisesti jäsenmaiden omissa tukikohdissa, mutta lentomääräykset annetaan Eindhovenista.

– Iso etu valtioiden näkökulmasta on, että kaikilla ei tarvitse olla samanlaisia koneita. Ne voivat käyttää yhteisen laivaston kalustoa, Badia kertoo EATC:n päämajassa.

Hollannin ilmavoimien Hercules-kuljetuskonetta lastataan Eindhovenin lentokentällä elokuussa 2014.
Hollannin ilmavoimien Hercules-kuljetuskonetta lastataan Eindhovenin lentokentällä elokuussa 2014. Kone on viemässä avustustarvikkeita Erbilin kaupunkiin Irakissa.Bas Czerwinski / EPA

Badia on entinen hävittäjälentäjä, joka aloitti Länsi-Saksan ilmavoimissa F-4-hävittäjän ohjaajana 1980-luvun lopulla juuri ennen Saksojen yhdistymistä.

Valtiot ovat luovuttaneet koneensa ylikansalliseen komentoon, mutta niillä on oikeus koska tahansa palauttaa ne omaan käyttöönsä. Säästöjä syntyy käytännössä kuljetusten järkeistämisellä ja sillä, että jokaisella maalla ei tarvitse olla omaa ilmakuljetusten esikuntaa. Yhteistyö myös vähentää tarvetta hankkia uusia koneita.

– Ennen meillä saattoi olla kolmen maan koneita menossa esimerkiksi samaan paikkaan Afrikassa, jokainen vajaassa lastissa. Nyt voin lähettää kolmen sijaan yhden koneen, Badia kertoo.

Lennot ovat käytännössä enimmäkseen henkilöstön kuljetusta ja operaatioiden huoltolentoja Euroopassa, Afrikassa ja Lähi-idässä. Kuljetusten lisäksi esikunta hoitaa osallistuvien maiden ilmatankkaukset.

Suomi ei ole mukana EATC:n ilmakuljetuspoolissa, vaan se ostaa lentokuljetustunteja Naton Unkarista käsin operoimilta isoilta C-17-kuljetuskoneilta. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei syrjäinen pohjoismaa pääsisi juuri hyötymään kuljetuskoneiden keskieurooppalaisesta yhteiskäytöstä.

EATC:n komentaja, kenraaliluutnantti Christian Badia.
EATC:n komentaja, kenraaliluutnantti Christian Badia.Jeroen Mortier / YLE

– Yleensä kun te lähdette harjoituksiin tai tuette jotain operaatiota, joudutte lentämään etelään, EATC-maiden yli. Siinä olisi jo löydettävissä synergiaetuja, komentaja Badia sanoo.

EATC on yksi pieni ratkaisu ongelmaan, joka tekee Euroopasta kokoonsa nähden sotilaallisen kääpiön: Vaikka EU:n 28 jäsenmaata käyttivät viime vuonna yhteensä 203 miljardia sotilasmenoihin, ne saavat tutkimusten mukaan rahoillaan vain noin 10-15 prosenttia suorituskyvystä, jonka Yhdysvallat saa 541 miljardin euron sotilamenoillaan.

Tehottomuus johtuu osin siitä, että unioni ei ole liittovaltio: EU:ssa on 28 eri armeijaa, joilla on jokaisella omat esikuntansa, kalustonsa ja toimintatapansa. Esimerkiksi panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja on EU-mailla 37 eri tyyppiä siinä missä amerikkalaisilla malleja on vain yhdeksän.

EATC:ssä ongelmaan on törmätty ilmatankkauksissa, joiden järkeistäminen on nykyisellään vaikeaa, koska eri maiden tankattavat hävittäjät ja tankkerit eivät ole keskenään yhteensopivia. Saksalainen ilmatankkauskone ei voi välttämättä tankata italialaista hävittäjää. Pelkästään tankkauskoneita on 12 erilaista tyyppiä.

Euroopassa puolustustarvikkeiden hankinnoista 85 prosenttia tehdään kansallisesti ilman yhteistyötä, mikä johtaa pienempiin hankintaeriin ja korkeampiin yksikköhintoihin kuin useamman maan isoissa yhteishankinnoissa. Yhteistyö on yhä poikkeus pikemmin kuin sääntö.

Läntisessä Euroopassa yhteistyöhön on kuitenkin löydetty viime vuosina muitakin keinoja kuin lentokuljetusten keskittäminen. Saksa ja Hollanti solmivat keväällä sopimuksen pitkälle menevästä yhteistyöstä laivaston alalla.

Hollannin laivasto otti vastaan uuden huoltoaluksensa Karel Doormanin heinäkuussa 2014 Den Helderin satamassa.
Hollannin laivasto otti vastaan uuden huoltoaluksensa Karel Doormanin heinäkuussa 2014 Den Helderin satamassa. Remko de Waal / EPA

Hollanti oli rakennuttanut kolme vuotta sitten laivastonsa suurimman aluksen, 205-metrisen HNLMS Karel Doormanin, jota sillä ei ollut kuitenkaan varaa käyttää korkeiden kustannusten takia. Saksalta taas puuttuu vastaava huoltoalus. Sopimuksen nojalla Saksa voi käyttää Hollannin alusta omissa operaatioissaan.

Saksan laivaston merijalkaväki Seebataillon puolestaan integroitiin sopimuksella osaksi Hollannin laivastoa vuoteen 2018 saakka. Saksa ja Hollanti olivat jo aiemmin sopineet Hollannin jalkaväen panssariprikaatin siirtämisestä osaksi Saksan 1. panssaridivisioonaa.

Belgialla ja Hollannilla on puolestaan ollut jo pitkään yhteinen laivaston päämaja. Saksalla, Ranskalla ja kolmella muulla maalla taas on yhteinen prikaati Eurocorps, jonka päämaja on Strasbourgissa.

Näiden yhteishankkeiden yhteinen nimittäjä on se, että ne eivät oikeastaan liity EU:hun mitenkään.

– Ihanteellista olisi, jos tämä yhteistyö olisi EU-tason hanke. Mutta jos halutaan sotilaallisesta näkökulmasta nopeita tuloksia ja todellista edistystä, on helpompi toimia pienissä maaryhmissä kuin kaikkien jäsenmaiden kesken, sanoo puolustusyhteistyöhön erikoistunut professori Joachim Koops Brysselin vapaasta yliopistosta VUB:sta.

Britannian Brexit-kansanäänestyksen jälkeen muut 27 EU-maata julistivat Bratislavan huippukokouksessa aikovansa viedä nyt eteenpäin puolustusyhteistyöhön liittyviä hankkeita. Koko unionin tasolla kunnianhimon aste kuitenkin laskee sitä alemmas, mitä enemmän maita on asiasta päättämässä.

27 EU-maan johtajat kokoontuivat huippukokoukseen Bratislavaan 16. syyskuuta 2016.
27 EU-maan johtajat kokoontuivat huippukokoukseen Bratislavaan 16. syyskuuta 2016.Filip Singer / EPA

Esimerkiksi vahvan oman aseteollisuuden omaava Ruotsi ei halua avata puolustusteollisuuden sisämarkkinoita kilpailulle nykyistä laajemmin. Baltian maat suhtautuvat varauksella kaikkeen, jonka voi nähdä kilpailevan sotilasliitto Naton kanssa.

Käytännössä puolustusministerit pohtivatkin esimerkiksi puolustusalan tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoittamista, nopean toiminnan joukkojen käyttökynnyksen alentamista ja yhteistä päämajaa EU:n omille operaatioille. Päämajakin on todennäköisesti liian pitkälle menevä ehdotus.

Professori Joachim Koops Brysselin VUB-yliopistosta.
Professori Joachim Koops Brysselin VUB-yliopistosta.Jeroen Mortier / YLE

– Kysymys kuuluu, mitä eurooppalaiset haluavat viedä eteenpäin. Siinä nähdään vain pienimmät yhteiset nimittäjät. Nämä ovat kaikki pieniä askelia, eivät sellainen iso sysäys jota jotkut olivat toivoneet, Koops sanoo.

Jäsenmaat ja EU:n ulkopoliittinen edustaja Federica Mogherini ovat toistuvasti torjuneet ajatukset EU:n armeijasta, vaikka komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker onkin ajoittain pitänyt ideaa esillä pitkän tähtäimen visiona.

Suomi tukee lämpimästi kaikkia EU:n pöydällä olevia puolustusyhteistyöhankkeita, ja virittelee samalla yhteistyötä Ruotsin kanssa. Tähän saakka kuitenkin esimerkiksi hankintayhteistyö on takkuillut: Panssariautojen yhteisosto tyssäsi muutama vuosi sitten erilaisiin säännöksiin heijastimien ja valojen sijoittelusta.

Pisimmälle onkin taidettu päästä juuri Eindhovenissa, jonka lentokentän asematasolla on syksyisenä perjantai-iltapäivänä tyhjää. Kentältä käsin toimii neljä isoa kuljetuskonetta ja kaksi KDC-10-ilmatankkauskonetta, mutta viimeinenkin C-130 on juuri lähdössä harjoituslennolle.

Seitsemän Euroopan maan sotilaslentokuljetuksia hallinnoidaan keskitetysti Eindhovenista Hollannista.
Seitsemän Euroopan maan sotilaslentokuljetuksia hallinnoidaan keskitetysti Eindhovenista Hollannista.Jeroen Mortier / YLE

Läheisessä EATC:n rakennuksessa hallinnoidaan vierailupäivänä noin 70 rahtilentoa, joista pisin suuntautuu Singaporeen. Johtokeskuksen päällikkö on italialainen, vuoropäällikkö hollantilainen, ja lennonjohtajat Ranskasta ja Saksasta. Alakerrassa valmistaudutaan espanjalaisten järjestämiin grillijuhliin.

Tätä lähemmäs eurooppalaista armeijaa ei EU:ssa toistaiseksi ole tultu. Komentajan mielestä kaluston yhteiskäyttöä voisi laajentaa muillekin aloille.

– Tämä toimisi helikoptereissa. Myös laivoja ja etenkin huoltoaluksia voitaisiin ottaa yhteiskäyttöön. Samoin miehittämättömät ilma-alukset, Badia sanoo.

Sotilaskuljetuksista, logistiikasta ja kahden maan yhteisistä joukko-osastoista on kuitenkin vielä matkaa siihen, että EU-maiden sotavoimat alkaisivat tehdä laajempaa yhteistyötä. Pyrkimykset törmäävät kansalliseen suvereniteettiin, jonka ytimessä ovat yhä omat ja itsenäiset asevoimat.

– Euroopassa ainoa tie eteenpäin on puolustusyhteistyön syventäminen. Tiedämme kaikki, miten tiukoilla puolustusbudjetit ovat, EATC:n komentaja Christian Badia sanoo.