Tyko Sallinen oli julma kotityranni – uutuusnäytelmä kertoo tyttären traagisen tarinan

Voiko onnettomasta lapsuudesta selvitä hengissä ja irrottaa menneestä? Kansallistaiteilija Tyko Sallisen tytär ratkaisi yhtälön kirjoittamalla lapsuudestaan onnellisen version.

kulttuuri
Tyko ja Taito Sallinen
Isä Tyko ja tytär Taju Sallinen Hyvinkäällä kansallistaiteilijan Krapula-nimisen ateljeetalon rappusilla.Otava

– Hulluko se on? Ajatteli näytelmäkirjailija Liisa Urpelainen, kun hän ensimmäisen kerran törmäsi Taju Salliseen (1912–1966). Urpelainen tutki sotilaiden mukana Saksaan päätyneitä suomalaisia naisia. Esiin nousi hilpeä tyttö, joka vietti opintolomaa Münchenissa samaan aikaan, kun kaupunkia pommitettiin maan tasalle vuonna 1943.

Nainen osoittautui nimimerkillä Irja Salla toimivaksi kirjailijaksi, joka oli Saksassa lomailemassa keskellä kiivaita taisteluita.

Pian Urpelaiselle selvisi, että nimimerkki Irja Salla oli Taju Sallinen, suomalaisen maalaustaiteen suuriin mestareihin kuuluvan Tyko Sallisen (1879–1955) tytär. Selvisi muutakin: Tajun onneton lapsuus despoottisen ja naisia vihaavan isän hoivissa.

– Siinä se on, Urpelainen ajatteli.

– Tästä on pakko kirjoittaa.

Taju Sallinen (Ursula Salo) Tyko Sallinen (Santeri Kinnunen)
Taju (Ursula Salo) päättää kirjoittaa totuuden isästään Tyko Sallisesta (Santeri Kinnunen) Helsingin kaupunginteatterin uutuusnäytelmässä.Stefan Bremer

Miten lapsuudesta voi selvitä hengissä?

Syntyi Taju-niminen näytelmä, joka kantaesitetään Helsingin kaupunginteatterissa 10. marraskuuta. Se piirtää armottoman kuvan Tyko Sallisen ja tämän tyttären suhteesta. Taju on fiktiivinen tutkielma siitä, miten taiteilijan tytär lopulta ajautui Nikkilän mielisairaalaan, jossa hän kirjoitti viimeisen teoksensa Isä ja minä.

– Esitys pyörittää kysymystä siitä, miten lapsuudesta voi selvitä hengissä ja miten voi kasvaa aikuiseksi ja irrottautua menneestä, ohjaaja Laura Jäntti sanoo.

Taju Salliselle tehtävä osoittautui kovaksi. Lapsuus oli ristiriitainen ja suhde isään vaikea.

– Tyko Sallinen oli intohimoinen taiteilija. Taiteilijuus oli hänelle se ykkönen. Hän oli lestadiolaisesta kodista, joka varmasti vaikutti siihen, että hän oli hirveän jyrkkä katsannoissaan ja äkkiväärä. Hänen oli vaikea suhtautua naisiin. Nainen oli joko madonna tai huora, Jäntti jatkaa.

Tyko Sallinen
Tyko Sallinen tunnetaan muun muassa vaimostaan Helmi Vartiaisesta eli Mirristä maalaamistaan kuvista. Ruth Träskman

Isä vei molemmat lapset

Kansankunnan kaapin päälle nostetun Tyko Sallisen särötöntä kuvaa oikaisi jo vuonna 2002 ilmestynyt kirja Tukaatityttö – Mirri-kuvien takaa katsoo Helmi Vartiainen.

Inka-Maria Laitilan ja Tarja Strandenin teos paljastaa, miten Tyko Sallinen kohteli vaimoaan Helmi Vartiaista (1888–1920), maalausten kuuluisaa Mirriä.

Helmi Vartiainen oli lahjakas kuvataiteilijan alku, joka luopui omasta urastaan avioiduttuaan itseään vanhemman Tyko Sallisen kanssa. Sallinen solvasi julkisesti vaimoaan ja esitti hänet maalauksissa pystykärsäisenä toljottajana. Joku voisi sanoa maalausten rienaavan kohdettaan.

Pariskunnalle syntyi kaksi lasta. Ensimmäisen, Tirsun, Tyko Sallinen antoi vaimoltaan kysymättä kasvattilapseksi Tanskaan.

Tyko Sallisen teos Mirri  vuodelta 1910.
Tyko Sallinen: Mirri (1910).Hanna Kukorelli / HAM

Boheemielämä vaihtui lestadiolaisuuteen

Kun pariskunta erosi, Tyko omi toisen lapsen, Tajun, itselleen, vaikka oikeus oli tuominnut tyttären äidilleen.

– Helmi yritti saada Tajua takaisin, mutta hän oli köyhä ja tuntematon. Oli vaikeat ajat ja nälänhätä. Tyko oli jo silloin vaikutusvaltainen henkilö, Urpelainen kuvailee.

Taju päätyi asumaan Hyvinkäälle isänsä ateljeetalo Krapulaan. Naapurin Humalassa asui taiteilijakollega Jalmari Ruokokoski.

– Heti, kun Taju rupesi kasvamaan naiseksi ja tuli kouluikäiseksi, Tyko hylkäsi hänet, lähetti Helsinkiin asumaan mummon ja sisarten kanssa. Se oli yhtä rukoilua ja työntekoa, Urpelainen sanoo.

Boheemi taiteilijaelämä vaihtui ankaraan lestadiolaiseen uskonnollisuuteen.

Irja Salla
Taju Sallinen kirjoitti nimimerkillä Irja Salla.WSOY

Saksa sai luhistumaan henkisesti

Taju Sallinen avioitui kolmesti. Kaksi kertaa Erkki Rantalaisen ja lyhyesti pilapiirtäjä Kari Suomalaisen kanssa. Hän koetti ensin seurata isänsä jalanjälkiä kuvataiteilijana mutta päätyi lopulta kirjailijaksi.

– Hän oli äärimmäisen herkkä, tulipaloherkkä, lepattava ihminen. Hän haki isäänsä miehistä, joita hänellä oli elämänsä varrella aika monta, Urpelainen sanoo.

Ihmissuhteet olivat epävarmalla pohjalla: aina piti miettiä, uskaltaako kehenkään kiintyä, kun kaiken menettää kuitenkin.

Saksaan Taju lähti apurahan turvin.

– Hänen elämänsä oli tuolloin umpikujassa. Hän tarvitsi jotakin isoa kokemusta, Urpelainen sanoo.

Keskellä luhistuvaa Saksaa, Kölnin pommisuojassa Taju keräili viereen kuolleen ihmisen suolia sylistään. Kokemus jätti jälkensä. Pian Suomeen palattuaan Taju hakeutui hoitoon Kellokosken psykiatriseen sairaalaan.

Taju Sallinen (Ursula Salo) Helmi Sallinen (Iida Kuningas)
Tajun äiti Helmi (Iida Kuningas) menettää molemmat tyttärensä. Taju-näytelmän nimiroolia esittää Ursula Salo.Stefan Bremer

Kirjoittamalla onnellinen lapsuus

Nikkilän mielisairaalassa Irja Salla eli Taju kirjoitti viimeiseksi jääneen kirjansa Isä ja minä. Se on jumaloiva elämäkerta kuuluisasta taidemaalarista ja esimerkillisestä isästä, hellästä ja oikeudenmukaisesta miehestä.

Vaikuttaa siltä, että Taju päätyi kirjoittamaan itselleen onnellisen lapsuuden. Tämä ristiriita kiinnosti myös näytelmän kirjoittajaa ja ohjaajaa. Taju alkaa kohtauksella, jossa tytär päättää kertoa totuuden kuolleesta isästään.

Esityksen aikana käy selväksi, ettei hän pysty siihen. Isä on liian suuri.

– Suuri osa ihmisistä haluaisi muistaa lapsuutensa onnellisena, harmonisena ja ihanana. Kun ihmisiltä kysyy, millainen lapsuus heillä oli, yhdeksän kymmenestä sanoo, että onnellinen. Muistihan on sillä tavalla armollinen, että helposti ne ikävät asiat putoavat pois, Laura Jäntti sanoo.